On jäänyt bloggaaminen niin vähälle, että harkitsin jo koko sivustosta luopumista… Sitten totesin, että haluan säilöä Osmiksen kuulumisia vaikka ihan vaan itseäni varten. Mutta paineita en aio blogin päivityksestä ottaa!
Syksy on ollut rankka niin töissä, kuin kotirintamallakin. Peten kanssa päädyimme moninaisten vaiheiden ja pitkän ja perusteellisen pähkäilyn jälkeen laittamaan “lusikat jakoon”. Osmo sai jäädä emännän kanssa tuttuun pesään asustamaan. Isäntää hauva näkee viikonloppuisin sekä tietysti silloin, kun mammalla sattuu olemaan paljon iltamenoja. Mukavaa on ollut se, että kaikesta raskaudestaan huolimatta prosessi on sujunut rauhallisesti ja sopuisasti.
Osmon kanssa olemme tietysti jatkaneet treenailua ja lenkkeilyä vanhaan malliin. Rauniokausi loppui pari viikkoa sitten. “Todistustenjakotilaisuudessa” Osmoa kehuttiin tasaisen varmaksi suorittajaksi. Koira on motivoitunut ja hyvin ohjaajansa hallinnassa. Ilmaisut ovat menneet kaudella ison harppauksen eteenpäin. Jatkossa Osmolle suositeltiin yhä vaikeampia “monivalintatehtäviä” ja muutenkin loppukoetasoisia treenejä.
Räntä- ja vesisateen ohella treenaaminen on ollut vaihteeksi siistiä sisätyötä!
Hullut Lehmät eli oma tottisryhmämme EPK:ssa ryhtyi diivailemaan vuokraamalla marras-, joulu- ja tammikuuksi sisävuoron espoolaiselta treenihallilta. Nyt ollaan saatu siis harjoitella vaihteeksi kuivin tassuin! Tottikset sujuvat Osmolta vanhaan tuttuun tyyliin iloisesti ja suhteellisen varmasti. Liikkeestä seisomaan jääminen on jäänyt selvästi unholaan, sitä kun ei ole vielä pk-tottisten alokasluokassa, mutta ei enää tokon voittajaluokassa… Hyppy/a-estenoutoja en ole treenannut ollenkaan, koska Osmo oirehtii välillä kyynärpäätään. Toki matalalla hypyllä liikettä voi pitää koiran muistissa. Tasamaanouto sujuu hienosti.
Ensi viikonloppuna aloitamme talvikauden pelastushakuharjoitukset maastossa. Osmo mahtaa olla fiiliksissä päästessään taas etsimään “ukkoja”!
Eilen alkoi taas duuni, mutta harrastusta se ei saa häiritä! Kuten ennenkin, arki hahmottuu töiden ja treenien mukaan. Vakitreenejä meillä on pari kertaa viikossa ja lisäksi kokoonnutaan satunnaisesti Hullujen Lehmien jengillä jäljestämään, etsimään esineitä tai tottistelemaan. Toko jäänee entistäkin vähemmälle emännän motivaatio-ongelmien vuoksi, vaikka viikonloppuna startataankin snautsereiden mestaruuskisoissa. Jälkikokeisiinkaan ei ole vähään aikaan asiaa, koska en halua rasittaa Osmon kyynärniveliä pk-esteillä. Maastossa ja raunioilla harjoitellaan entiseen malliin, koska siitä nauttivat niin koira, kuin emäntäkin!
Viimeksi lauantaina kävimme Jaanan ja Askon kanssa Kattilajärventien maastoissa treenaamassa. Osmo jäljesti erittäin innokkaasti, mutta sen verran tuli hutiloitua, että kaksi keppiä jäi metsään. Janan ja kulmat koira teki kuitenkin hyvin. Molemmat missatut kepit olivat jäljen alussa, toinen ihan alussa ja toinen (kolmoskeppi) haasteellisessa paikassa jyrkän alamäen alla. Kallioinen mäki oli tosi liukas ja meikäläinen joutui keskittymään lähinnä pystyssä pysymiseen, jolloin koiran lukeminen jäi vähemmälle… Siinä se sitten taisi mennä se keppi!
Myös esineilläkin oli pulmia. Eka lähetys oli hyvä ja Osmo toi takarajalta esineen ilman ongelmia. Tokaa esinettä se ei sitten löytänytkään, ennen kuin lähdin vähän opastamaan. Kolmas esine vedettiin motivaatiotreeninä siten, että jätin Osmon istumaan lähetyslinjalle, juoksin alueen toiseen päähän viemään esineen ja palasin sitten lähettämään koiran. Ja tulipahan vauhdikkaasti se esine, vaikka koira olikin jo ihan puhki. Ekaan kisastarttiinsa valmistautuva Asko teki sen sijaan kertakaikkisen hienoa työtä ja toi kaksi esinettä noin kahdessa minuutissa! Tekemäni erittäin haasteellinen jälkikin oli sille ihan helppo nakki! Estenoudot vielä kuntoon, niin kyllä alkaa koulareita tipahdella! Hyvä, Jaana ja Ake!
Seuraavana päivänä treenattiin Leenan ja Ritan kanssa tokoa. Leena teki kisamaisen treenin, toisin kuin minä. Palkkasin pienistä osasuorituksista ja korjasin huonosti menneitä liikkeitä montakin kertaa. Aikomukseni oli tehdä joka päivä ennen kisoja kaukokäskyjä etenemisesteen kanssa, yksi tunnari isolla palikkamäärällä sekä ruutu, mutta taisipa tuokin jäädä aikomukseksi… Voin kertoa, että odotukset EIVÄT ole korkealla lauantain snautserimestiksien suhteen. Mutta voihan sitä aina keskittyä yleisön viihdyttämiseen ja tuttujen tapaamiseen.
Ollaan taas mökkeilty koko viikko. Maanantaina treenikaverikseni saapui Leena vauhdikkaiden snautserimimmiensä Ritan ja Ronjan kanssa. Myös Jaana ja Asko tulivat illalla jälkitreeneihin.
Osmon jäljestys sujui todella vauhdikkaasti, mutta vauhtiin nähden ihmeen hyvin. Se oli viimeinen neljästä koirasta ja keräsi kateellisena kierroksia aina, kun joku muu haettiin autosta hommiin. Leena oli tehnyt reilun puolen kilometrin jäljen, jolta Osmo löysi 5/6 keppiä. Myös Rita ja Ronja pääsivät kokeilemaan jälkihommia ja varsinkin Ronja tuntui olevan elementissään. Askon työskentelyä oli mahtava seurata – se selvisi upeasti kulmista ja vaikeasta kallion ylityksestä ja näytti hienosti kaikki Jaanan piilottamat kepit, senkin, jota Jaana itse ei muistanut piilottaneensa!
Treeni-illan päätteeksi Osmo saattoi tytöt junalle.
Leena jäi koirineen yöksi, koska tiistai-iltana oli tarkoitus treenailla tokoa. Aamupäivällä tehtiin esineruutua ja jälkeä kaikkien koirien kanssa, mihin vierähti tietysti melkoisesti aikaa. Osmon esineruudussa riitti häiriötekijöitä (mm. naapurimökin koira) ja janaharjoitukset olisivat voineet mennä paremminkin. Yksi syy koiran tavallista surkeampiin suorituksiin oli varmaan väsynyt ja kiukkuinen emäntä, mutta ikävä kyllä syytä voi hakea myös kipeistä kyynärnivelistä. Järjetön säntäily tyttöjen kanssa kallioilla taisi olla sittenkin liikaa. Inhottavaa, että koiran liikkumista pitää tällä tavalla varoa!
Kivut näkyivät selvästi vasta illalla, kun otimme hieman tokoa Kirkkonummen kentällä. Luoksetulossa Osmo lähti maasta liikkeelle todella vaivalloisesti ja samalla menivät emännän treenihalut ihan kokonaan. Leenalta sain kuitenkin pari hyvää vinkkiä tokon treenaamiseen. Tunnaripalikoille päätä pahkaa ryntääminen ja hätiköiminen loppui, kun laitoimme palikoita moninkertaisen määrän normaalin kuuden sijaan. Tässä runsauden pulassa Osmo ei “arvannut” hampaillaan heti ekaa palikkaa, vaan haisteli tosi nätisti, kunnes löysi oikean kapulan. Sama temppu toimi erittäin hyvin myös seuraavana päivänä mökillä. Palautusvauhtia (kaikissa noudoissa) voisi hakea lisää vapauttamalla koiran heti, kun se lähtee juoksemaan kapula suussa kohti. Palautusasentoa hinkataan sitten ihan erikseen.
Vapaa-aikaa vietettiin veneilemällä.
Yhden jäljen tein Osmolle vielä torstai-iltana, mutta sen se sohlasi läpi niin ylenpalttisella innolla, ettei keppejä ehtinyt juuri löytyä. Harhajäljilläkin käytiin kääntyilemässä ja varsinaisen jälkiliinan puuttuessa jostain tempaisemani nylonnaru hiersi käsiini kunnon rakot koiran kiskoessa jäljellä tuhatta ja sataa (myös väärään suuntaan). Ja jollei muka olisi muutenkin jo sapettanut, onnistuin vielä telomaan polveni kivikossa kaatuillessani. Kaikesta huolimatta olen ihan yhtä hulluna tähän lajiin, kuin koiranikin!
Pojat ottivat saaressa rennosti.
Treenailun lisäksi uimme ja retkeilimme oman lauman kesken. Laivakoira pääsi ensi kertaa tänä kesänä myös vesille, kun veneen moottori oli taas pitkästä aikaa toimintakunnossa. Saaressa oli mukava uida ja köllötellä kalliolla. Tänään saaristoretkeily jatkuu täällä Espoossa, kun lähdemme piknikille Vasikkasaareen.
Jälkifiilistelyä SM-tokoista. Kuva: Minna Saarinen
Omatoimisen aktiivinen Hullujen Lehmien treeniporukkamme on aloittanut jälleen yhteiset treeninsä. Torstaina kokoonnuttiin vaihteeksi maasto-harjoituksiin Tuusulaan. Ohjelmassa oli jäljestystä ja esine-etsintää. Ensin tallattiin jäljet ja niiden vanhentuessa treenattiin esineitä.
Osmolla oli viimeksi eli joskus talvella vaikeuksia vieraiden esineiden kanssa, joten halusin vieraita, mutta helppoja esineitä (hanska, rukkanen ym). Toinen pulma on ollut edellisten koirien hajuilla säntäily, minkä vuoksi halusin jonkun koiran ruutuun ennen omaa vuoroamme.
