Pitkästä aikaa

Osmon emäntä on ollut viime aikoina todella kiireinen ja lisäksi laiska bloginpäivittäjä. Onneksi se ei tarkoita, että Osmon elämässä ei tapahtuisi mitään! Raunioilla ollaan treenattu joka viikko ja lisäksi on tietysti lenkkeilty. Tottistakin on harjoiteltu aina silloin tällöin, kun Osmo on ollut mukana kouluttaessani nuoria koiria EPK:n alokasryhmässä.

Pelastushaun peruskokeen pimeäosuus meni Osmon osalta huippuhyvin, mutta mamma mokasi. Lähdimme kiertämään alueen rajoja ja noin kymmenessä minuutissa Osmo oli löytänyt ja ilmaissut erinomaisesti kaksi ensimmäistä maalihenkilöä. Sitten tuli emännän vuoro sooloilla… Koira oli jostain syystä tosi kiinnostunut eräästä puusta, nosti kuonoa kohti puun latvaa ja nousi jopa runkoa vasten “seisomaan”. Siitähän innostuin itse kuvittelemaan, että puussa on maalihenkilö. Sitten aloitin erittäin tehokkaan koiran painostamisen lähettämällä sitä uudestaan kyseistä puuta kohti. Lopulta Osmo ei keksinyt muuta, kuin haukahtaa muutaman kerran mamman mieliksi ja niin elämämme ensimmäinen virheilmaisu oli valmis ja koesuoritus hylätty.

Ehkä jännitys sai harkintakykyni katoamaan tyystin – pitäisihän minun jo tietää, että Osmo kyllä haukkuu, mikäli lähellä on ihminen. Testaaja harmitteli typerää ohjaajaa, joka painosti koiransa virheilmaisuun. Ja typerä ohjaaja lupasi pyhästi, ettei enää koskaan painosta koiraansa ja arvaile itse piiloja, vaan luottaa vain ja ainoastaan taitavaan koiraansa! Koska aikaa oli vielä hyvin jäljellä, saimme jatkaa etsintää ja nostaa vielä kolmannen maalihenkilön piilosta. Osmo jaksoi tehdä hienosti töitä ja ilmaisi viimeisenkin piilon hienosti. Testaajana ollut Tea totesi lopuksi, että meidän kannattaa ehdottomasti tehdä pimeäkoe vielä tänä syksynä, koska koira on aivan valmis. Ohjaajakin voisi olla ensi kerralla hiukan viisaampi ja luottaa koiraansa!

Tänään lähdetään mökille ja kokeillaan pitkästä aikaa jäljestämistä. Sitä ennen meikäläinen tutkii tämän syksyn pelastuskoetarjontaa. Pimeäkokeeseen pitää luultavasti lähteä vähän kauemmas, koska ESPY ei niitä enää tänä syksynä järjestä.

Taitava jätkä!

Torstaina oli raunioetsinnän peruskoe, jota olen viime viikon treeneissä ilmenneen laukausepävarmuuden vuoksi odottanut suuren jännityksen vallassa. Koiran nenään, etsimismotivaatioon ja hallittavuuteen luotin täysin, mutta laukauksien vaikutus Osmon itsevarmuuteen jännitti. Keskiviikon treeneissä Osmolle tehtiin helppo ja hauska harjoitus ilman ampumisia. Se tekikin ilmeisen hyvää niin koiran, kuin emännänkin itseluottamukselle (kiitos Jennin, Seijan ja treenikavereiden!).

Aluksi testattiin kaikkien kokeeseen osallistuvien koirien luoksepäästävyys ja ketteryys. Samalla arvottiin suoritusjärjestys. Sitten vain istuskeltiin ja odoteltiin ja juteltiin ja jännitettiin omaa ja toinen toistemme vuoroa. Pelastuskoirapuolella ei koskaan kilpailla, joten ilmapiiri on kaikissa kokeissa tosi lämmin ja kannustava. Muiden onnistumisissa ja epäonnistumisissa eletään mukana iloiten ja harmitellen. 

Syystunnelmissa mökillä

Viimein koitti meidän vuoromme. Alueelle siirtymisen aikana testataan koiran hallittavuutta. Osmo toimii hienosti “yhessä”-käskyllä, joka tarkoittaa meillä vapaamuotoista seuraamista. Seuraamisen aikana ammuttavaan laukaukseen Osmo reagoi kulkemalla melkeinpä enemmän takanani kuin sivullani. Itse koetin olla mahdollisimman kuuro eli reagoimatta mitenkään koiran mielestä jännittäviin pamauksiin. Etsintäsuunnitelmaa arvoin moneen otteeseen ennen kuin päätin, että aloitamme yläkasasta ja etenemme sitten keski- ja pitkällekasalle. Savu, meteli ja alueella tynnyreitä hakkaavat “työmiehet” eivät häirinneet Osmoa ollenkaan, mutta ensimmäisiin laukauksiin se reagoi pysähtymällä pariksi sekunniksi kuulostelemaan. Kun mamma ei näyttänyt välittävän laukauksista, Osmo päätti jatkaa hommia ja loppujen lopuksi sen työkyky ja etsimisinto säilyivät hyvin.

Eka maalimies löytyi meille aivan uudesta piilosta, treenikopin takana olevasta “jääkaapista”. Ilmaisu oli erittäin selkeä, kun Osmo haukun lisäksi raapi kaapin metalliovea. Sitten siirryimme keskikasalle, jossa testaaja myös pyysi minua pysäyttämään koiran, mikä on osa hallittavuustestiä.  Osmo oli upeasti kuulolla ja totteli heti. Keskikasan puolen välin tietämillä koira sai hajun toisesta maalihenkilöstä ja suunnisti sitten vauhdilla alueen reunaan, jossa se ilmaisi rinteessä olevan, karhunpesäksi kutsutun maakolon. Toinen maalimies oli löytynyt!

Sitten jatkoimme alakasalle. Matkalla koira tarkisti vielä yhden kaivon, muttei ilmaissut mitään. Kävimme alakasan huolellisesti läpi, mutta vasta sen perimmäisessä päässä Osmosta näki, että sillä on vainu. Itse tein siinä vaiheessa sen mokan, että juutuin paikoilleni koiraa tarkkailemaan enkä liikkunut helpottaakseni sen työtä. Usein hajut nimittäin pyörivät alueella yllättävästikin, jolloin tarkennuskierros voi auttaa koiraa huomaamaan, mistä jonkin hajun lähteelle pääsee. Onneksi Osmo ei välittänyt tumpelosta mammasta vaan selvitti itse arvoituksen. Pitkällisen tarkennuksen jälkeen se kiipesi kiven kautta erään rakennelman katolle ja haukkui sitten katolla olevaa ovea. Ja totta tosiaan – siellä se viimeinen maalihenkilö oli!

Peruskoe plakkarissa!

Ohjaajan epävarmuudesta ja päättämättömyydestä johtuen etsintäsuunnitelma arvioitiin tyydyttäväksi, mutta kaikista muista osioista saimme arvosanan 2 eli hyvä. Testaaja (Kati) kehui hallittavuus- ja tottelevaisuusosuuden olleen päivän paras. Hän myös kehui yhteistyömme toimivuutta. Kuulemma minulla on hyvä suhde koiraan ja meillä näyttää olevan mukavaa yhdessä (niin kuin onkin!). Nyt voin halutessani kirjoittaa luovutussopimuksen, jolloin Osmosta tulee väestönsuojeluorganisaatioon sijoitettu pelastuskoira. Ja tottahan aion sen allekirjoittaa - yleishyödyllinen vapaaehtoistyö on mielestäni yksi tämän harrastuksen pääasiallisista tarkoituksista.

Osmo Omituinen

Kävimme tänään raunioilla kokeilemassa uudestaan peruskoetta, joka jäi viimeksi niin nolosta ohjaajan unohduksesta kiinni. Viime kerralla Osmo teki upeaa työtä ja oli selvästi koevalmis. Tänään koira ei kuitenkaan ollut ollenkaan oma itsensä ja siksi päädyin itse keskeyttämään suorituksemme. 

