Keskittymiskoe

Hiihtoloman kunniaksi heräsin jo seitsemältä ja painelin koiran kanssa lenkille. Lenkin jälkeen alkoi siivousurakka, mikä olikin Osmon mielestä loistojuttu: Sohvan alta löytyi kaikki parhaat lelut, kuten ydinluut ja tennispallo!

siivoussaalis.jpg Siunattu siivouspäivä!

Pojat kävivät päivälenkillä sillä aikaa, kun mä siivoilin lisää. Sitten käytiin kaupoissa ja Osmo jäi kotimieheksi. Nyt meillä on sitten myös se kauan odotettu DIGIKAMERA! 🙂 Jippii!! Valittiin plussakorttitarjouksesta malli, joka on täysin veden-, hiekan- ja lumenkestävä. Ei sitten haittaa, vaikka rapatessa roiskuu.

Ja kyllä muuten roiskuu. Tultiin äsken koulutuksesta ja vaatteet oli suunnilleen kaulaa myöten hiekassa. Osmo kun intoutuu riehumaan treenihallissa niin, että pingviini vaan lentää ja sen mukana hiekka. Bussikuski taisi katsoa hiukan säälien, kun noustiin kotimatkalla kyytiin…

Tottistreenit menivät tällä kertaa vaihtelevasti. Oltiin ainoa parivaljakko meidän ryhmässä ja ohjaaja pisti meidät kunnolla hommiin, kuten pitääkin. (Hyvä, Tuija!) Treenattiin seuraamista kaikkiin mahdollisiin suuntiin (myös taakse ja sivulle) sekä vaikeita käännöksiä. Muiden ryhmäläisten poissaolosta johtuen taukoja ei juuri ollut ja tunti oli todellinen keskittymisen tulikoe koiralle! Osmo kyllästyikin välillä ja ehdotti itse, että nyt voitais kyllä jo RIEHUA! Leikkihetken jälkeen se jaksoi taas hetken keskittyä perusasentoniuhotukseen ja uusien liikkeiden yrittämiseen.

pingviini.jpg     pingviini2.jpg Pingviini saa kyytiä!

Oman ryhmämme loputtua jäimme vielä kahdestaan temppuilemaan hallin perälle. Otin pikkutarkan työskentelyn vastapainoksi kunnon juoksutreenejä eli ruutuun ja merkille säntäämisiä. Osmo oli riemuissaan ja teki vauhtiennätyksiä. Ihmeen hyvin koiruus muisti homman, vaikkei noita liikkeitä olla pitkään aikaan treenattu.

noutokapula.jpg     nouto-opetus.jpg  Kotona ollaan harjoiteltu melkein päivittäin noutokapulan pitämistä, joka tuotti alussa hankaluuksia. Koiran täytyy pitää kapulaa pureskelematta suussa siihen asti, kunnes ohjaaja antaa irti-käskyn. Opetteluvaiheen haaste on se, ettei herkkupalkkaa VOI antaa oikeaan aikaan, siis silloin kun kapula ON suussa. Tuijan eli snautserikerhon koulutusohjaajan jipoilla ollaan nyt jo siinä pisteessä, että Osmo ottaa kapulan ”hae” -käskystä ja pitää sitä rauhassa suussa, kun silittelen sitä kuonosta. Kun homma alkaa sujua ilman silittely-apuakin, kapulaa aletaan vähitellen myös kuljettaa ja viimein (toivon mukaan) noutaa.

Koulutuksessa ja varsinkin kotimatkalla vanha hepuli-heikki nosti hiukan päätään. Omin luvin riekkuminen loppui onneksi lyhyeen, koska Osmo hepuloi hihnassa ja sain siten sen kiinni kurinpalautuspuhuttelua varten. GRÄYH!!

2 Responses to Keskittymiskoe

  1. sisu sanoo:

    Hip hei Osmon poppoo!

    Hauska idea tällainen blogi. Kovasti jo meilläkin tekee mieli päästä taas tokoilemaan kun lukee noita teidän kolutusjuttuja. Ensi lauantaina nähdään, jos sisukan oksu-ripulitauti hellittää siihen mennessä 😦

    Mukavaa hiihtolomaa (niille joilla sellainen on…)!

    – Sisu ja Mirjami

  2. osmo sanoo:

    Heippa Sisun sakki!

    Toivottavasti teidän pikkusnaku on jo tervehtynyt ja pääsee huomenna koulutukseen! Malminkartanossa nähdään,
    -Tuuli

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: