Superkiva päivä

Olimme aikeissa lähteä Porkkalaan hiihtämään jo eilen aamupäivällä, mutta erinäisten autonkäynnistysongelmien vuoksi pääsimme tien päälle vasta yhden kieppeillä. Lähtöä tehdessämme kotipihalla onni potkaisi Osmoa ekan kerran: Pihan ohi kulki yksi ihana koirakaveri, 9 kk ikäinen bokserimikseri Lumi, jonka kanssa suoritettiin aamuverryttely juoksun ja painin merkeissä.

taalta_tullaan.jpg Sitten ajettiin Porkkalan mökille, kaivettiin sukset esiin ja lähdettiin jäälle hiihtämään. Alussa Osmo ihmetteli suksenkärkiä, kun ne niin jänskästi suihkivat vuoronperään eteenpäin. Osmon lähestyessä suksia saalistus/leikkimielessä käytin sanaa ”VARO”, jonka kuullessaan Osmo tietää, että olisi syytä väistää. Samaa sanaa käytän esim. imuroidessani, jos koira makaa tiellä. Kaipa se on mukavampi väistää sanallista varoitusta kuin kylkeen törkkivää imuria tai varpaille suhahtavaa suksea!

liito-osmo.jpg    vauhti.jpg Liito-Osmo.

Osmo oppi nopeasti ”hiihtämään” ja nautti vauhdin hurmasta puuterilumen päällystämällä jäällä. Pilkkijöiden ja muutaman vastaan tulleen retkeilijän luokse sen olisi tehnyt mieli kaahata, mutta kieltosana meni hienosti jakeluun ja koira pysyi kuuliaisesti oman lauman mukana. Kuuliaisuuteen saattoi vaikuttaa se, että jäälle mennessämme metsäautotiellä Osmo meinasi lähteä katsomaan eräässä pihassa olevaa koiraa + ihmisiä. Silloin oli onneksi sitruunapanta kaulassa ja kauko-ohjain käden ulottuvilla. EI+suihkaus sai Osmon valitsemaan sittenkin mamman ;).

 tauolla.jpg Tauolla saaressa. 

tassunjaljet.jpg   silhuetti.jpg  ”Tästäkö mä tulin?”

Hiihtoreissun jälkeen ajelimme takaisin kotiin, huilailimme puolisen tuntia ja sitten lähdettiin taas; snautserikerhon koulutukseen Konalaan. Mulla oli kamera mukana sielläkin, mutta työn touhussa se unohtui ihan kokonaan. Treenasimme käännöksiä seuraamisen yhteydessä. Jopa täyskäännöksestä vasempaan selvittiin kunnialla. Siinä koiran pitää peruutella pysyäkseen tiiviisti ohjaajan vasemmalla puolella. Pingviinilelu innostaa Osmon jopa erinäisiin lanneliikkeisiin. Nykyisin nylkyytysyritykset eivät enää onneksi kohdistu meikäläiseen ja loppuvat ärähdyksestä silloinkin, kun kohteena on pingviiniraukka. Luoksetulon oikea loppuasento on löytynyt siten, että otan pingviinin leukani alle ja kun koira on sännännyt istumaan eteeni, pudotan pingviinin sille palkaksi. Näin kädet ovat vapaina sivulla eikä Osmo käänny vinottain niitä kohti palkinnon toivossa. 

Kotiin tultuamme Osmo oli selvästi väsynyt mutta tosi tyytyväinen. Ruoan jälkeen se ryömi saunan oven alta lauteiden alle lempipaikkaansa köllimään, eikä edes saunan lämmitys häirinnyt sen unia (lattialla on tosin viileää silloinkin, kun sauna on päällä). Kun isäntäväki kipusi lauteille, koira sai luvan tulla alalauteelle ja istua nökötti siinä onnellisen näköisenä koko saunareissumme ajan. Hupsu otus. Mitäköhän Pirkko-kasvattaja on tästä saunomisesta mieltä?! 🙂

Tänään viedään auto takaisin ja ajellaan julkisilla kotiin.

5 Responses to Superkiva päivä

  1. Heli sanoo:

    Enpä suotta kannustanut sinua omia sivuja väsäämään Osmolle – lähes joka päivä on pakko käydä kurkkaamassa, mitä uutta Osmo-pojan elämään kuuluu. Mahtava hiihtoretki teillä näyttää olleen. Lisää tekstejä odotellen Heli, Miina-snaku ja Toto-lagotto

  2. osmo sanoo:

    Onpa kiva, kun Osmolla on tyytyväisiä lukijoita! Tää kirjoittaminenkin on ihan huippukivaa ja addiktoivaa! Pete uhkasi soittaa huomenna anonyymeihin nettiriippuvaisiin. Mut itteppä opetti! 😉

  3. Helka sanoo:

    Voi onpa teillä ollut hienoa! Liito-Osmo on erityisen mielenkiintoinen ilmiö! Mutta yhtä ihmettelin kovasti. Pitääkö Osmoa pyytää pois imurin tieltä?! Onko se ihan sekaisin! Minä lähden paikalta heti, kun alkaa olla siivoamisen oloista. Inhoan siivoamista. Inhoan pölyjen pyyhkimistä aika paljon ja imurointia kaikken eniten. Ihan tyhmää.

  4. […] kävellä, mutta talvella voi ja me käytiin siellä tänään päivällä. Mulla alko ihan hulluna liito-osmottamaan ja onneksi Maaritkin alko leikkimään ja niin me leikittiin semmosta, että se oli aina menossa […]

  5. osmo sanoo:

    Moi Helka! Osmo on vähän outo. Se nimittäin TYKKÄÄ siivoamisesta. Varsinkin pölyjen pyyhkiminen on Osmon mielestä huippua. Jo pikkupentuna se oli sitä mieltä, ettei edes pesuainesuihkupullo voi pilata potentiaalista rätinsaalistusleikkiä.
    Imuria se kyllä kyttäili pienenä ja kulki suuttimen perässä epäilemässä ja vahtimassa touhua. Nykyään Osmo ei välitä imurista juuri ollenkaan. Mutta kuulemma se on tyhmää, kun koko ajan saa olla vaihtamassa paikkaa, kun se itsekeskeinen tungettelija haluaa pöristä kaikissa kivoissa lepopaikoissa. Yleensäkin se imuri tuntuu aina pörräävän siellä, missä Osmo-raukka sattuu olemaan. Siksi Osmo on varmaan oppinut sen väistöliikkeen aika hyvin.
    MÄ kyllä ymmärrän sua, Helka, jos inhoat ja pelkäät imuria. Se on kieltämättä hieman epäilyttävä ja vastenmielinen kapistus. Pete pelkää sitä ihan hulluna, eikä uskalla lähestyä sitä edes silloin, kun se ei pörise!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: