Tolpillaan ja täysillä!

helmikuu 27, 2007

Osmo on palannut vauhdikkaaseen normaalitilaansa. Päivällä se söi pienen annoksen riisiä ja pampuloita ja iltalenkillä riittikin taas virtaa jopa hepulointiin. Ihanaa, Osmo on taas oma itsensä! (Paitsi että hepulointi loppui yhdestä ainoasta kiellosta… ehkä koira on kuitenkin vielä vähän sairas ja siksi noin kumman kuuliainen??!!)

 linssiluden_kieli.jpg  linssilude.jpg  terve_koira_taistelee.jpg

Parin päivän liikkumattomuus, syömättömyys ja virikkeettömyys on aiheuttanut Osmolle valtaisan elämänvoimabuustin. Esim. aivan yksinkertainen pyörähdystemppu oli äsken niin huisin siisti juttu, että se piti suorittaa tasajalkaa pomppien. Mahtavan näköistä dog-break-dancea! Ehkä me aletaan sittenkin treenata koiratanssia ja nimenomaan tuota breikkaamista. Head spinnikin voisi hyvin sopia Osmon luupäälle.

Huomenna palaamme taas normaaleihin ruokailu- ja lenkkeilyrutiineihin.

Mainokset

Posmotin puklataudissa

helmikuu 25, 2007

Aamupäivä on mennyt koiran oksennuksia siivoillessa. Posmotin-parka puklailee puolen tunnin välein mahanesteitään. 😦 . Mitään eriskummallista se ei ole syönyt, ellei sitten eilen tarjottu jauheliha ollut vanhentunut ennen aikojaan ja aiheuttanut ruokamyrkytystä. Toinen vaihtoehto on jokin tosi sinnikkäästi tarttuva mahapöpö, koska Pirkon koirat olivat olleet reilu viikko sitten ripulitaudissa ja kävimme siellä perjantaina…

Oli miten oli, nyt seuraillaan tilanteen kehittymistä ja jos koiruus alkaa selvästi kuivua, niin eläinlääkärireissu on edessä. Toivottavasti hauveli paranee pian! 

Puklatilanteen päivitys maanantaina 26.2.  

toipilas.jpg  Poitsu on edelleen kipeä. Ruoka ei maita, vesi kelpaa välillä mutta sitäkin pitää sitten oksennella ympäri kämppää. Osmo muuttuu kohta vinttikoiraksi. Parempaan päin ollaan kuitenkin menossa, sillä tänään koira on osoittanut jo pientä kiinnostusta lelujansa kohtaan ja ulkona se tepsuttaa ihmeen reippaana ja häntä pystyssä. Kunnon lenkeille emme viitsi kylläkään lähteä, kun Osmon energiavarastot ovat tietty typötyhjiä parin päivän paaston jäljiltä. 

Mamman usko Osmon tulevaisuuteen on kova sairastelusta huolimatta: Tänään ilmoittauduin ekaan tokokisaamme, joka on toukokuussa!


Parturissa

helmikuu 24, 2007

parturoitu_naama.jpg Mukava nähdä taas!

Eilen käytiin Pirkko-kasvattajan luona parturissa. Osmo ja Luru-sisko peuhasivat ja painivat ja juoksivat riemuissaan. Kessu-emo tyytyi seuraamaan kakaroiden mehkaamista sivummalta ja komensi vain, kun meno yltyi aivan mahdottoman villiksi. Kävimme myös jäällä lenkillä. Harmillisesti kamerasta oli akku loppu, joten perhepotretit jäivät ottamatta.

Trimmauspöydällä Osmo istuskeli kaikessa rauhassa, vaikkakin tassujen hikoaminen ja läähätys paljastivat, että kyllä touhu sitä hiukan jännitti. Pirkko muotoili naaman ja kaulan koneella ja minä nypin käsin Osmon selkää. Nyppimisurakka jatkui vielä kotona ja edelleenkin trimmattavaa riittää. Äsken nypin pelkän niskan, ja aikamoinen läjä karvaa siitäkin irtosi! Onneksi Osmo ei jännitä mun käsittelyä lainkaan ja istuu tyynesti paikallaan, kun sitä kynitään.

niskakarvat_lattialla.jpg Niskavillat kylppärin lattialla.