Meidän vuoromme koittaessa satoi kaatamalla. Alussa testattiin koiran suoriutuminen esteistä. Se jäikin ainoaksi koeosuudeksi, josta koira innostui kunnolla. Kaikkein korkein lankkusilta oli jätetty pois kokeesta, koska se on sateella vaarallisen liukas. Mutta Osmopa suoritti esteen ihan itse (eli omin lupinensa) peräti useita kertoja peräkkäin… ;)

Jo siirtymisessä etsintäalueelle Osmo reagoi tavallista enemmän ampumisiin. Kun paikallaolokin suoritettiin aivan melukaiuttimien lähellä ja edelleen rankkasateessa, koira-parka taisi pitää koko hallittavuusosuutta jonkinsortin rangaistuksena! Päästessään töihin Osmo oli jo selvästi epävarma eikä irronnut juuri yhtään mamman helmoista. 

Ensimmäinen maalimies löytyi melko pian, mutta ilmaisu ei ollut ollenkaan niin ponteva, kuin yleensä. Seuraava maalimies oli alakasan päädyssä olevassa kaivossa. Osmo jäi haistelemaan ja kiertelemään kaivoa, muttei oma-aloitteisesti aloittanut haukkua. Arvasin, että maalimies on kaivossa, mutten viitsinyt painostaa koiraa enempää. Kun Osmis oli tämänkin jälkeen ihan perskärpänen eikä ollenkaan oma innokas itsensä, keskeytin suorituksen.

Lopuksi Osmo sai vielä “etsiä” osoittamastani suunnasta viimeisen maalimiehen. Avopiilolla koiran ilmaisussa olikin taas ripaus tuttua energiaa. Kävimme uudestaan myös kaivolla, mutta siellä mammanpoika tarvitsi suullista kannustusta, ennen kuin aloitti haukun ja sai palkkansa.

Oudon epävarmuuden syy voi olla oikeastaan mikä vain: Koiran nuoruus, koeväsymys, rankkasade tai kaikki nämä yhdessä. Mahdollista on myös se, että Osmon tassu oli vähän kipeä. (Osmo loikkasi torstaina metsälenkillä hurjan näköisesti alas kalliolta, minkä jälkeen se aristi hiukan toista etutassuaan.) Joka tapauksessa nyt on edessä kunnollinen koetauko ja treeneissä paljon helppoja ja hauskoja piiloja itsevarmuuden ja motivaation takaisin saamiseksi.

Kolmas kerta toden sanoo – mutta vasta ensi kaudella!

Päiväosuus hyväksytty!

Olimme eilen pelastushaun peruskokeessa Kirkkonummella. Koealue osoittautui hieman hankalaksi hahmottaa ja etsintäsuunnitelmani olikin jotakuinkin epämääräinen… Onneksi taitava koira paikkaili emännän epävarmuutta irtoamalla mukavasti ja etsimällä kaksi ensimmäistä maalimiestä erittäin itsenäisesti ja varmasti. Ilmaisutkin olivat hyvät ja kestivät tarpeeksi pitkään. Sitten etsittiin melko kauan tyhjää ja ehdin jo hiukan hermostua. Päätin ottaa Osmon odottelemaan ja lepuuttamaan nenäänsä siksi aikaa, kun varmistin sijaintimme kartalla ja mietin seuraavaa siirtoani. Totesin, että alueen yksi reuna oli käyty vain osittain läpi ja niin lähetin koiran tiheään pöpelikköön alas kalliolta. Ja vihdoin viimein pusikosta kajahti taas ilmaisuhaukku: kolmas maalimies oli löytynyt!

Päiväkoe hyväksyttiin yleisarvosanalla HYVÄ. Koiran ohjattavuus ja ilmaisut arvioitiin ERINOMAISIKSI, mikä kompensoi mukavasti ohjaajan TYYDYTTÄVÄKSI arvioitua toimintaa. Erinomainen koira + tyydyttävä ohjaaja = HYVÄ tiimi!

Pimeäkokeeseen lähdimme vielä pienemmin odotuksin, kuin päiväkokeeseen. Olimmehan harjoitelleet etsintää pimeässä vain pari kertaa. Koe alkoi kuitenkin lupaavasti: Osmo irtosi hyvin ja ilmaisi hienosti ensimmäisen maalimiehen. Toisen ukon Osmo haistoi todella kaukaa ja suunnisti itsenäisesti aivan alueen toiseen kulmaan, yli 100 metrin päähän lähetyspaikasta. Kuten hiukan pelkäsinkin, poitsu ei jaksanut haukkua koko sitä aikaa, joka mammalta kului paikalle kompuroimiseen. Osmis siis kyllästyi ilmaisemaan ja tuli meikäläistä vastaan. Sain patistaa väsynyttä ja turhautunutta jätkää moneen kertaan, ennen kuin se suostui näyttämään, mistä oli ukon löytänyt.

Pimeäosuutta ei siis hyväksytty, koska koira jätti maalimiehen kesken ilmaisun. Ihan vain treenin vuoksi Osmo sai kuitenkin vielä näyttää kolmannen maalimiehen sijainnin, vaikka apua vähän tarvitsikin. Testaaja Juha Löytöläinen antoi hyvää ja hyödyllistä palautetta ja tuumi, että pimeäetsintäämme tulee luultavasti varmuutta ihan vain koiran iän karttuessa.

Vaikka pimeäosuus ei läpi mennytkään, olen hurjan tyytyväinen Osmoon, joka jaksoi hienosti kaksi peräkkäistä etsintää ja pärjäsi pimeässäkin treenien määrään nähden ihan mukavasti. Iltapalaksi reipas poitsu sai ykkösherkkuaan maksalaatikkoa ja tänään ostin sille agilityn MM-kisoista ihan uuden, ihanan pörröisen lampaannahkalelun. Jospa Pingviinilelu pääsisi vihdoinkin eläkkeelle?!

Koira osasi, ohjaaja mokasi…

Osmiksen blogissa on ollut hiljainen kausi, koska tietokoneemme tilttasi viime viikonloppuna. Blogin kirjoittaminen Peten työläppärillä (mokomakin mäkki!!) ja kuvien editoiminen vieraalla ohjelmalla on ärsyttävän hidasta ja vaikeaa, mutta yritänpä nyt silti!

Käytiin tänään raunioilla peruskokeessa. Koe alkoi erittäin lupaavasti; Radalle saapuminen meni hyvin (koira seuraa vapaana n. 50 m matkan, jonka aikana ammutaan ensimmäinen häiriölaukaus) ja pysyi moitteettomasti paikallaan etsintäsuunnitelman esittämisen ajan (koira jätetään n. 3 minuutiksi odottamaan töihin pääsyä). Peruskokeessa radalle on piilotettu 3 maalimiestä ja etsintäaikaa on 15 minuuttia.

Suunnitelmani mukaisesti lähetin Osmon aluksi taloille. Eka ukko löytyikin melkein saman tien toisen talon seinustalla olevasta “sukellusveneestä”, joka oli suljettu umpipiiloksi. Ennen ensimmäisen viisiminuuttisen loppua Osmo oli löytänyt ja ilmaissut jo toisenkin maalimiehen! Tämä piileskeli “teletapissa” eli metalliputkista koostuvassa sokkelossa. Sitten alkoi pitkä ja piinaava tyhjän alueen hinkkaus – joka jatkui, kunnes aika loppui.

Testaaja kertoi, että radalle jäi yksi ainoa paikka, jossa en edes käynyt koiran kanssa! Ja totta tosiaan, olin kokonaan unohtanut yhden kaivon aivan alakasan reunasta! Koska aamu oli aivan tyyni, koira ei voinut myöskään saada hajua kaukaa ja niinpä ohjauksen merkitys oli tavallistakin suurempi. Muut kaivot olin käynyt tarkistamassa useampaankin kertaan ja joka kerta Osmo oli todennut ne tyhjiksi, mutta tämän yhden kaivon lähellä emme tosiaan käyneet ollenkaan! Kyllä muuten otti päähän, että upeasti alkanut suoritus kaatui ohjaajan mokaan ja unohdukseen!