Esineruudussa Osmo teki hommia hyvin, joskaan ei ihan yhtä vauhdikkaasti ja tehokkaasti, kuin viimeksi mökillä. Dyny oli käynyt ruudussa ennen Osmoa, mutta tällä kertaa Osmis ei onneksi alkanut merkkailla eikä säntäillä Dynyn kulkemia reittejä. Myös vieraat esineet kelpasivat koiralle. Nostatin kaksi esinettä kolmesta. Ekan jälkeen palkkasin parilla pienellä nakinpalalla ja tokan jälkeen kunnolla. Seuraavalla kerralla jätän välipalkan kokonaan pois ja annan koiralle ison palkan toisen esineen jälkeen. Totutan Osmoa kisatilanteisiin, joissa palkkaamaan pääsee vasta suorituksen jälkeen esim. autossa.
Jaana oli tehnyt Osmolle vajaan kilometrin jäljen, jolla oli kuusi keppiä ja pari kulmaa. Janalta Osmo ei lähtenyt yhtä napakasti, kuin yleensä, vaan meni aluksi ylityskohdan yli. Lisäksi janatyöskentelyä häiritsi jälkiliinan juuttuminen juurakkoon. Itse jäljellä Osmo eteni suurimmaksi osaksi hienosti nenä maassa. Välillä se kävi kääntyilemässä ja tarkistelemassa harhajälkiä (joita ulkoilualueella oli runsain mitoin), mutta oikean jäljen ajaminen oli yleensä paljon määrätietoisemman näköistä.
Keppien kanssa Osmo on nykyään paljon tarkempi, kuin ennen. Asiaan vaikuttanee eniten palkan parantuminen: Annan nykyisin jokaisesta ilmaistusta kepistä Osmolle pienen purkin jotain superhyvää ruokaa ja pyrin treenaamaan silloin, kun koiralla on oikeasti nälkä. Tälläkin kertaa Osmo löysi ja ilmaisi kaikki kuusi keppiä! Varsinainen työvoitto koettiin neloskepillä, jonka koira äkkäsi vasta, kun olimme molemmat ohittaneet paikan. Onneksi ymmärsin antaa koiralle tilaa tutkia jälkeä parin metrin verran takaisin päin!
Tiistain tokotreenien aiheena voisi olla ohjaajan liikkuminen (erit. vasen käsi!). Kuva: Minna Saarinen
Treenit jatkuvat huomenna (ma), kun samainen porukka kokoontuu Porkkalan mökillä. Joukkiomme jatkoksi tulee Leena Rita-snautserinsa kanssa. Saksasta palannut parivaljakko jää mökille myös yöksi, koska tiistaina olisi tarkoitus treenata yhdessä tokoa.
Nautiskelimme vajaan viikon verran kesästä Porkkalan mökillä. Ohjelmassa oli takuutoimivaa kesänviettoa eli saunomista, uimista, ruoanlaittoa, lukemista ja auringonottoa. Vieraitakin kävi; ensin siskoni Päivi likkojensa kanssa ja sitten ystäväni Liisan lenkki- ja saunaseurana. Pete käväisi myös golfaamassa Aleksin kanssa.
Osmon kanssa treenattiin muutamana iltana tokoa (emäntä yrittää opetella kävelemään molemmat kädet luontevasti liikkuen…), muutamana jälkeä ja kerran esine-etsintää. Koiran olkapää on kuntoutunut niin hyvin, etten huomaa siinä mitään vikaa, vaikka elikko kuinka juoksee mukana lenkeillä ja rymyää metsässä. Uimista ja kevyttä hölkkää vapaana ollaan harrastettu päivittäin, kun taas Osmon intoa järjettömiin hyppyihin terassin korkeimmalta kohdalta kovalle kalliolle on koitettu edes vähäsen hillitä ja hallita.
Metsämansikoita ja mustikoita riitti kaikille herkkusuille
Jälkitreenit ovat menneet mainiosti. Viimeisimmältä, lähes kokonaan merkkaa- mattomalta jäljeltä Osmis näytti upeasti kaikki kuusi keppiä. Myös janatyöskentely ja kulmat sujuivat! Uutena aluevaltauksena Osmo on alkanut opetella isännän kanssa kanttarellien etsimistä. Peten mukaan koiran on jo korkea aika oppia jotakin oikeasti hyödyllistä!
Esine-etsintää treenasin pitkän tauon jälkeen n. 20×50 m alueella. Osmo upposi heti alueen päätyyn asti, työskenteli varmasti pelkästään tallatulla alueella pysyen ja ennen kaikkea käytteli nenäänsä erinomaisesti: Kolme esinettä löytyi kolmella pistolla jotakuinkin kolmessa minuutissa! Nyt vain lisää häiriöitä eli vieraat esineet piiloon muiden koirien hajustamalle alueelle.
Pieniä kesävieraita
Koska emme pääsekään elokuun jälkikokeisiin O:n tassuvaivojen vuoksi, yritämme uudestaan tulosta tokon voittajaluokasta. Partasuiden mestaruuskisoissa 23.8. Hyvinkäällä saa ainakin nauttia hyvästä seurasta ja vertaistuesta!
Vietimme superhauskan viikonlopun snautserikerhon kesäleirillä Piikkiössä. Tuorlan majataloon saapui vajaat parikymmentä partasuuta, muutama muunrotuinen perheenjäsen sekä lauma kovaäänisiä ihmisiä. Huonekavereiksi saimme parhaat mahdolliset neitokaiset Mariannen, Pimun ja Hohdon, ja hauskaa oli taas niin emännillä kuin koirillakin! Kameraa en valitettavasti muistanut ottaa mukaan, joten vasta kotona otetut jälkeen-kuvat saavat todistaa, että erittäin vauhdikas viikonloppu on takana!
Oma koti kullankallis, onhan siellä oma rinsessasänkykin!
PK-puolen kouluttajana leirillä toimi taitava ja monessa lajissa menestynyt riiseniharrastaja Kaisa Juonolainen. Vaikkei Osmo päässyt olkapäänsä vuoksi hakuilemaan, opin paljon seuratessani muiden treenejä ja toimiessani maalimiehenä.
Osmolle tehtiin reagointiharjoitus, jossa kävelimme tiellä ja minun piti seurata, reagoiko koira tienvarren metsikössä piileskelevän maalimiehen hajuun. Koska mitään käskysanaa ei käytetty, Osmo kuvitteli olevansa ihan normilenkillä ja oli kiinnostunut lähinnä merkkailusta. Ekaan maalimieheen se kuitenkin reagoi nostamalla kuononsa ylös ja pyrkimällä kohti. Minun tehtäväni oli palkata koira tästä reagoinnista. Toisen maalimiehen hajua Osmo ei meinannut huomata sitten millään, mutta koiran ilme oli kyllä näkemisen arvoinen, kun se lopulta suorastaan törmäsi maalimieheen! Lisäksi Osmis sai ilmaista yhden lähellä polkua olleen umpipiilon. Aluksi se yritti päästä sisälle piiloon, mutta huomattuaan pyrkimyksensä turhaksi se aloitti hyvän haukkusarjan ja sai palkintonsa.
Sunnuntaina treenattiin jälkeä ruohopellolla. Osmolle aukeilla ja tuulisilla paikoilla kulkevat jäljet ovat hankalia, koska ilmavainuisena koirana se pyrkii herkästi ratkaisemaan ongelmapaikat nostamalla nenänsä maasta ylös. Itse pysähdyin vain odottamaan silloin, kun koira haisteli ilmaa, eikä maata. Viidestä kepistä Osmo löysi neljä, tosin viimeistä jouduttiin etsimään ihan liian kauan ja Osmis olikin jo aivan poikki, kun se lopulta äkkäsi kepin. Itse sain ohjeeksi tehdä vaikeilla avoimilla paikoilla huomattavasti helpompia jälkiä, kuin metsässä, jossa Osmo toimii paremmin. Keppejä voi laittaa jäljelle tiheämmin, koska niistä koiran motivaatio kasvaa. Kulmissa Kaisa itse ei käytä koskaan tihennettyä askelta, nameja tai muita apukeinoja, koska ne ovat koiralle selviä merkkejä. Itse oivalsin myös sen, että koiran jarruttaminen juuri kepin kohdalla opettaa sen vain seuraamaan ohjaajan antamia vihjeitä, ei ratkaisemaan itse tehtävää.
Olipas rankka reissu!
Illalla tehtiin myös hieman tottista/tokoa. Meikäläinen sai palautetta luonnottomasta kävelytyylistä ja tahattomista vartaloavuista, joista ylemmissä luokissa karisee rutkasti pisteitä. Olisi se vaan tärkeää päästä useammin treenaamaan tokoa porukalla, koska toiset näkevät paljon sellaista, mitä itse ei huomaa ollenkaan tekevänsä!
Ilmat olivat upean aurinkoiset eli snautsereiden mielestä karmean kuumat. Sunnuntain möllitokokisoissa monet koirat olivatkin jo kertakaikkisen kuitteja. Seitsemän maissa sunnuntai-iltana kotiin kömpi kaksi väsynyttä, mutta onnellista leiriläistä. Osmo oli väsynyt uusista virikkeistä, koirapaljoudesta, treenaamisesta ja helteestä, emäntä edellisten lisäksi myös valvomisesta iltanuotiolla, syömisestä ja juomisesta.
Vietimme juhannusta Ruovedellä upeissa järvimaisemissa. Savusauna ja palju toimivat, etenkin, kun sää oli tavanomaista kylmempi. Kamera oli aina väärässä paikassa, kun sitä olisi tarvittu, joten yhtään tuoretta kuvaa minulla ei nyt olekaan laittaa blogin väritykseksi. Ylläoleva kuva on kahden vuoden takaa samasta paikasta, mutta nyt kuvan kaverukset ovat jo 3-vuotiaita ja Siirin pikkusisko Sannikin jo 1,5-vuotias. Siiri oli reipas koirankouluttaja ja käski uskottavasti Osmon ruutuun tokoa treenatessamme. Lisäksi Siiri osallistui tunnistusnoutoharjoitukseen viemällä palikoita riviin.
Tokotemppuilun lisäksi teimme pari lyhyttä jälkeä Osmolle. Suvi teki ensimmäisen jäljen, joka meni jotakuinkin surkeasti. Osmo ei meinannut millään ilmaista keppejä, jotka olivat ohuita, juuri maasta poimittuja ja ehkä siten tuoksuivat liian vähän. Neljä risua kuudesta saatiin sentään ylös. Muutenkin treeni oli melko dramaattinen: Yhtäkkiä Osmo lähti juoksemaan kuin omaa häntäänsä karkuun ja pysähtyi sitten tutkimaan peräpäätään. Vasta treenin jälkeen huomasin, että joku öttiäinen oli pistänyt jätkää palleihin! Istuminen onnistui Osmo-paralta vasta seuraavana päivänä ja uintireissun jälkeen pyyhe aiheutti yllättäviä ulahduksia osuessaan jalkoväliin… Onneksi koira ei yhdistänyt katalaa oloa jäljestykseen, sillä seuraavana päivänä tehtiin uusi, helppo harjoitus ja nyt kaikki kuusi keppiä nousivat varmasti ja meno oli muutenkin mukavan keskittynyttä.