Tänään menen snautserikerhon kokoukseen kuuntelemaan geeniluentoa. Pojat jäävät viettämään vapaapäivää kotiin. Illaksi on kyllä tarkoitus ehtiä Malminkartanoon tottistreeneihin.

orava.jpg …Jatkoa. Luento oli mielenkiintoinen, mutta koulutukseen emme sitten ehtineetkään. Osmo sai tyytyä olkkariharkkoihin, joita Pete ja kyläilemässä oleva kaverinsa Mika joutuivat pakko-ihastelemaan, koska sisätreenikenttämme on olkkarin lattialla sohvan ja telkkarin välissä. Jopa ruutuun ja merkille lähettämisiä voi treenata sisällä, kun hiukan soveltaa. 😉 Toko-liikkeiden ohessa Osmo ehti esittää myös oravaa.

Mikan kameran uumenista löytyi pari kuvaa Osmon vauva-ajoilta. Vessaharjapää on n. 3 kk. Tokassa kuvassa esiintyy myös Osmon ensimmäinen lelu eli vinkuva pehmoluu, josta on jäljellä enää armas muisto.

vessaharja.jpg   pikkuosmon_pehmolelu.jpg 


Uusi, ujo kaveri

helmikuu 22, 2007

Amerikancockeri Jali (7kk) kävi isäntäväkensä kanssa kylässä. Jali ei ole kauheasti leikkinyt muiden koirien kanssa ja olikin aluksi kauhuissaan, kun Osmo intoili ja pinkoili ja hyppi niskaan ja retuutti korvasta. Vähitellen Jali sitten reipastui ja alkoi hieman leikkiäkin, kun huomasi, ettei Osmosta ole todellista vaaraa. Osmo puolestaan rakastui päätäpahkaa Jaliin – tai ehkäpä ennemmin omaan vallantunteeseensa  – ja yritti joka välissä astua uutta kaveriaan. Just just. Kielto meni kyllä aina heti jakeluun, muttei estänyt Osmoa yrittämästä taas puolen minuutin päästä uudestaan… On se paukapää välillä! Hyvä kuitenkin, että se lopetti kiellosta pikkukaverin alistamisen eikä ärrännyt tai nostellut karvoja kertaakaan. Taisi olla arvojärjestys niin vesiselvä alusta lähtien, ettei kinata tarvinnut. Osmo antoi Jalin oleilla jopa sohvalla, jonne siltä itseltään on aina ollut pääsy kielletty ja luitakin syötiin sopuisasti vieretysten. Nyt Osmo vetää sikeitä saunan lattialla ja mahtaapa olla Jalikin reporankana! Kiitos visiitistä vielä koko porukalle  – koirien lisäksi myös isännät ja emännät viihtyivät mainiosti.

herkkuja.jpg    iloinen_osmo.jpg    vieraanvaraista.jpg 

Luiden kimpussa.           Välillä rauhassakin.          Vieraita lellitään! 😉  


Osmo was here

helmikuu 22, 2007

vapaa-aikaa.jpg Eilen vietettiin tarkoituksella vähävirikkeistä vapaapäivää tiistain superaktiivisen mummoilu-puistoilu-kyläily-matkustelu-reissun vastapainoksi. Lenkkeilimme kunnolla, mutta koirien tai vieraiden ihmisten kanssa emme seurustelleet ja tottis-temppuilukin pidettiin minimissä. Ohjelmassa oli ainoastaan metsässä juoksentelua ja pissapalstojen haistelua oikein ajan kanssa. Osmo osallistui pissapalstakeskusteluihin merkkaamalla joka kohtaan ytimekkäästi mutta mielikuvituksettomasti ”Osmo was here”. 