Osmo oli tietysti aivan kuitti tsekattuaan tyhjää aluetta 13 minuuttia, mutta se teki erittäin hyvää työtä kokeen alusta loppuun saakka. Testaajakin totesi, että koira oli loistava ja teki upeaa työtä, mutta harmillisesti ohjaaja mokasi. Osmo sai kiitosta paitsi motivaatiostaan, myös tarkoista ilmaisuista sekä tottelevaisuudesta. Ja kyllä tämä mokaileva ohjaajakin sai osansa kehuista: Luen koiraa hyvin ja pidän iloista työskentelyvirettä yllä silloinkin, kun mitään ei löydy. Kuulemma kävin myös hienosti ja järjestelmällisesti alueen läpi – sitä YHTÄ kaivoa lukuun ottamatta!!

Toisin sanoen tämä koe ei siis jäänyt koirasta kiinni, vaan Osmo oli kerrassaan loistava. Se saikin kokeen jälkeen kunnon annoksen herkkupateeta kiitokseksi sekä palauttavan lenkin ojajuoksuineen päivineen… Ei siis muuta, kuin lisätreeniä ohjaajalle ja uutta yritystä kehiin!

Pelästyskoira-ainesta!

 Olimme tänään pelastuskoirien raunioetsinnän soveltuvuuskokeessa. Treenikaverimme Lilli Weckman oli kokeessa talkoolaisena ja ehti myös kuvaamaan suoritustamme. Kiitos Lillille loistavista otoksista!

           

 Vauhdikas luoksetulo     Tiiviimpääkin seuraamista on nähty… 

Tottisosuudessa Osmo reagoi selvästi laukauksiin ja käväisi jopa tuomarin luona tsekkaamassa, että mikäs se siellä noin pamahti… Koska koira pysyi kuitenkin toimintakykyisenä ja tuli käskystä takaisin luokseni jatkamaan tottelemista, testaaja hyväksyi suorituksen. Liikkeestä maahanmeno meni istumiseksi, mitä ei ole sattunut koskaan ennen! (Osmo taisi kuvitella, että ollaan BH-kokeessa, jossa istuminen tehdään ennen maahanmenoa.) Muuten tottelevaisuusosio oli ok, eli hyväksytty, ja niin pääsimme jatkamaan raunio-osuuteen.

                            

Etsintäsuunnitelman esittäminen     Esteistä selviytyminen         

Raunio-osuus menikin sitten kerrassaan loistavasti: Osmo teki innoissaan ja keskittyneesti töitä ja pysyi kaiken aikaa hyvin kuulolla. Ensimmäistä maalimiestä se tarkensi pitkään ja erinomaisen huolellisesti. Koira myös pysyi maalimiehen luona hyvin. Itse asiassa sain suorastaan houkutella sen jatkamaan matkaa (treeneissä maalimiehiltä saa makkaraa, mitä koiruus tietysti nytkin odotti).

        Alun vauhtia                Hajulla ollaan…              Oisko se täällä? 

Etenimme etsintäsuunnitelmani mukaisesti alueen päähän ja totesimme sen tyhjäksi ennen kuin siirryimme “yläkasalle”, joka oli toinen soveltuvuuskokeessa etsittävistä alueista. Osmo pääsi nopeasti hajulle ja tarkensi helpon oloisesti miltei suoraan maalimiehen luo betoniseinämän alle. Niin oli homma klaari ja soveltuvuuskokeessa vaaditut kaksi maalimiestä löydetty!

                  

Palautetta kuuntelemassa          Kiitokset koiralle            

Testaaja arvioi suorituksemme seuraavasti:

A. Ohjaaja

1. Etsintäsuunnitelma: ERINOMAINEN 
2. Ohjaajan toiminta: HYVÄ

B. Koira:

1. Tottelevaisuus: KYLLÄ (=hyväksytty)
2. Paukkuarkuus: EI (=hyväksytty)
3. Melun ja savun arkuus: EI (=hyväksytty)
4. Koiran ohjattavuus alueella: HYVÄ
5. Selviytyminen esteistä: ERINOMAINEN
6. Maalihenkilöiden ilmaisu: HYVÄ
7. Virheilmaisut: 0 kpl

Koe hyväksyttiin yleisarvosanalla HYVÄ. Kotona pelästyskoirakokelas sai palkaksi isot rapsutukset isännältä ja huippuherkullisen häränhännän!