Pienten treenituokioiden lisäksi kävimme muutamalla lenkillä, mutta muuten keskityimme syömiseen ja nukkumiseen ja emäntä tietysti myös saunomiseen ja paljussa uiskenteluun. Matkat sujuivat mukavasti, kun seurana oli pikkusiskoni Suvi, paljon hyvää musaa ja sopivasti matkakarkkia. Osmiskin vaikutti reissuun tyytyväiseltä ja nukkui melkein koko kotimatkan.
Palasin eilen Italiasta (kertakaikkisen upea reissu!) ja heti tänään olikin sitten debyyttikeikkamme avoimen luokan jäljellä. Ennen maastoa ehdin koettaa kerran hyppynoutoa metrisen esteen yli, se kun on ollut pitkään tauolla Osmon tassuongelmien vuoksi. Itseluottamukseni nousi heti, koska Osmis toi kapulan tyylipuhtaasti hypäten kumpaankin suuntaan estettä koskematta.
Ongelmat alkoivat sitten jäljellä: Janalta koira otti ensin takajäljen, korjasi hyvin ja lähti sitten todella määrätietoisesti nenä maassa etenemään. Ensimmäisellä suoralla ei ollut yhtään keppiä (näin myöhemmin kaavion, joten tiedän, että ohi ei menty) ja olin varma, että eka keppi jäi nostamatta. Kulman jälkeen Osmo nosti hienosti kepin, mutta sen jälkeen homma alkoikin pahemman kerran tökkiä. Osmo kaarsi vasemmalle ja hukkasi jäljen. Seurailin koiraa melko pitkään ja painostin sitä etsimään uudestaan jälkeä, mutta lopulta jouduin toteamaan, että olimme eksyksissä. Kun päädyimme hakkuuaukealle, päätin kääntyä takaisin ja palata autolle. Keskeytin siis suorituksen enkä mennyt lainkaan esineruutuun tai tottisosuuteen, koska tulosta ei olisi kuitenkaan saatu.
Harmillisinta tässä on se, että esineet ja tottis ovat sujuneet viimeisissä treeneissä loistavasti ja koira oli upeassa vireessä. Odotin siis hyvää tulosta etenkin tottisten osalta. Sääkin oli aivan täydellinen: ei yhtään kuuma, mutta ei myöskään sadetta, joka saisi Osmon riehaantumaan. Otin hiukan tottista kentän lähellä, jotta pääsin palkkaamaan koiran onnistumisesta. Puolen tunnin tulokseton jäljestys näkyi nimittäin selvästi paitsi emännän, myös Osmon tunnelmien laskemisena.
Nyt olemme Mariannen luona palautumassa (niin fyysisesti kuin henkisestikin). Hohdolla on juoksut, joten se on pidettävä viriilistä uroksesta visusti erillään. Osmo itkeskelee sydänsurujaan häkin edessä ja yrittää paremman puutteessa astua Pimua, joka antaa jätkälle hammasta tiukkaan sävyyn. Huomenna menemme Ylöjärvelle siskontyttöni Siirin synttäreille ja sitten palaamme kotiin – jatkamaan harjoittelua!
Kesäloman kynnyksellä on treenailtu tottista, jäljestyksen janalähtöjä sekä raunioita ja pähkäilty, mahdammeko jo olla kisakunnossa. Niin tai näin, ilmoitin Osmon Hämeenkyrössä kesäkuun toisella viikolla pidettäviin jälki 2 -kisoihin. Osaamisen lisäksi olen jännittänyt Osmon fyysistä kuntoa; Koiraa on vaivannut säännöllisen epäsäännöllisesti toinen etutassu, jota se nykyään usein myös ontuu suuremman rasituksen, kuten pk-hyppyjen jälkeen. Itse kuvittelin, että kyse olisi ilman muuta kyynärnivelistä, jotka Osmolla ovat ykköset(=kyynärnivelet eivät aivan täydellisesti asetu nivelkuoppiinsa). Tänään kävimme eläinlääkärillä ihmettelemässä asiaa ja saimmekin hiukan lisäselvyyttä ontumisen syystä.
Lääkärin luo Osmolla oli juuri niin tulenpalava kiire ja hinku, kuin aina ennenkin. Yhtä innokkaasti koira taitaa kiskoa vain koirapuistoon! Lääkäri sai kaikessa rauhassa käännellä ja väännellä Osmon tassuja ja Osmo sai tietysti runsain mitoin ihailua ja ihmettelyä osakseen rauhallisen käytöksensä ansiosta. Kyynärnivelet eivät oireilleet käsittelyssä millään lailla eikä koiran ilme värähtänytkään lääkärin väännellessä sen tassuja. Lääkäri ei myöskään tuntenut mitään epämääräistä lonksahtelua tai rutinaa nivelissä.
Kun kopeloinnissa siirryttiin olkapäihin, ”Osmon ilme vakavoitui” (suora lainaus epikriisistä). Osmo myös pyrki istumaan ja laski häntäänsä alemmas, minkä lääkäri tulkitsi merkiksi jonkinasteisesta kivusta tai ainakin epämukavuudesta. Todennäköisesti vaiva liittyy siis olkalihaksiin tai lihaksia kiinnittäviin jänteisiin. Saimme lääkärin siunauksen kisoihin osallistumiselle sekä lyhyen Rimadyl-kuurin, joka aloitetaan heti kisan jälkeen (ennen kisoja kuuria ei voi antaa doping-säädösten vuoksi).
Korkeimpia hyppyjä olemme tähänkin asti tehneet vain välttämättömän verran ja samalla linjalla jatketaan. Maltillisen treenaamisen lisäksi olen alkanut huoltaa Osmista lisäämällä nivelten ja luuston hyvinvointiin vaikuttavaa glugosamiinia sen ruokaan. Ainakaan eilen raunioilla ontumisesta ei ollut tietoakaan!
Terveyskuulumiset ovat siis melko myönteisiä (siinä mielessä, että vaiva ei todennäköisesti liity niveliin). Myös Osmon kaulaan eilen ilmaantunut pieni hotspotin alku paranee todennäköisesti pelkällä paikallishoidolla. Siinä mielessä Osmon kesäloma alkaa kuitenkin surkeasti, että törkeä mamma aikoo häipyä Italian aurinkoon kaverinsa luo heti koulujen loputtua, eikä siten ole paikalla edes Osmon 3-vuotissynttäreillä! Onneksi isäntä on luvannut antaa herkkuja ja pyytää Roosan leikkimään päivänsankarin kanssa. Muuten kotimiehet saavat keskittyä emännän reissun ajan lepäilyyn, niveliä hellivään ruokavalioon sekä rentoon lenkkeilyyn. Jännittäköön mamma kisoja ihan keskenään siellä Italiassa!
Tulimme Osmon kanssa torstaina lomailemaan ja treenailemaan tänne Kyröskoskelle Mariannen eläintarhaan. Koirien (Osmo, Pimu ja Hohto) kanssa ollaan lenkkeilty metsässä ja käyty treenaamassa jälkeä ja esine-etsintää. Lisäksi etenkin Osmo ja Hohto meuhkaavat ja painivat kaiken nukkumiselta liikenevän vapaa-ajan.
Päikkäreillä 3/7 elukoista.
Eläintarhassa on hauvojen lisäksi neljä kissaa, joihin Osmo on tottunut jo aiemmilla kyläilyreissuillamme. Suurimman osan aikaa kisut saavat olla ihan rauhassa. Wollmartista Osmo tuntuu suorastaan pitävän ja nuuskii ja nuolee sitä nätisti. Wollmart puolestaan puskee Osmoa aina ohi kulkiessaan. Hellän yhteiselon lisäksi pöydältä alas hyppäävät kisut herättävät välillä myös Osmon saalisvietin ja silloin niiden perään onkin tosi kiva rynnätä. Siitä Osmis on tietysti saanut heti tiukkasävyistä palautetta.
Eiliset esinetreenit tehtiin molempien tyttökoirien ja kolmen ihmisen tallaamalla alueella ja kokonaan vierailla esineillä. Vaikein esine laitettiin selvästi esille, jolloin saatoin lähettää koiran juuri oikeaan suuntaan ja kannustaa sitä tarttumaan esineeseen ja tuomaan sen minulle. Kahta muuta esinettä Osmo sai ihan oikeasti etsiäkin, mutta tosi mukavasti nekin löytyivät! Saatiinpa siis tosi hyvä suoritus ja ihan ilman merkkailua tai muuta ylimääräistä haahuilua!
Partaset aamukävelyllä
Jälki oli Mariannen tekemä ja alokasluokan tasoa. Koira teki hienosti töitä, mutta ohjaaja sai palautetta turhasta ja koiran työskentelyä häiritsevästä liinan käytöstä. Minun pitää muistaa antaa Osmolle vielä enemmän tilaa ja rauhaa selvitellä itsenäisesti ongelmapaikat. Kisoissa en kuitenkaan tiedä itse, missä jälki kulkee! Osmo bongasi ja ilmaisi hyvin viisi ekaa keppiä, viimeisen bongasi emäntä. Senkin Osmis sai kuitenkin itse ilmaista saadakseen loppupalkan.
Tänään mennään vähän tottistelemaan. Jos päivän harjoitukset sujuvat yhtä hyvin, kuin eilen, ilmoittaudun (tai yritän saada paikan) täällä pidettäviin avoimen luokan jälkikisoihin.
Monenmoista ollaan taas harjoiteltu. Yritän pysyä itse ajan tasalla kertaamalla viikon treenit tänne blogiin.
Su 3.5. Jälkitreeni Porkkalassa
Halusin kokeilla Osmon kestävyyttä pidemmällä jäljellä. Mökille ajaessani tsekkasin auton matkamittarista kilometrin pätkän mökkitietä. Sitten tallasin jäljen, joka seuraili hieman mutkitellen tietä metsän puolella. Tarkoitus oli tehdä jäljestä mahdollisimman helppo, mutta maaston vaihdokset (mm. kalliota, peltoa) sekä kaksi pienemmän tien ylitystä tekivät siitä kuitenkin melko haasteellisen. Osmo jaksoi ihmeen hyvin ja selvisi jäljen loppuun asti. Muutaman kerran sitä piti innostaa jatkamaan, kun jäljen hävittyä hetkeksi motivaatiokin meinasi hävitä. Kuudesta kepistä koira löysi ja ilmaisi hienosti viisi. Toisen kepin kohdalla jälki oli hukassa niin koiralta, kuin emännältäkin, joten siitä mentiin sitten ohi. Todennäköisesti koira jäljesti siinäkin kohdassa oikeaa jälkeä, mutta melko voimakas tuuli oli painanut hajun sivuun. Seuraavaksi aion tehdä Osmolle pari lyhyttä namijälkeä pellolle/nurmikolle ja vaatia siltä joka askeleen tarkkaa haistamista (joka askeleen kohdalle laitetaan pieni nami, jonka koira saa syödä).