Lenkeillä koira käyttäytyi eilen tosi hienosti – niin hihnassa kuin vapaanakin. Toki myös hepulointia testailtiin, mutta tällä kertaa riehumishalut talttuivat ihan pelkän tuiman sanan voimasta. Tehokkain hepuloinnin pysäyttäjä on jäätävän rauhallinen ”EEEEEEI” koiraan päin hitaasti kääntyen, jolloin Osmo yleensä peruuttaa pari askelta. Sen jälkeen teetän yleensä jonkun  nopeatempoisen tottisliikkeen, johon koira saa purkaa intoaan hallitummin ja sallitummin. Ja sitten matka jatkuu taas rauhallisesti.

Sisälläkin oltiin eilen ihan vaan omissa oloissamme. Ainoa kunnollinen huomionosoitus Osmolle oli kauneudenhoitotuokio olkkarin lattialla. Leikkasin kynnet ja selvitin takut. Karvaa lähti nyppimällä varmaan puoli kiloa, eikä Osmo näytä vieläkään mitenkään kynityltä. Huomenna trimmaus viimeistellään Pirkko-kasvattajan parturissa.

Kampaamisen jälkeen leikittiin koiranäyttelyä.  asento.jpg 

Tänään on luvassa taas hauskanpitoa: Illalla tulee kylään pari ihmisvierasta ja yksi koiravieras, jota Osmo ei olekaan ennen tavannut. Siitä lisää sitten myöhemmin. Aamulenkillä käytiin ruokakaupassa (=ihan mälsää odottelua kaupan eteisessä) sekä Osmon riemuksi myös eläinkaupassa, joka on koiran mielestä suorastaan jumalainen paikka ihanine tuoksuineen ja jonkun-muun-eli-hirmu-paljon-jännempi-kuin-oma –leluineen. Ja silloin, kun käy tuuri (kuten itse asiassa aina käy), niin eläinkaupantäti antaa vähän maistiaisiakin: kuivattua naudanmahaa ja kanankauloja, nami nami ja rousk rousk!


Tassuterapeutti

helmikuu 20, 2007

osmo_onnitalossa.jpg   keikalla.jpg 

Osmo oli tänään ”keikalla” eli Onnitalossa vanhuksia ilahduttamassa. Ensin reissattiin pitkä matka bussilla, metrolla ja vielä toisella bussilla Tammisaloon. Bussissa Osmo osoitti innostuksensa sillä ainoalla äänekkäällä tavalla, jota en ole raaskinut kieltää: Haukottelemalla – ja LUJAA. Se tietää, että kitistä ei saa, vaikka kuinka jännittäisi tai innostaisi ja purkaa fiiliksiään sitten haukottelemalla niin, että varmasti koko bussi kuulee! Tämä herättää yleensä lievää hilpeyttä kanssamatkustajissa.

Reitin Onnitaloon Osmo muistaa jo hyvin ja kurvaa sisään aina vauhdikkaasti ja häntä vimmatusti heiluen. Vasten hyppimistä se ei onneksi harrasta ja siten sen voi huoletta päästää tervehtimään mummoja ja pappoja, jotka ovat jälleennäkemisestä vähintään yhtä iloisia. Mutta paras kaikista (sanoi Osmo) on ehdottomasti Helena-emäntä, joka vaatii saada syöttää koiralle vaikka mitä ihanaa ja ihmeellistä.

helenan_herkut.jpg NAM!  saisko_lisaa.jpg Saisko lisää?

Yleensä Osmo päivystää sitten keittiön oven takana sen aikaa, kun minä laulatan vanhuksia. Ja kyllä muuten päivystäminen kannattaa: Tänään keittiön tytöt olivat kuulemma tarjonneet tassuterapeutille lasagnea, juustoa, kuivakakkua ja keksejä… Että sillai. Käsittämätöntä, ettei Osmon maha mennyt edes sekaisin!

