Tsadaa! Näin on Osmon blogi avattu. Sunnuntaipäivä onkin kulunut rattoisasti teemalla internet ja atk. Pete on auttanut, kun mulla meni hermo heti alkuun: Osasin kyllä ihan itse perustaa blogin mutten osannutkaan käyttää sitä!
Innostus lähti liikkeelle, kun snautserikerhossa oli levinnyt sana, että kirjoitan välillä sähköpostiraportteja Osmon kuulumisista ja yksi koulutustuttu ehdotti kotisivujen perustamista. Siihen mulla ei riittänyt rahkeet, mutta erään loistavan koirablogin innoittamana ryhdyinkin nyt sitten nettipäiväkirjailijaksi! Loistava koirablogi on nimeltään lampurielämää ja sen osoite on www.lampuri.wordpress.com . Terkut Helkalle!
Eilen oltiin Osmon kanssa snautserikerhon koulutuksessa. Osmo teki taas täysillä töitä ja itse sain hihkua kehuja äänihuulet soikeina ja syöttää palkinto-naudanmahaa kokonaisen taskullisen verran. Eli ei hullumpi treeni! Parasta palkkaa on edelleen remuaminen ja taisteluleikit, joita ei kotioloissa harrasteta – ainakaan tuossa mittakaavassa. Treenileluksi pyhitetty pehmopingviini alkaa vedellä viimeisiään… Pingviini on kyllä hyvin palvellut, se on ollut tottistreeneissä mukana alusta lähtien eli puoli vuotta ja sitä on revitty ja retuutettu joka säässä ulkona ja sisällä ja hiekkapohjaisessa hallissa ja pesty pesukoneessa ja taas retuutettu. Pingviini on opettanut Osmolle nopeat liikkestä maahanmenot ja luoksetulosta pysähtymiset, saapa nähdä, miten koira syttyy sitten, kun pingviinistä aika jättää. No, seuraaja on jo ostettu valmiiksi: oikea “isojen koirien” motivointipatukka!
Tänään oltiin koirapuistossa. Älyttömän paljon jengiä oli liikenteessä ja hiukan epäröin päästää Osmoa sekaan. Laumasta löytyi onneksi tuttu tyyppi, tismalleen Osmon ikäinen Leevi-kultsu. Pojat painivat ja muu maailma melskasi ympärillä. Osmo tuli myös mahtavasti luokse aina kun kutsuin – jopa portilta tulijoita vaanimasta ja kesken leikin!
Olin tosi tyytyväinen itseeni, kun pääsin puolustamaan Osmoa vieraan koiran ärhentelyltä. Otin Osmon selkäni taakse ja annoin tiukkaa palautetta rähisevälle lapinkoiralle. Uskon, että tollaset tilanteet vahvistavat Osmon luottamusta siihen, että mamma hoitelee räyhähenget – eikä sen tarvitse alkaa isonakaan hoitaa “ulkoministerin” virkaa laumassamme, siis räyhätä vastaantulijoille.
