Koulussa ei leikitä nykyään mustaa miestä vaan jäämiestä. Osmo ei ainakaan pelkää jäämiestä! Tänään on ollut törkeän kylmä, mutta koira ei ole ollut säästä moksiskaan. Enemmän sitä näyttää häiritsevän uusi talvitakki kuin kylmyys. Mutta takki saa luvan mennä päälle näillä pakkasilla, pitää sen piskin siihen kuitenkin tottua. Aina välillä Osmo pyörii ympyrää yrittäen ottaa omasta takin helmastaan kiinni. Ja sitten se taluttaa itseään kylki edellä, takin liepeessä roikkuen… Suurimman osan lenkistä Osmo onneksi keskittyy hajuihin eikä ehdi ihmetellä vaatetustaan.
Osmolla on nyt aivan vimmattu merkkailuvaihe päällä. Sitä ollaan niin äijää niin äijää ja koipi nousee komeasti, vaikka kusivarastot olisivat jo tyhjiä. Kakatkin pitää tähdä mieluiten jonkin korkean lumikokkareen nokkaan. No, ovatpahan poimittavissa vähemmällä kumartelulla… Tyttöjen pisuja Osmo haistelee ja jopa nuoleskelee autuas ilme naamalla ihan niin kauan, kuin hihnan toinen pää sallii. Taitaa teinillä hormonit hyrrätä. Onneksi jätkä ei ole keksinyt lähteä hajujen hurmaamana omille teilleen, vaan pysyy kyllä hienosti lähellä vapaanakin.
Olin tänään koulutuksessa ja Osmo oli tavallista pidemmän aikaa yksin kotona. Virikkeeksi jätimme sille ihan oikean, jäisen ydinluun. Sitä on nyt hartaudella nautiskeltu koko päivän. Kaivoin koiralle ydinluun sisältä sitä pehmeää ”herkullista” mössöä, mutta se taisi olla liian stydiä kamaa: Äsken tuli nimittäin oksut kiitokseksi. Muutenkin Osmon kulinaariset nautinnot alkavat mennä hitusen överiksi. Viikko sitten ostin kilon jauhettua naudanmahaa, koska se kuulemma tekee hyvää koiran ruoansulatukselle ja suoliston bakteerikannalle. Jäistä mahajööttiä sahaillessani aloin vähäsen katua: Sehän haisi tietysti ihan siltä itteltään. No, Osmolle kelpasi tosi hyvin lehmänpaska-aromilla höystetty kuivamuona! On tää välillä hullun hommaa: kaupunkilaiskoirille ostetaan kalliilla rahalla eläinkaupan pakastealtaasta sitä samaa kamaa, jota maalaisserkut maistelevat ihan ilmaiseksi navetan takana…
Osmo & Vire 
Testikommentti Tuulilta 😉 Tosi hyvä blogi hei!
Jep jep! Tervehdys reippaille jäämiehille ja -naisille! Olenkin just näillä pakkasilla arvaillut, että onkohan se Osmon joulupukilta saama asu mahtanut päästä suosioon.
Ja sitruunapantakin on päässyt käyttöön. Toivotaan, että teho riittää pitkälle.
Kiva keksintö tämmöinen blogi. Luin ahmien lähes kaiken ja jopa erityisen tarkasti nuo Lusi-jutut.
Tosi pop että kirjoittelet Osmoposmon kuulumisia, mutta voisit vähän rajottaa aihevalikoimaa, kun nyt Maarit saa kaikkia kummia ajatuksia päähänsä. Eilenkin se mietti, että pitäisköhän mulle kokeilla sitruunaa, kun en oo koskaan oikeen oppinu kunnolla olemaan kiskomatta. En kisko ees paljo yhtään ja vaan jos on kiire jonnekin!
Onneksi se on niin saamaton, etten varmaan ihan pian törmää sitruunahaisuihin. Osmo on kertony, että ne on yökköjä. Aika törkeetä toisten kirsuihin semmosia levittää. Tahallaan!
Voisit kirjottaa enemmän kaikkia semmosia, että koulutuksessa on hauskaa ja siellä pitää käydä tai on ihan luuseri. Se sopivasti tuntee jo syyllisyyttä laiskasta kasvatustyöstään ja olis tosi kiva päästä taas hååkan blöö pussien ääreen. Ja sitten voisit kans sanoa sille, että ihan sama vaikka on kylmä, silti vois mennä puistoon. Kiitos!
Kiitos viesteistä.
Helka: sori, kun mainostin sitruunahaisutin-pantaa… Osmo toivoo, ettei Maarit ala tällaiseksi törkimykseksi kuin minä. Mutta JOS alkaa, niin voisit yrittää käyttäytyä huonosti just tällaseen kunnon pakkasaikaan ja ajoittaa pannan käyttöön oton oikein kylmään päivään. Nimittäin silloin, kun sitruunahaisu jäätyy, niin se ei tujahda nenään ollenkaan! Mutta älä vaan kerro tuota Osmolle, se ei tiedä jäädytyskikkaa ja uskoo nyt niin hienosti kaikki EI-sanat!