Keikan jälkeen Osmo pääsee aina Herttoniemen jättimäiseen koirapuistoon. Tänään siellä oli Tinka, kolmevuotias ajokoirasekoitus. Ja kylläpä Osmo nauttikin kunnon irrottelusta rauhallisen ”mummoilun” jälkeen!

tinkan_hampaat.jpg  paini.jpg tinka_kumartaa.jpg

Kävimme kotimatkalla ystäväni Hannan luona Kulosaaressa. Hannan Iksu-poika oli oppinut kävelemään sitten viime visiitin. Osmo osaa hillitä himonsa ihmeen hyvin, vaikka kirsun korkeudella hihkuva naamataulu houkuttelee sitä aivan kauheasti nuolaisemaan… Pari lipaisua eli pari kieltoa riitti tällä kertaa. Iksun pallot ja palikat Osmo jätti hienosti rauhaan, vaikka niillä ihan koiran vieressä leikittiinkin. Kyllä oli mukavaa katsottavaa pikkumiehen ja koirankörilään sujuva ja sopuisa yhdessäolo! 

osmo_ja_iksu2.jpg


Ensimmäinen urahdus

helmikuu 19, 2007

Eilen koirapuistossa saavutettiin kyseenalainen virstanpylväs. Kuulin nimittäin ensimmäisen kerran IKINÄ Osmon urahtavan toiselle koiralle!! Kyseessä oli hiukan Osmoa nuorempi lapinkoirapoika, joka haukkui ja pörräsi uhmakkaana Osmolle heti, kun menimme sisään puistoon. Siihen Osmo sitten vastasi ärähtämällä takaisin ja tekemällä pienen uhitteluhyökkäyksen Pessi-parkaa kohti. Ilmeisesti pojat huomasivat olevansa molemmat herkkiksiä teinejä  (7 ja 8 kk) ja sitten niiden teki mieli selvittää, kumpi on kovempi jätkä. Pörräily loppui kyllä lyhyeen, koska olin Osmon vieressä ja menin saman tien riitapukarien väliin. Osmo sai kuulla kunniansa ja Pessin emäntä lähti koiransa kanssa jatkamaan matkaa. Jos äijäily toistuu, saa puistoilu jäädä Osmon osalta tauolle pahimman murkkuiän ajaksi ainakin.

Jäimme kuitenkin puistoon, koska siellä oli ihana Lumi-tyttö, joka on tuttu peuhukaveri jo ennestään. Lumin lisäksi paikalla oli pelkkiä poikia, mutta kukaan ei ärhennellyt kenellekään. Esim. saksanpaimenkoira Aku on vanha luottopakki peuhukaverina. Sillä on niin iso ego, ettei sen tarvitse alentua rähinöihin kakaroiden kanssa. Pojat juoksivat ja painivat onnessaan ja Osmo-riiviö hyppi Akun selkään ja Aku antoi palautetta kurmuuttamalla kauhukakaraa lempeän päättäväisin ottein. Se on kyllä ihmeen leikkisä aikuiseksi urokseksi. Ikinä en ole nähnyt Akun haastavan riitaa puistossa.

Osmo tulee kivasti luokse leikin tiimellyksestäkin. Samoin se osaa taitavasti kaukaa kiertäen vältellä tyyppejä, jotka vain patsastelevat uhmakkaina puistossa eivätkä osoita kiinnostusta leikkimiseen. Toivottavasti Pessin kanssa testattu urahtelu ei tule tavaksi, jotta puistoilu voi jatkua vastakin. Mutta kyllä se vaan niin taitaa olla, että pojannulikasta on kovaa vauhtia kasvamassa Äijä. 

Tänään mennään Käpylään lenkkeilemään ja kyläilemään. Ja huomenna on odotettavissa nakkimakkaraa keittiön tädeiltä ja ylenmäärin rapsutuksia! Osmo pääsee nimittäin lempparitöihinsä sivutoimiseksi tassuterapeutiksi samalla, kun itse menen vetämään yhteislaulutilaisuutta palvelutalon mummoille ja papoille.

     Kukkulan kuningas kukkulankuningas.jpg