SYYSKUU. Osmo 13 vkoa. Rokotus viime torstaina sujui hienosti, Osmo ei sitä edes huomannut! Perjantaina oltiin tutustumassa Onnitaloon, eli palvelutaloon, jossa vedän yhteislaulua ja jonne olen suunnitellut ottavani Osmon joskus mukaan. Liukkaista lattioista, oudoista hajuista, kaikuvista käytävistä ja lukuisista rollaatoreista huolimatta Osmo oli kuin kotonaan. Keittiön väki vaati saada syöttää sille nakkia ja varmisti samalla, että Osmo tulee jatkossakin keikalle häntä heiluen. Tänään piti sitten olla se lauluhetki, mutta olenkin nyt itse kuumeessa ja yskässä ja ääni maassa, joten jouduin siirtämään keikan myöhemmäksi.
Toissa päivänä pentu sai kunnon väsytysreissun, kun ensin mentiin junalla+sporalla Punavuoreen, otettiin Dino-serkku mukaan, sitten sporalla ja junalla Kannelmäkeen agilitykentälle Dinoa treenailemaan ja sitten sama juna-spora-spora-juna-kotimatka! Serkun näkemisestä Osmo tietysti riemastui ja oli nyreissään, kun komensin sitä olemaan leikkimättä hihnassa. Alkuriehumisen jälkeen kahden piskin kävelyttäminen keskustassa sujui ihmeen helposti ja joutuisasti. Osmo on alkanut päästä vetämättä kävelemisestä jyvälle ja Dino tepsuttelee itsenäisesti flexissä.
Treeneissä Dinolla oli vaihteeksi vauhti päällä. Luuli varmaan, että vieressä poukkoileva kakara saa palkinnot jos ei pidä kiirettä! Dino katseli pennun hösellystä aikas ylpeän näköisenä erityisesti pujottelua viuhtoessaan ja korkealle kiivetessään (“hah, tuo ipana jäi alas ihmettelemään kun meikäpoika viilettää korkeuksissa!”) ja oli selvästi onnessaan, kun kaikki käskyt ja siten myös kaikki palkat oli osoitettu yksin hänelle! Saman vauhdin kun saisi ensi lauantain kisoihinkin! Osmollakin oli kieltämättä hauskaa (omasta mielestään), se kai kuvitteli, että hihkun ja kehun sitä siitä jaloissa pyörimisestä… Putkeen Osmo juoksi ensin Dinon perässä ja sitten itsekseenkin – ja vitsit, miten hauskaa siellä tunnelissa olikaan!
En tiedä, oliko monen tunnin reissu liikaa, vai saiko Osmo multa jonkun pöpön, mutta eilen se oli elämänsä ekan kerran kipeenä. Pete heräsi jo yöllä ihmeelliseen lorinaan, seurasi ääntä kylppäriin, jossa Osmo nukkui kaikessa rauhassa ja ääni tuli sen MAHASTA! Aamulla oli maha kuralla ja lattialta löytyi oksennukset. Koko päivän Osmo oli tosi vaisu, ei syönyt juurikaan ja vain makaili. Onneksi iltaa kohti poika jo reipastui ja tänä aamuna virtaa taas riitti. Huh, onneksi ei tarvinnut kauempaa ihmetellä eikä lähteä lääkärireissulle. Jotain positiivistakin: kynsien leikkuu oli muuten tosi helppoa eilen, kun koira oli niin rauhallinen. Hahaa, emäntä käyttää surutta hyväkseen toisen avutonta tilaa…
Luru on kuulemma leikkinyt Pirkon kanssa jo tähtien sotaa. Siis koitellut hiukan emännän johtamistaitoja ja tahdonvoimaa. No, samaa tekee nykyään Osmokin. Iltahepulin uusi piirre on kotiväen KOMENTAMINEN leikkimään! ÄRRR! Osmo haukkuu vaativasti leikkiinkutsuasennossa, ja varsinainen leikki alkaa, jos emäntä hermostuu. JA NYT LOPPU, prkl…, Osmo kipittää pikku kierroksen karkuun häntä koipien välissä – ja palaa sitten komentamaan, vähän kauemmaksi vain, että varmasti ehtii taas karkuun! Huomioimattomuudella (“meitä ei tommonen reuhaaminen vois muuten vähempää kiinnostaa, ai, onko tossa joku koiranpentu, en huomannutkaan” -asenne) on kyllä tehokas apu, Osmo lopettaa shownsa yleensä suht pian, mutta joskus kun palaa hihat niin sitten tämä ihana takaa-ajoleikki alkaa.
Kieltoa Osmo kyllä kuuntelee, ja on tosi nöyrää poikaa jos otan kiinni poskista ja puhuttelen tiukasti silmiin tuijottaen, mutta tuossa iltahepulissa se on keksinyt, että jos juoksee kovaa niin puhuttelua ei tule! Onneksi karkuun juoksemista ei esiinny ulkona, se olisikin tosi vaarallista. Tänne-käskyä Osmo rakastaa ja kaahaa joka kerta paikalle niin kovaa kuin tassuista lähtee. Tiistaina menemme ihan oikeaan koirakouluun, neljän kerran pentukurssille lähinnä hihnakäytöstä ja ohituksia opettelemaan. Emännän pölinää voi muuten seurata myös netissä, www.koiraneuvola.fi/keskustelu, jossa kyselen ja kommentoin ahkerasti nimimerkillä osmo&co. (Niin, jos siis tässä ei tullut vielä tarpeeksi emännän pölinöitä!?!?!)
Aamulenkin ja trimmailusession jälkeen vietämme nyt sitten tänään molemmat toipilaspäivää. Huomenna menen opettamaan erityis-ykkösiä tohon lähikouluun. Osmo jää yksin, mutta on onneksi oppinut olemaan hiljaa yksiössään. Ainakin reilun tunnin pituisista harjoituksista on selvitty jo ilman vikinöitä! JEEEE! Lauantaina lähdetään Turkuun kisailemaan ja mummua katsomaan. Hännän vispausta ja märkiä pusuja hauvoille ja omistajille toivottelee Osmo ja kotiväki.