Ma 4.5. Tottikset Luukissa
Ampumiseen Osmo reagoi kääntelemällä korviaan, mutta jatkoi namin tavoittelemista mamman kädestä, kuten oli tarkoituskin. Kyllä se siitä! Tottiksessa parinamme oli Dyny. Ilmoittautumisessa Osmo kurkisteli Dynyä kohti jalkojeni takaa ja Sannan kätellessä “tuomaria” Osmo nousi ja meni örähtämään Dynylle. Perhana!!! Onneksi koirat olivat hihnassa eivätkä päässeet ottamaan enempää yhteen. Osmo sai kuulla kunniansa, minkä jälkeen se pysyi hyvin sivullani. O. meni ensin paikallamakuuseen, jossa ei ongelmia. Liikkeetkin menivät ihan mukavasti. Liikkeellelähtöjä pitää muistaa ottaa myös erikseen ja palkata heti ekan askeleen kohdalla, jos kontakti on hyvä. Nyt O. herää kontaktinpitoon vasta muutaman askeleen jälkeen. Noudoista A-este oli tosi hyvä (varmistin vielä ylimääräisellä kannustuskäskyllä). Hypyn koira kiersi monta kertaa takaisin tullessaan, vaikka este ei ollut edes ihan täysimittainen. Ylimääräisellä kannustuksella hyppynoutokin saatiin lopuksi menemään virheettömästi. Nyt vaan paljon hyppyjä edestakaisin, aluksi vaikka vielä matalammalla esteellä. Pitää myös muistaa heittää kapula tarpeeksi kauas esteen taakse, jotta O. saa kunnon vauhdin takaisintulohyppyä varten.
Ke 6.5. Rauniot Oittaalla
Loistava treeni Osmolta: Ampuminen ennen radalle tuloa ei hetkauttanut koiraa ollenkaan. O. liikkui hyvin ja teki itsenäisesti töitä, mutta oli samalla hyvin ohjattavissa. Ilmaisut olivat varmoja myös umpipiiloilla eivätkä häiriöhajut (2 x ruokahäiriö, 3 x vaatekätkö) aiheuttaneet ongelmia. Omassa työskentelyssäni oli toki parantamisen varaa. Saisin luottaa koiraan enemmän silloinkin, kun se ohittaa jonkin alueen vauhdikkaasti. Ensi viikolla otetaan samantyyppinen treeni, mutta vähemmillä häiriöillä. Olemme silloin nimittäin uudessa ympäristössä Korson raunioradalla.
Hallintaa vapaana ja ohituksia hihnassa
Pitkin viikkoa lenkit ovat sujuneet hienosti. Erityisen tyytyväinen olen siihen, että O. tottelee käskyjä sekä minun että Peten kanssa, kun muita koiria ilmaantuu näköpiiriin. Pysähdyskäsky ja sen jälkeen “tänne” tai “hihnaan” ovat itse asiassa koko kevään toimineet joka kerta (eli monta kertaa päivässä). Sen sijaan itse ohitus, kun koira on jo hihnassa, on usein melkoista hönkimistä ja kiskomista. Hihnalenkillä ohitukset sujuvat silloin, kun pyydän kontaktin Osmolta jo tosi aikaisin ennen vastaantulijan kohtaamista ja tsemppaan vielä namin kanssa. Pikkukoirat ovat selvästi helpompia ohittaa ilman ihmettelyjä. Mitä lähempänä omaa pihaa ollaan, sitä enemmän O. yrittää hoidella tilanteita itse ja toljotella ja “keuhkota” eli läähätellä kiihtyneesti vastaantulijoille.
Alkuviikosta Osmo oli vuorokauden verran ripulissa, todennäköisesti pitkästä aikaa kerralla hotkaisemansa ydinluun vuoksi. Myös emäntä on ollut hiukan kipeänä; kurkku oli kipeä ja lämpöäkin oli sen verran, että keskiviikon rauniotreenit piti jättää väliin. Missasimme myös torstain tottistreenit, koska työkiireitä riitti iltaan saakka. Viikonloppua Osmo vietti ensin Peten kanssa kahdestaan emännän viipyessä opettajien koulutusseminaarissa lauantai-iltapäivään saakka ja keskittyessä palattuaankin univeloista selviämiseen.
Kotipihalla on melkein kesä!
Vasta tänään sunnuntaina koitti paluu koiramaisen aktiiviseen normaali-elämään. Aamulenkillä kävimme Porkkalan mökin metsässä. Osmo sai viilettää kiitolaukkaa kallioilla ja rantahiekalla ja tulipa talviturkkikin melkein heitettyä koiran kahlaillessa meressä. Ruoan ja kahvin jälkeen tein Osmolle lyhyen jäljen metsään. Jälki vanheni tunnin ja sitten lähdimme koiran kanssa töihin. Intoa riitti, mutta erittäin tuulinen sää vaikeutti selvästi etenkin kulmien tarkkaa havaitsemista. Kaikki kuusi keppiä onneksi löytyivät ja ryynimakkara teki hyvin kauppansa.
Vinha tuuli toi kevään tuoksut suoraan nenään!
Kotona ja koulun kentällä olemme treenailleet hiukan tokoa. Kaukokäskyjen vaihdot seiso-maahan ja seiso-istu Osmo on oppinut väärin (ope katsoo vain kovasti peiliin…) ja niihin olen keksinyt uudet käskysanat (taa ja hissi) sekä vaihtanut myös käsimerkkejä. Toistaiseksi oikeita liikeratoja harjoitellaan vielä siten, että olen aivan Osmon vieressä ja ohjaan sen namin avulla oikeaa reittiä asennosta toiseen. Olemme lupautuneet mukaan snautserikerhon joukkueeseen tokon joukkue-SM:iin, joten harjoitusmotivaatio on kummasti lisääntynyt! Kunpa vain aikaa olisi yhtä paljon, kuin intoa…
Pojat kävivät keskiviikkona keväisellä metsäretkellä.
Viikko on ollut taas vaihteeksi tosi hektinen niin töissä kuin harrastuksissakin. Tiistaina päästiin Hullujen Lehmien treeneissä Luukin lumettomalle, mutta sitäkin kuraisemmalle kentälle. Aluksi totutettiin koiria laukauksiin. Osmo reagoi kaikkiin paukkuihin pysähtymällä pieneksi hetkeksi ja kääntelemällä hiukan päätään. Häntä ei kuitenkaan laskenut ollenkaan eikä koiran toimintakyky kärsinyt muutenkaan sanottavasti.
Itse treenien aikana ei ammuttu. Aluksi otimme ilmoittautumisen yhdessä Jaanan ja Askon kanssa. Osmo oli varmuuden vuoksi hihnassa, kuten Askokin, mutta muuten toimimme aivan, kuten kilpailutilanteessa. Harjoitus meni hienosti eivätkä urokset olleet huomaavinaankaan toisiaan. :D Asko aloitti liikkeistä ja Osmo paikallamakuusta, joka menikin oikein kivasti. Myös liikkeet Osmis teki harvinaisen innokkaasti ja hyvällä kontaktilla.
Pitkän talvitauon jälkeen päästiin kokeilemaan myös estenoutoja. Hyppynouto meni kolmannella yrittämällä oikein, ekoilla kerroilla Osmo kiersi esteen takaisin tullessaan. Hyppyä en viitsi treenata täyskorkeana kuin aivan välttämättömän verran, koska en halua rasittaa turhaan koiran ykkösen kyynärpäitä. A-este oli varsinainen työvoitto, jonka kohdalla Osmo osoitti mainiota sinnikkyyttä. Se ei nimittäin meinannut päästä kapulan kanssa esteen harjalle (kapula putosi liian lähelle estettä, jolloin koira ei saanut tarpeeksi vauhtia), mutta yritti yhä uudestaan ja punnersi lopulta itsensä juuri ja juuri esteen harjalle. Minun pitää opetella heittämään kapula tarpeeksi kauas, jotta vauhti riittää esteen ylitykseen myös koiran tullessa takaisin.
Keskiviikkona käytiin raunioilla ja jälleen koira teki tosi innokkaasti töitä. Umpipiilojen ilmaisuissa se oli hieman epävarma, joten niitä pitää nyt treenata erityisen paljon. Häiriöhajuja oli aika paljon, sillä piiloissa oli maalihenkilöiden lisäksi myös vaatteita ja tuoksuvia ruokia. Osmo ei reagoinut häiriöhajuihin oikeastaan ollenkaan, lukuun ottamatta Peten T-paitaa, jonka olin napannut pyykkikopasta mukaan treeneihin. Sen kohdalla piti nuuskutella vähän tarkemmin, mutta eipä mennyt koira tässäkään lankaan.
Pääsiäisloma sujui Porkkalan mökillä ulkoillen, treenaillen, syöden, saunoen ja nukkuen. Treeneissä ykkösjuttu oli ehdottomasti jäljestys, jota emme ole päässeet harrastamaan koko talvena. (Lumikeleillä ei yleensä treenata jälkeä, jotta koira ei opi vahingossakaan seuraamaan näköaistinsa avulla.)
Menimme lauantaina mökille ja heti samana päivänä tallasin reilun puolen kilometrin jäljen Osmolle. Jälki vanheni tunnin ja sitten koira pääsi hommiin. Lähdössä oli vähän hankaluuksia. Aluksi Osmo pysähtyi oikeaan kohtaan, mutta päättikin sitten lähteä takajäljelle ja muutenkin juoksentelemaan miten sattui. Jälkiliina sotkeutui pensaikkoon ja lähetys piti ottaa kokonaan uusiksi. Toisella yrityksellä poitsu lähti oikeaan suuntaan ja teki innolla töitä, joskin veteli vähän mutkia suoriksi ja ohitti samalla yhden kepin. Kaikissa kulmissa (oiskohan ollu 3 kpl) oli pulmia ja yhden kerran jouduin jopa hieman auttamaan yli-innokasta höseltäjää kutsumalla sitä lähemmäs oikeaa reittiä.
Toisena päivänä oli vuorossa ekan päivän jälkeä hieman lyhyempi ja helpompi nuuskuttelurata. Helpomman siitä teki lähinnä pikkuaskelilla vahvistamani jananylityskohta sekä samoin vahvistamani kulma. Maasto oli mukavan helppokulkuista ja vauhtia riitti. Pari ojan ylitystäkin Osmo selvitti ilman ongelmia. Treeni sujui janalähdöstä alkaen tosi hyvin, vaikka jälleen yksi kuudesta kepistä jäi harmillisesti matkan varrelle. Pete “pääsi” mukaan menoon kuvaajan ominaisuudessa!
Kolmantena päivänä oli isännän vuoro tehdä “haistelurata” Osmolle. Jälki oli lyhyt ja varsin helppo, mutta hyvä niin; nyt päällimmäiseksi mieleen jäi onnistumisen kokemus ja upea kuuden kepin sarja! Osmo sai paistatella ylpeänä selvitettyään reitin ihan itse. Palkakseen se sai karitsanpaistista jääneitä herkullisia jämiä. Jälkihommien ja vapaan metsässä säntäilyn lisäksi ohjelmassa oli kynsienleikkuuta ja aikaa sitten aloittamani trimmausurakan jatko-osa. Snautserimme näyttää toivon mukaan taas karvan verran enemmän (tai vähemmän) snautserilta!
Viime sunnuntaina kummityttömme Stella kävi virpomassa. Osmo sai näyttää temppuja ja hakea palloa, jota Stella innokkaasti sille heitteli. Muutama vähän isompikin pääsiäisnoita kävi soittamassa ovikelloa. Osmo ei haukkunut ovikelloa (kuten ei yleensäkään), mutta sen verran kummalliselta tulijat näyttivät, että niitä piti muutama kerta olohuoneen puolelta haukkua. Ovelle asti Osmolla ei ollut lupaa tulla.
Pääsiäislomaa edeltävällä viikolla ei aika käynyt pitkäksi. Siitä pitivät huolen maanantain nappulaliiga (oma varttuneiden pentujen tottisryhmäni), tiistai-illan esinetreenit Sannan ja Dynyn kanssa sekä keskiviikkona alkanut rauniokausi. Maanantaina tehtiin taas onnistunut eteenlähetys, ensin suoralla palkalla ja toisella kerralla maahanmenon kanssa. Lisäksi näytin Osmon kanssa, miten noutoa voi alkaa opettaa nuorelle koiralle. Muuten Osmis sai lepuutella autossa. Treenin jälkeen kävimme iltalenkillä metsässä.
Mammanpojan elkeitä koira osoitti tiistain esinetreeneissä. Alueella oli kaksi vierasta esinettä (kurahanska ja silmälasikotelo). Osmis tarkisti alueen rajat Dynyn jälkiä seuraillen, löysi esineet, mutta ei mokoma kelpuuttanut niitä suuhunsa. Sanna kävi näyttämässä kurahanskan sijainnin, minkä jälkeen Osmo ymmärsi tuoda hanskan emännälle. Silmälasikotelo ei vaan meinannut kelvata ollenkaan. Vasta, kun oma mamma oli käynyt nostamassa kotelon ylös ja tartuttamassa samalla siihen tuttua ja turvallista tuoksuaan, sai koira esineen tuotua. Varsinainen mammanpoika, kun suuhun sopivat vain pehmoiset ja oman mamin hajuiset esineet!
Raunioilla Osmo sai etsittäväkseen kaksi helppoa avopiiloa ja ilmaisi molemmat hienosti. Kauden tavoitteeksi asetin vauhdin ja ilon uudelleen löytymisen ja laukauksiin tottumisen. Osmohan reagoi viimeisimmässä kokeessamme selvästi paukkuihin ja oli niiden jälkeen ujo mamman helmoissa nysvääjä. Aloitamme ampumiset niin, että avustaja ampuu laukausen kauempana pellolla aina juuri ennen, kuin koira pääsee etsimään. Tarkoitus olisi, että vähitellen paukuista tulisi koiran mielessä etsintää eli hauskanpitoa ennakoiva merkki, joka ennemmin nostaisi kuin laskisi sen viretilaa. Sitten, kun paukut ovat taas koiran mielestä kiva asia, suoritamme peruskokeen “pois kuleksimasta”.
Monenlaisia haasteita on siis täksikin treenikaudeksi luvassa – niin tokon, pk-hommien, kuin pelastuskoirailunkin merkeissä. Emäntä yrittää tolkuttaa itselleen, että “hiljaa hyvä tulee” . Toisin sanoen koetan välttää liian isojen palojen haukkailua. Pääasia on koiran motivaatio eli se, että sillä on treeneissä hauskaa!
Taas on vierähtänyt viikko – ja taas aivan käsittämättömän nopeasti! Maanantaina olin vetämässä oman tottisryhmäni treenejä. Kun nuoriso oli treeninsä treenannut, pääsi Osmokin hetkeksi areenalle. Katseltuaan kateellisena muiden menoa autosta se oli intoa täynnä ja teki töitä loistavalla kontaktilla. Eteenlähetyksen tein kerran suoralla namipurkkipalkalla ja sen jälkeen ilman palkkaa. Ensimmäistä kertaa Osmo meni nopeasti maahan heti ekalla käskyllä! Yleensä sillä on ollut tapana nuuskia kentän reunaa palkan toivossa ja totella vasta toista maahan-käskyä. Tietysti ryntäsin heti koiran luo ja palkkasin kunnon makkara-annoksella.
Samalla kaavalla eteenmeno onnistui myös torstaina, jolloin treenattiin omassa tottisporukassamme eli Hulluissa Lehmissä. Eka kerta suoralla palkalla – ja toisella kerralla erinomaisen nopea maahanmeno! Otin pitkästä aikaa myös paikallamakuun, kun parkkikselta löytyi sopiva kuiva alue. Osmo pysyi moitteettomasti paikallaan Dynyn treenatessa kauempana. Paikallamakuussa alan luottaa Osmoon jo aika hyvin. Sen sijaan kehäänmeno ja ilmoittautuminen hallitusti ja vapaana muiden koirien lähellä on joka kerta pieni kauhun paikka. Ensi kerralla treenataan kyllä sitäkin! Lainasin Saijalta kilon kapulan, jollaista käytetään avoimen luokan tasamaanoudossa. Normaalia painavampi kapula ei onneksi hetkauttanut Osmoa lainkaan. Saapa nähdä, mitä poitsu tuumaa voittajaluokan kaksikiloisesta jötikästä!
Viikonloppua ollaan vietetty kotona, eilen keväisessä auringonpaisteessa ja tänään vähän kosteammassa säässä. Äsken poikkesimme päivälenkillä metsään, jonne tallasin n. 20×50 metrin esineruutusuikaleen. Osmo sai poukkoilla mukana aluetta tallatessani, mutta esineiden piilottamisen ajaksi laitoin sen puuhun kiinni. Tämä tietysti helpotti harjoitusta olennaisesti, mutta hyvä niin: Osmo löysi ja toi molemmat esineet pikavauhdilla! Vähitellen alan taas vaikeuttaa harjoituksia suurentamalla aluetta, vaihtamalla esineet vieraisiin ja pyrkimällä treenaamaan ruuduissa, joissa joku muu koira on jo tehnyt töitä.
Tokossa vaikeinta on kaukokäskyt. Olen itse tosi laiska harjoittelemaan niitä, koska iänikuisten ja sinällään helppojen istu-, maahan- ja seiso-käskyjen hinkkaaminen tuntuu kuolettavan tylsältä pilkunviilaamiselta. Mutta kai se on uskottava, että homma täytyy aloittaa ihan alusta ja uusin käskysanoin, vaikkapa naksuttimen kanssa. Osmo suorittaa vaihdot innokkaasti, mutta liikkuu samalla aavistuksen eteenpäin. Ja kuuteen asennonvaihtoon mahtuu jo monta aavistusta. Jos koira liikkuu kokeessa enemmän, kuin puolikkaan oman mittansa, liike menee nollille ja ykköstuloksesta on turha haaveilla. Näin ollen voittajaluokka saa toistaiseksi odottaa, vaikka emännällä olisi jo kova hinku kisoihin.
Tiistai-iltana olimme treenaamassa pimeähakua Siikajärvellä. Lumi tosin valaisi metsää sen verran, että aivan pimeää ei tullut missään vaiheessa ja otsalamppujakin tarvittiin lähinnä rajamerkkeinä olleiden heijastimien havaitsemiseen. Umpihangessa tarpominen kävi urheilusta; niin koirat kuin ohjaajatkin olivat melkoisen kuitteja treenien päättyessä. Osmon kanssa tein pistoja, koska arvelin koko alueen tutkimisen partiointityylillä olevan liian rankka etsintärupeama.
Loppujen lopuksi yhdistelin luovasti pistoja ja partiointia, sillä kaikki pistot jäivät todella lyhyiksi ja koira kaipasi emännän tukea edetäkseen syvemmälle umpihangessa. Kävelin siis Osmon perässä ja kannustin sitä etenemään pidemmälle, jolloin maalihenkilöt löytyivätkin ihan mukavasti. Korkeat jänöloikat veivät kyllä selvästi Osmon energiaa itse asialta eli nenänkäytöltä. Ilmaisut olivat hyvät, lukuun ottamatta ensimmäistä, jonka aikana Osmo piti tauon ja käänteli päätään ryteiköstä kuuluvan kahinan (=emännän) suuntaan. Onneksi maalimies osasi hommansa ja sai koiran jatkamaan ilmaisua ja pysymään piilolla.
Torstaina treenattiin taas, tällä kertaa tottista Hullujen Lehmien kanssa. Paikalla oli neljä koiraa, joista doopermanni Emmi oli jo treeninsä tehnyt saapuessamme myöhässä paikalle. Osmon vire säilyi tällä kertaa mainiosti – se oli intoa täynnä treenin alusta loppuun saakka, vaikka välillä tein vähän pidempiäkin seuraamispätkiä. Jättävät liikkeet, luoksetulo ja nouto sujuivat niin kivasti, että niitä ei jääty yhtään hinkkaamaan, vaan yksi suoritus kutakin liikettä sai riittää.
Eteenmenon otin ilman kentän päässä odottavaa palkkaa, koska maahanmeno on tällä hetkellä vauhdikasta etenemistä suurempi ongelma. Jonkin aikaa Osmis nytkin haisteli maata (palkkaa etsien) maahan-käskyn jälkeen, mutta pienestä yskäisystäni muistikin totella ja meni nopeasti maihin. Vein tutun namipurkin koiran luo ja vapautin sen maasta herkkujen kimppuun. Kerrassaan loistava treeni vaihteeksi! Tokoa pitäisi treenata enemmän, sillä etenkin kaukokäskyt tuottavat edelleen hankaluuksia (tosin eipä niitä ole pitkiin aikoihin harjoiteltukaan). Jos vielä tänä keväänä mielii päästä kisaamaan, niin ilmoittautumiset pitäisi hoitaa niin pian kuin mahdollista. Tulisipahan ainakin hyvä syy palauttaa tokoliikkeet taas mieleen!
Osmon aktiiviloma on jatkunut Kyröskosken reissun jälkeen täällä Espoossa. Eilen olimme Hullujen Lehmien tottistreeneissä Ikean parkkipaikalla. Osmolta en kovin kummoisia odottanut, koska se oli edelleen melko naatti kolmen päivän seksilomansa jäljiltä… Yllättäen koira kuitenkin innostui taistelemaan lampaankarvalelusta ihan tosissaan ja ruokapalkkakin motivoi nälkäistä urosta ihan kiitettävästi. Vanha, tuttu ongelmamme eli hyvän viretilan kestävyys tuli kuitenkin taas selvästi esiin. Osmo teki treenin alussa töitä hyvällä kontaktilla ja reippaasti, mutta jo parin lyhyen leikkipalkan jälkeen sen kiinnostus lelua kohtaan laski huomattavasti ja samalla seuraaminen kävi väljemmäksi ja kontakti huonommaksi. Kuinka kummassa tuon otuksen viettikestävyyttä saisi lisättyä?
Noudot pelasivat liikkeistä ehkä kaikkein parhaiten. Toisella kerralla koetin saada palautuksen vielä vauhdikkaammaksi vapauttamalla koiran heti, kun se oli kääntynyt palatakseen kapulan kanssa luokseni, mutta Osmopa piti kapulan suussaan ja tuli melkein väkisin luokseni, vaikka heitin lampaankarvalelun taakseni ja yritin innostaa koiraa pudottamaan noutoesineen ja vaihtamaan sen lennosta leluun. Treenikaverit nauroivat, kun snautseri näytti tyhmälle emännälleen, kuinka se nouto kuuluu oikeasti suorittaa…
Tänään treenattiin esine-etsintää Johannan ja Helga-riisenin kanssa Kattilajärventiellä. Helga pääsi ruutuun ensimmäisenä (virhe n:o 1) ja Osmo sitten keskittyi omalla vuorollaan lähinnä Helgan jälkien nuuskutteluun ja alueen merkkailuun (GRRRR!!!). Seuraavissa treeneissä pitää ottaa äijä ensin. Lisäksi pitää muistaa viedä esineet yksitellen ruutuun, koska koiruus teki tänään saman, kuin keskiviikkona Kyröskoskella: Se löysi nopeasti ekan esineen, muttei nostanut, saati tuonut sitä minulle. Lopulta haetutin Osmolla vain kaksi esinettä (hanska ja pieni kenkä). Tässä linkit treenivideoihin:
Viimeisen esineen luo juoksin lopuksi itse riekkumaan herättääkseni Osmon kiinnostuksen ja kateuden “saaliin” löytämisestä. Eipä siis kovin kummoinen treeni tänään.Esineiden jälkeen treenasimme Helgan kanssa ilmaisuja ja hyvin neiti olikin jo jyvällä siitä, mitä sen oli tarkoitus tehdä! Osmokin pääsi haukkumaan maalimiestä ja jaksoi kivasti n. 30 haukkua. Aivan lopussa se keskeytti haukun kerran ja vilkaisi minua. Onneksi koira kuitenkin jatkoi haukkua ilman apuja ja sai namipurkin antimet syödäkseen. Paras palkka oli kuitenkin villin vauhdikas peuhuhetki Helgan kanssa. Mikä parasta ja erittäin yllättävää, adoniksemme ei nyt yrittänytkään astua narttua, vaan ainoastaan juoksi ja paini innoissaan uudesta, raisusta kaveristaan. Samalla emännän riisenikuume taas yltyi: TAHTOO KANS TOLLASEN!!!!
Sunnuntaina harjoiteltiin tottista Hullujen lehmien kanssa. Aluksi otin Osmon kanssa seuraamista. Ekan täyskäännöksen kohdalla Osmo alkoi hieman jarrutella – varmaan se luuli maassa olevaa tummaa lätäkköä jääksi ja pelkäsi liukastuvansa. Toisen täyskäännöksen jälkeen kaarsin kävellessäni hiukan oikealle, koska seuraaminen oli mielestäni liian väljää. (Kun ohjaaja kaartaa oikealle, joutuu koira tekemään enemmän töitä pysyäkseen tiiviisti ohjaajan vasemmalla puolella.) Kiitos kuvaajana toimineelle Jaanalle!
Seuraamisen, jättävien liikkeiden ja eteenmenon jälkeen otin vielä noudon. Liike on mielestäni mukavalla mallilla, joskin Osmo saisi pitää reippaan vauhdin aina luovutusasentoon saakka. Nyt se aloittaa jarruttamisen hiukan liian aikaisin, kuten oheisesta videonpätkästä näkyy.
Viikonlopun ohjelmassa oli pitkästä aikaa myös hakutreenit. Ekalla lähetyksellä vauhtia oli hirmuisesti ja hävitin koiran heti näkyvistäni. Pian haukku kuului aivan alueen toiselta laidalta, jonne ehdin itse vasta maalimiehen jo palkatessa koiraa (ohjeeni mukaan n. 15 haukun jälkeen). Myös toisen ilmaisuhaukun kajahtaessa olin itse kaukana koirasta. Ilmaisu oli pisimpiä, mitä Osmon kanssa ollaan treenattu, n. 20 haukkua, mutta sinnikkäästi Osmo jaksoi silti haukkua. Jossain välissä se piti pienen tauon, mutta jatkoi ilman maalimiehen apua, kun kuuli emännän olevan tulossa. Kolmas maalimies löytyi melko läheltä toista ja niinpä ehdin itse näkemään, miten Osmo tarkensi hajua ja ilmaisi löytönsä. Ilmaisu oli muuten hyvä, mutta haukkuessaan koira raapi maalimiehen peittona ollutta pressua. Pelastuskoira ei saisi koskea maalimieheen lainkaan, koska joskus kyseessä saattaa vielä olla todellinen tilanne ja vaikkapa loukkaantunut vanhus… Kokonaisuutena treeni oli kuitenkin onnistunut: Motivaatio oli hyvä ja haukut varmoja.
Vietimme vuoden ensimmäisen viikonlopun Porkkalan mökillä ulkoillen ja treenaillen upeassa pakkassäässä. Lauantaina reippailtiin metsässä ja siinä sivussa harjoiteltiin hiukan pelastushakua. Osmo pääsi etsimään piiloon menneen isännän. Maalimiesmotivaatio oli koiralla hyvä, isännällä ei ehkä ihan parhaimmillaan.
Ruokailun jälkeen lähdimme taas lenkille, se kun oli paras tapa pysyä lämpimänä mökillä, jossa sisälläkin sai istua toppatakki ja pipo päällä. Tallasimme Osmolle 20×50 metrin esineruudun, jonne jätin 3 esinettä. Videolla näkyy kahden ekan esineen etsintä. Aikaa ekasta lähetyksestä toisen esineen luovutukseen kului puolisentoista minuuttia. Kolmaskin esine löytyi ongelmitta ja paljon ennen viiden minuutin kokonaisetsintäajan ylittymistä!
Peilityyni meri jäässä
Saunan jälkeen emäntä starttasi kohti kaupungin rientoja ja jätti pojat mökille, jonka sisälämpötila lähenteli siinä vaiheessa iltaa kahtatoista astetta… Osmon miehistymisleiri sujui rattoisasti, joskin iltalenkillä pilkkopimeällä metsätiellä poitsu oli kuulemma ollut kovin epäileväinen ja haukkunut edessään näkyneitä hämäräperäisiä hiippareita… Mitenköhän meidän pimeäetsintäkokeen käy, kun koira pelkää omaa varjoaankin?!
Sunnuntaina ajoin takaisin mökille ystäviemme Aleksin ja Liisan kanssa. Lähdimme luisteluretkelle peilikirkkaalle jäälle. Turvallisuussyistä luistelimme suurimmaksi osaksi rantoja pitkin. Eväiden lisäksi mukana oli myös tarvikkeet avannosta kipuamiseksi… Onneksi jää kesti hyvin eikä retkeen sisältynyt ajoittaisen ritinän lisäksi ylimääräistä draamaa! Osmoa liukkaus jännitti aluksi kovasti, mutta vähitellen se löysi optimaalisen vauhdin ja oppi välttämään äkkikäännöksiä ja nopeita pysähdyksiä.
Mökille palattuamme lämmitimme saunaa ja pelasimme korttia. Puukiukaan löylyt tuntuivat taivaallisilta pitkän pakkaspäivän päätteeksi.
Töissä on ollut melkoinen tohina joulujuhlavalmistelujen ja oppilasarviointien ansiosta. Keskiviikkona ehdimme sentään Osmon kanssa Hullujen Lehmien tottistreeneihin. Lihapullan murujen ja Natural menu -nappuloiden lisäksi tarjolla oli herkkuja myös ihmisille -olihan sentään kyseessä vuoden viimeiset viralliset treenit. Syöpöttelyn ja lörpöttelyn lomassa saatiin vedettyä ihan pätevät treenitkit. Dyny ja Naomi koettelivat ajoittain ohjaajiensa mielen lujuutta (ilon kautta, purot solisee…), mutta kirvoittivat toisaalta illan makeimmat naurut treeniryhmässä. Oli muuten vauhdikkain koskaan näkemäni noutoliike!
Osmo oli ollut useamman viikon treenitauolla, joten motivaatio oli odotetusti korkea. Teimme perustreenin eli ilmoittautumisen, hiukan seuraamista henkilöryhmässä ja kentällä, jättävät liikkeet nopealla palkkauksella, yhden reippaan luoksetulon sekä eteenmenon. Ennen eteenmenoa kävin näyttämässä Osmolle kentän laidassa odottavan lelun. Ennen lähetystä seurautin n. 10 askelta (hyvä kontakti, ei varaslähtöyrityksiä) ja lähetin koiran eteen pysähdyksen eli perusasennon kautta, kuten aina harjoitustilanteessa. Näin Osmo ei opi ennakoimaan käskyä, joka kisatilanteessa tuleekin kesken seuraamisen.
Tämä viikonloppu kuluu melkein kokonaan talkoohommissa Voittaja-näyttelyssä. Roudauksen, rokotuspapereiden tarkistamisen ja kerhotuotteiden myynnin lomassa aion ostaa Osmolle joululahjan. Olemme jo useamman kerran yllättäneet piskin makoilemasta sohvalta, jolla se ei ole aiemmin viihtynyt edes erikseen kutsuttuna. Koira taitaa vihjata, että sen olisi jo korkea aika saada oma, kylmää lattiaa mukavampi makuupaikka. Aiemmin Osmo on hakeutunut aina paljaalle lattialle nukkumaan, vaikka sille on pehmusteita tarjottukin. Todennäköisesti niin käy myös joululahjasängyn kanssa, sen varmemmin, mitä enemmän pedistä joutuu pulittamaan…
Yöllä heräsimme Osmon epäluuloiseen vuhkimiseen. Kun koira ei hiljentynyt ärähdyksistämme, oli pakko raottaa silmiä ja nousta katsomaan, mitä vahti oli havainnut. Talossamme oli käynnissä mitä omituisin valoshow: siniset ja oranssit valot välkkyivät kaikista seinistä. Lisäksi ulkoa kuului ääniä. Aivan talomme vieressä joku auto oli ajanut ulos tieltä ja paikalla oli poliisi, paloauto ja kaksi ambulanssia. Toivottavasti ihmisiä ei loukkaantunut. Ainakaan emme nähneet, että ambulansseihin olisi viety ketään. Mutta Osmo oli ilmeisen vakuuttunut, että ufot olivat tulleet hakemaan sitä! Kyllä sellaisessa tilanteessa varmaan saakin herättää isäntäväen apuun.
Eilen kävimme Kirkkonummen Laitamaalla, jonne tein Osmolle jäljen. Jälki oli arviolta kilometrin pituinen ja tunnin vanha. Maasto oli mukavaa ja helppokulkuista ja innostuin tekemään jäljelle Osmon ensimmäiset kaksi “piikkiä” eli terävää kulmaa.
Jäljen vanhentuessa harjoiteltiin pitkästä aikaa myös esine-etsintää. Molemmat esineet löytyivät, joskin ekalla lähetyksellä Osmo ei irronnut tarpeeksi ja niinpä kävin koiran nähden alueen päädyssä näyttämässä, että tänne asti saisi juosta. Vaikka turhia mutkia ja epämääräistä juoksenteluakin nähtiin jonkin verran, molemmat esineet sentään löytyivät. Pitääpä taas alkaa verrytellä tuotakin lajia!
Jäljellä Osmo oli sopivasti jo hiukan väsynyt, joten vauhtia oli hiukan normaalia vähemmän ja vastaavasti huolellisuutta enemmän. Janalta Osmo lähti loistavasti suoraan oikeaan suuntaan ja eteni nenä kiinni maassa suoraan ensimmäiselle kepille. Olin merkannut jäljen itseäni varten, joten saatoin todeta, että Osmo teki hienoa työtä ja jäljesti joka mutkan mukavan tarkasti.
Kuten arvata saattaa, piikit aiheuttivat eniten päänvaivaa koiralle. Ekalla piikillä Osmo häkeltyi, kun jälki tuntui katoavan kokonaan. Pienen pyörimisen ja muutaman väärän etenemisyrityksen jälkeen oikea suunta löytyi ja matka jatkui taas reippaasti. Toisella piikillä Osmo oikoi kulmaa hiukan, mutta löysi itsenäisesti oikean suunnan.
Jäljellä keskityn aina koiraan sen verran tiiviisti, että sekoan laskuissa viimeistään kolmannen löydetyn kepin kohdalla. Silti itse tehdyllä jäljellä yleensä tajuaa, että nyt mentiin ohi tai yli kepistä. Eilen tällaista fiilistä ei tullut, mutta niin vaan jäljen lopussa keppejä laskiessani tajusin, että yksi kuudesta puuttui. En ole vieläkään aivan varma, menimmekö tosiaan kokonaan yhdestä kepistä ohi vai unohtuiko se maahan siinä vaiheessa, kun palkkasin koiraa. Sellaistakin on nimittäin sattunut. Oli miten oli, treeni onnistui hienosti.
Tänään myrskyää kunnolla. Aamulenkille viimaan ja sateeseen Osmo lähti vähän nyrpeänä, mutta mieli muuttui äkkiä, kun vastaan tuli vanha peuhukaveri Lumi. Sade ei haitannut enää pätkääkään, kun kaksikko rymisteli menemään metsässä, paini likomärällä sammalalustalla ja loiskutteli ojissa!
Viikko vierähti jälleen ilman blogipäivityksiä. Tiistaina Osmo peuhasi taas Roosan kanssa. Lisää sähäkkää maastojuoksuseuraa tarjosi tänään aamulenkillä jackrusseli Mimmi. Kyllä olikin taas kakaroilla lystiä ja vauhtia! Räpsin kuvia, minkä kerkesin, mutta suurimmassa osassa näkyi tietenkin vain epämääräinen vilahdus joko valkoista tai harmaata. Onnistuneimmat otokset ovat ohessa.
Osmo vaanii…
Oot muuten aika ihq!
Än-yy-tee NYT!
Hei älä roiskuta!
Keskiviikkona treenattiin pk-tottista Luukissa. Seuraamisessa palkkasin Osmoa aluksi höpöttämällä, kun koira ei ollut yhtä skarppina, kuin yleensä. Siihen Sami totesi, että huolehdin höpötyksellä itse kontaktista, vaikka sen pitäisi olla koiran, eikä ohjaajan tehtävä! Ja totta tosiaan: Kun nostin katseeni koirasta eteenpäin ja kävelin turhia höpöttämättä, Osmo terästäytyi ja alkoi aktiivisesti itse hakea kontaktia! Seurautin sitten monta loistavaa pätkää ja palkkasin välillä kunnon taisteluleikillä.
Jättävissä liikkeissä heitin Osmolle lelun saman tien, kun se oli ottanut oikean asennon. Pyrin pitämään liikkeet nopeina sillä, etten tee niitä loppuun asti juuri koskaan. Kuitenkin tiedän, että koira pysyy asennossa juuri niin kauan, kunnes saa vapauttavan käskyn. Pari noutoakin otettiin. Ekalla kerralla Osmo otti varaslähdön, mutta tokalla kerralla homma meni hienosti ja nopeasti. Palautusvauhtia yritän parantaa palkkaamalla koiran saman tien, kun se saavuttaa minut. Luovutusta hiotaan sitten erikseen.
Rauniotreeneihin emme torstaina päässeet koulun vanhempainillan vuoksi. Ensi viikolla on kauden viimeiset treenit ja silloin haetaan taas motivaatiota onnistumisten ja ilon kautta. Viime treeneissä sama resepti toimi loistavasti ja koira oli taas vauhdikas ja itsenäinen oma itsensä. Kaivolle teimme myös yhden näkölähdön, jotta koira saisi varmuutta umpipiilojen ilmaisuun. Pete on tämän viikonlopun kalastusreissulla ja Osmo viihdyttää emäntää kotosalla (tai toisin päin). Tänään lähdetään vielä jälkimetsään ja huomenna tokoillaan EKK:n hallivuorolla.
Osmo pääsi taas eilen jälkimetsään. Aluksi tein sille kaksi janaharjoitusta, joissa kummassakin lyhyt jälki päättyi yhteen keppiin. Laitoin myös makkaraa jäljelle. Hyvistä suunnitelmista ja huolellisista ennakkovalmisteluista huolimatta treeni meni yli-innokkaaksi hötkyilyksi. Osmo tarjosi taas janalta oikealle lähtevää takajälkeä eikä oikein malttanut keskittyä uuteen yritykseen. Kepit kyllä löytyivät.
Varsinainen jälki oli n. 500 metrin pituinen ja vanhentunut vajaan tunnin. Koko reissun ajan satoi taas kaatamalla, mutta se ei Osmon tahtia haitannut. Tosin kepit se ilmaisi pysähtymällä, kuopimalla tai ottamalla niitä suuhun – siis kaikin mahdollisin tavoin PAITSI menemällä maahan, kuten on opetettu… On se vaan kumma, ettei hienohelma voi mennä makuulle märkään maahan. Kyllähän se muutenkin läträä kaikissa mahdollisissa lätäköissä ja ojissa ihan tahallaan! Joka tapauksessa jäljestys sujui erittäin hyvin (jopa oikealle lähteneen takajäljen koira korjasi tällä kertaa itse!) ja kaikki kuusi keppiä löytyivät!
Mökkireissulla bongattiin 17 peuraa, 4 jälkikeppiä, 3 komeasti ilmaistua maalimiestä sekä tietysti muutamat riehakkaat juoksuhepulit. Peurat havaittiin autosta käsin, joten ajojahteja ei tarvinnut seurata. Pete oli hyvä “eksymään” niin valoisalla kuin pimeälläkin ja Osmo oli aina yhtä innokas etsijä. Intoa oli tosin niin paljon, ettei nenä aina pysynyt vauhdissa mukana. Ylimääräisistä mutkista huolimatta isäntä kuitenkin löytyi joka kerta ja ilmaisut (10-20 haukkua) toimivat hienosti.
Tähystäjä Sherwoodin metsässä>
<Hyvin tarkeni vielä vedessäkin!
Eilen tein metsään jäljen, jonka oli tarkoitus olla helppo, koska Osmo ei ole jäljestänyt moneen kuukauteen. Metsämaasto loppui kuitenkin yllättävän lyhyeen ja niinpä poikkesin ojan yli muhkuraiseksi kynnetylle pellolle. Vaikeakulkuinen pelto olikin Osmolle hankalampi ajettava, etenkin, kun sää oli erittäin tuulinen. Monen mutkan jälkeen jäljen pää löytyi kuitenkin uudestaan pellon reunasta ja loppujälki menikin hienosti. Pelto-osuuden lisäksi myös alussa oli ongelmia. Janalta koira otti jälleen takajäljen ja sen jälkeen se hötkyili iloisesti ensimmäisen kepin ohi.
Saarilenkillä maisemia ihailemassa>
Tänään aion tehdä Osmolle oikeasti helpon jäljen, jonka aion myös merkata. Janalähtöjä ajattelin ottaa useamman siten, että oikea suunta on aina kunnolla vahvistettu. Olen huomannut, että Osmis lähtee takajäljelle etenkin silloin, kun jälki ylittää janan oikealta vasemmalle. Ennen talvitaukoa olisi hyvä saada varmuutta lähtöihin. Siitä olisi sitten mukava lähteä treenaamaan keväällä kohti 2-luokan kisoja!
Tänään kävi aamulenkillä hyvä tuuri: Vastaan tuli suursnautseri Helga ja Osmo pääsi tavanomaisten aamupisujen lisäksi leikkimään hippaa! (Ja emännän riisenikuume pääsi taas vähän yltymään…) Tapaamisen miinuspuoli oli se, että Osmo tunnisti Helgan jo kauempaa ja otti varaslähdön leikkimään paikka-käskystäni huolimatta! Ja juuri, kun olin alkanut luottaa Osmon pysähtymiseen ja paikalla pysymiseen toisen koiran ilmaantuessa näköpiiriin. Onneksi päiväkävelyllä pysäytykset toimivat taas moitteettomasti.
Myös iltalenkille on luvassa peuhuseuraa. Silloin leikittäjänä on Osmiksen lapsuudenystävä, leonbergi Roosa.
Eilen kokeiltiin pitkästä aikaa hiukan esine-etsintää. Osmo lähti molemmille pistoille sata lasissa ja tuli saman tien yhtä täysillä takaisin – esine hampaissaan. Toisin sanoen paremmin ei olisi treeni voinut sujua!
Kävimme tänään syömässä Peten vanhemmilla, jotka olivat palanneet Sotkamon mökiltä takaisin kaupunkiin. Matkalla kävimme Rajasaaressa, jossa aurinkoista sunnuntaita oli viettämässä muutama muukin koiranulkoiluttaja. Kavereista ei siis ollut pulaa! Osmo ei murissut kenellekään, vaikka hiukan niskakarvojaan välillä nostelikin.
Jätkän pinna ei palanut edes silloin, kun yksi pikkuterrieri räyhäsi ja hyökkäili tosi häijyn kuuloisesti suoraan sitä päin (Osmo oli bongannut saman ihanan nartun, jonka räyhähenki oli ilmeisesti jo varannut itselleen). Onneksi Osmis tuli kutsusta pois vihaisen pikkumiehen tieltä!
Muutenkin Osmo käyttäytyi mukavan rauhanomaisesti eikä provosoitunut mukaan poikien keskinäisiin kahnauksiin. Tytöthän ovat Osmon mielestä vain ja ainoastaan IHANIA, vaikka kuinka äkäisiä olisivatkin! Nuori bordeauxindoggi (?) taisi olla tämänpäiväisistä peuhukavereista hauskin, vaikkei Osmon yllytyksestä huolimatta intoutunutkaan hippasille. Painikamuna se oli silti saaren paras!
Tänä viikonloppuna ei mökkeiltykään, kun Pete intoutui golfaamaan ja minä ja Osmo jäljestämään. Tallasin vajaan kilometrin jäljen Espoon ja Kirkkonummen rajametsiin. Harmillisesti Osmo otti taas takajäljen. Seuraavaksi aion alkaa vahvistaa oikeaa suuntaa laittamalla muutaman namin jäljelle metri tai pari janan ylityksen jälkeen.
<Mummolan partsilta voi vakoilla stadilaisten elämää
Takajälkeä lukuun ottamatta homma hoitui hienosti. Osmo jäljesti erittäin itsenäisesti eli itse sain roikkua kaukana liinan toisessa päässä. Tavoitin poitsun oikeastaan vain silloin, kun se odotti makuullaan palkintoa löytämästään jälkikepistä. Ja upeasti koira näyttikin kaikki kuusi keppiä!
Eilen oli kummityttömme Stellan 2-vuotissynttärit, joita vietettiin asiaankuuluvin menoin kummien ja mummien kanssa. Myös Osmo oli mukana kemuissa, koska jatkoimme suoraan synttäreiltä BSE-ryhmän tottistreeneihin Luukkiin.
Tottiksessa oli paikalla kolme Hullua Lehmää (Jaana, Sanna ja Tuuli) sekä kolme nuorta urosta (Asko, Dyny ja Osmo). Muut treenasivat paikalla makuuta yhden tehdessä liikkeitä. Osmon kanssa otin seuraamisen ja jättävien liikkeiden lisäksi tokon luoksetuloa takapalkalla. Vauhti säilyi takapalkasta huolimatta ja pysäytykset niin seisomaan kuin maahankin olivat harvinaisen napakat. Joka pysäytyksen jälkeen annoin Osmolle “vapaa”-käskyllä luvan pinkaista takaisin lähtöpaikkaan nakinpalan luo. Lopuksi otettiin vielä pk-noudot molemmilla esteillä. Hyppynouto oli hyvä, A otettiin myös uusintana, kun ekalla kerralla Osmo jäi esteen harjalle kyttäilemään kauempana odottelevaa Askoa…
Sunnuntaina tein Osmolle ekan jäljen sitten kisasuorituksemme. Jälki oli jotakuinkin alokasluokan tasoa eli n. 500 metriä pitkä. Kulmia oli kolme, joista kaksi viimeistä hyvin lähellä toisiaan. Maastopohja oli välillä kuivaa metsämaata ja välillä kosteaa heinikkoa. Viime aikojen takajäljille lähdöistä johtuen ylitin janan viistosti niin, että koira pääsi lähtemään helpossa kulmassa etuvasemmalle. Itse pyrin pysymään nyt selkeästi kauempana kuin kisoissa, joissa tuomari huomautti liian lähellä koiraa kulkemisesta. Toinen keppi jäi Osmolta huomaamatta kenties siksi, etten nyt jarrutellut sen etenemistä ollenkaan. Saldoksi saimme siis 5/6 keppiä, kuten kisoissakin. Hauskaa näytti kyllä taas olevan; jäljestyksestä on tainnut tulla Osmon toinen lempilaji rauniohommien ohella!
Ensimmäinen jälkikokeemme on onnellisesti ohi. Osmo sai 255p. eli 2-tuloksen ja siten koulutustunnuksen JK1!
Ilmoittautuminen ja paikallamakuu
Koe alkoi maasto-osuudella eli heti koirien tarkastamisen ja kilpailunumeroiden arpomisen jälkeen ajettiin autoilla janoille. Janalta Osmo lähti ensin takajäljelle (-6p.) ja itse kuljin liian lähellä koiraa (-1p.). Tuomari käski meidät takaisin janalle, jolloin Osmo lähti reippaasti jäljestämään oikeaan suuntaan. Eka keppi tuli vastaan aika pian ja intoa piukalla oleva Osmo juoksenteli sen ympärillä jonkin aikaa, ennen kuin tarkensi kunnolla ja meni maahan. Sitten jatkettiin jo hiukan järkevämpää vauhtia. Osmo teki hyvää työtä ja sitä oli helppo lukea. Kuitenkin yksi keppi jäi löytymättä (-20p.). Olisi pitänyt jarrutella koiraa enemmän yhdessä kohdassa, jossa se näytti hiukan valpastuvan…
Seuraaminen (oikeanpuoleinen kuva ihmisryhmästä)
Jäljeltä ajettiin esineruudulle, jossa saatiin taas odotella aika kauan omaa vuoroa. Auton luona nostatin Osmolla yhden esineen, jotta se tietäisi, mitä se on seuraavaksi menossa tekemään. Esineruudussa lähetykset toimivat ja muutenkin Osmo oli hyvin kuulolla. Tosin yhden pissapaikan se bongasi ja jätti tietysti oman puumerkkinsä sen päälle (-2p.). Esine löytyi kolmannella pistolla alueen takalaidalta. Osmo toi löytämänsä pienen kengän tosi upeasti eli täysillä juosten ja tuli eteeni istumaan. Yhteispisteemme maastosta olivat 171/200p.
Liikkeestä maahan meno
Sitten koitti kaikkein jännittävin vaihe eli tottelevaisuusosuus. Eniten jännittämäni ilmoittautminen (kaksi koirakkoa yhtä aikaa, koirat vapaana) meni hienosti ja muutenkin Osmo pysyi koko ajan kuulolla eikä yrittänyt karata omille teilleen tai toisen koiran luo. Me aloitimme paikallamakuusta, jossa ei ollut ongelmia. Seuraamisissa Osmo kesti tosi hyvin sen, ettei palkkaa tullutkaan, kuten treeneissä. Välillä se jätätti hiukan, mutta otti sitten taas hyvin kontaktia. Jättävät liikkeet ja luoksetulo menivät tosi upeasti!
Hyppynouto ja estenoudon alkuasento
Tasamaa- ja hyppynoudossa Osmo hidasteli palautuksessa ja aikoi selvästi jopa mennä makuulle kapulan kanssa, mikä on aivan uusi ilmiö! Niinpä jouduin antamaan tehostekäskyn ja hiukan vartaloapuja houkutellakseni Osmon palautusasentoon. Hyppynoudossa Osmo myös kiersi esteen takaisin tullessa. Sen sijaan estenouto meni täysin puhtaasti surkean vinosta heitostani huolimatta! Viimeisenä liikkeenä suoritetaan aina eteen lähetys. Osmo irtosi upeasti ja eteni vauhdilla maahan-käskyyn asti. Eka käsky vain hidasti vauhtia ja sai koiran haistelemaan ympäriinsä (eli etsimään Pingviiniä!). Onneksi toinen käsky toimi ja niin pääsimme kuuntelemaan tuomarin arviota. Tottiksesta irtosi yhteensä 84/100 pistettä, mistä olen kyllä tosi tyytyväinen!
Estenouto ja kapulan luovutus
Itseäni kyllä hiukan harmittaa sen yhden kepin jääminen jäljelle, sillä sen kanssa oltaisiin saatu 1-tulos! Mutta valittaa ei sovi, sillä tavoite eli koulutustunnus JK1 saavutettiin! Kaiken lisäksi sijoituimme kahdeksan koirakon joukosta toisiksi ja saimme komean pokaalin! Osmo ei välittänyt pokaalista eikä koulutustunnuksestakaan, mutta oli vähintään yhtä tyytyväinen kuin mamma saadessaan autossa maksalaatikkoa ja päästessään pitkän kisapäivän jälkeen hiekkakuopalle kaahailemaan lempilikkojensa Hohdon ja Pimun kanssa!
Arvostelu ja palkintojen jako
Kiitos kuvista, tsemppauksesta ja täyshoidosta Mariannelle!
Hullut Lehmät kokoontuivat tänään Halkolammelle treenaamaan. Aluksi teimme toinen toisillemme jäljet metsään. Jälkien vanhentuessa tallasimme esineruudun valmiiksi ja pidimme lyhyet tottistreenit parkkipaikalla. Ja tietysti joka välissä myös höpötettiin ja herkuteltiin Marin tuomilla loisteliailla eväillä!
^ Epätarkkoja yrityksiä kuvata Osmon vauhdikasta menoa esineruudussa
Tottistreeneissä Osmo esitti loistavat pikkupätkät seuraamista, täsmälliset jättävät liikkeet sekä oikein riemukkaan eteenmenon pingviinilelulle. Taktisesti laitoin sen takaisin autoon siinä vaiheessa, kun meno oli vielä parhaimmillaan ja vire korkealla.
Tottisten jälkeen mentiin maastoon. Osmolle Jaana oli tehnyt lyhyen mutta poluista johtuen melko hankalan jäljen. Jälki oli merkkaamaton ja kisatyyliin ajoin sen yksin Osmon kanssa. Janalta Osmo lähti taas takajäljelle ja alussa se pyöri muutenkin kaikkien mahdollisten harhajälkien perässä. Homma alkoi toimia paremmin, kun opin näkemään koirasta, milloin se tarkisti harhajälkeä ja milloin ajoi oikeaa. Epävarmasta alusta huolimatta kaikki kepit (4/4) löytyivät, joten ihan hyvä fiilis treenistä lopulta jäikin.
Esineruutuun Osmolle piilotettiin yksi vieras esine alueen takaosaan. Ekalla pistolla se kävi ilmeisesti esineen luona, muttei ottanut sitä suuhunsa. Tokalla lähetyksellä se toi hanskan vauhdikkaasti suoraan minulle ja sai siitä kunnon palkan. Treenisessio toimi samalla Osmon kenraaliharjoituksena kisaa varten, sillä huomenna pidämme hyvin ansaitun lepopäivän. Tai siis Osmo pitää; koulut ovat alkaneet ja siten meikäläisenkin kesälomailu on taas tältä erää loppu.
Kirjoittaja: osmo 
Kuten ennenkin, arki hahmottuu töiden ja treenien mukaan. Vakitreenejä meillä on pari kertaa viikossa ja lisäksi kokoonnutaan satunnaisesti Hullujen Lehmien jengillä jäljestämään, etsimään esineitä tai tottistelemaan. Toko jäänee entistäkin vähemmälle emännän motivaatio-ongelmien vuoksi, vaikka viikonloppuna startataankin snautsereiden mestaruuskisoissa. Jälkikokeisiinkaan ei ole vähään aikaan asiaa, koska en halua rasittaa Osmon kyynärniveliä pk-esteillä. Maastossa ja raunioilla harjoitellaan entiseen malliin, koska siitä nauttivat niin koira, kuin emäntäkin!
Tekemäni erittäin haasteellinen jälkikin oli sille ihan helppo nakki! Estenoudot vielä kuntoon, niin kyllä alkaa koulareita tipahdella! Hyvä, Jaana ja Ake! 
Kirjoittaja: osmo 
Kirjoittaja: osmo 
