Tassuterapeutti

osmo_onnitalossa.jpg   keikalla.jpg 

Osmo oli tänään ”keikalla” eli Onnitalossa vanhuksia ilahduttamassa. Ensin reissattiin pitkä matka bussilla, metrolla ja vielä toisella bussilla Tammisaloon. Bussissa Osmo osoitti innostuksensa sillä ainoalla äänekkäällä tavalla, jota en ole raaskinut kieltää: Haukottelemalla – ja LUJAA. Se tietää, että kitistä ei saa, vaikka kuinka jännittäisi tai innostaisi ja purkaa fiiliksiään sitten haukottelemalla niin, että varmasti koko bussi kuulee! Tämä herättää yleensä lievää hilpeyttä kanssamatkustajissa.

Reitin Onnitaloon Osmo muistaa jo hyvin ja kurvaa sisään aina vauhdikkaasti ja häntä vimmatusti heiluen. Vasten hyppimistä se ei onneksi harrasta ja siten sen voi huoletta päästää tervehtimään mummoja ja pappoja, jotka ovat jälleennäkemisestä vähintään yhtä iloisia. Mutta paras kaikista (sanoi Osmo) on ehdottomasti Helena-emäntä, joka vaatii saada syöttää koiralle vaikka mitä ihanaa ja ihmeellistä.

helenan_herkut.jpg NAM!  saisko_lisaa.jpg Saisko lisää?

Yleensä Osmo päivystää sitten keittiön oven takana sen aikaa, kun minä laulatan vanhuksia. Ja kyllä muuten päivystäminen kannattaa: Tänään keittiön tytöt olivat kuulemma tarjonneet tassuterapeutille lasagnea, juustoa, kuivakakkua ja keksejä… Että sillai. Käsittämätöntä, ettei Osmon maha mennyt edes sekaisin!

Keikan jälkeen Osmo pääsee aina Herttoniemen jättimäiseen koirapuistoon. Tänään siellä oli Tinka, kolmevuotias ajokoirasekoitus. Ja kylläpä Osmo nauttikin kunnon irrottelusta rauhallisen ”mummoilun” jälkeen!

tinkan_hampaat.jpg  paini.jpg tinka_kumartaa.jpg

Kävimme kotimatkalla ystäväni Hannan luona Kulosaaressa. Hannan Iksu-poika oli oppinut kävelemään sitten viime visiitin. Osmo osaa hillitä himonsa ihmeen hyvin, vaikka kirsun korkeudella hihkuva naamataulu houkuttelee sitä aivan kauheasti nuolaisemaan… Pari lipaisua eli pari kieltoa riitti tällä kertaa. Iksun pallot ja palikat Osmo jätti hienosti rauhaan, vaikka niillä ihan koiran vieressä leikittiinkin. Kyllä oli mukavaa katsottavaa pikkumiehen ja koirankörilään sujuva ja sopuisa yhdessäolo! 

osmo_ja_iksu2.jpg

5 Responses to Tassuterapeutti

  1. Hanna sanoo:

    Hei!

    Osmo vaikuttaa tosi kivalta pojalta! Hienoa, että sitä voi noin pitää mukana sekä ”tassuterapeuttina” että lasten kanssa. Meillä hieman vanhempi samanlainen (musta tosin) on kyllä kiltti myös, mutta saattaa ihmisten äkkinäisistä liikkeistä tai muka-pelottavista äänistä saada haukkukohtauksen.. Noloa.. On tavannut paljon ihmisiä ja liikkunut erilaisissa paikoissa (julkisia ei tosin käytetä kun on oma auto – tyhmä minä kun en ole opettanut), mutta on silti melko varuillaan oleva luonne, aina valmiina napsauttamaan vahtikytkimen päälle..! 😉

    Iloista talven jatkoa, käyn täällä välillä seurailemassa teidän kuulumisia. Niin ja se Lampurielämää-blogi on kanssa iiihana, kiitos vinkistä 🙂

  2. osmo sanoo:

    Kiitos visiitistä sekä kommentista, Hanna! Ja terveiset sinne mustalle partanaamalle! Tuohan on kyllä tosi tyypillistä snautseria, että vähän pitää aina vahtia. Panostin Osmon vauva-aikana aivan älyttömästi siihen sosiaalistamiskasvatukseen, kun tuoreessa muistissa oli vielä Lusi-appenzellin epäluuloisuus (lue enemmän Tuuli-sivun alta..). Samasta syystä katsoin Osmon äipän luonnetestituloksista melkeinpä pelkästään sen luoksepäästävyys-kohdan: hyväntahtoinen, avoin, luoksepäästävä. Ja sellanen on myös poikansa ;).

  3. Törmikseltä sanoo:

    No niin, blogi on komistunut uuden digikameran myötä! Kiva kiva!
    Nämäkin kuvat täydentävät tarinaa aivan mainiosti. Huh, mitä hammasvälähdyksiä tuolta Herttoniemen koirapuistosta!

    Nimipäivätervehdys Tuulille!

  4. Antti sanoo:

    Moikka!

    Mukavat nettisivut, varsinkin näin lentsuisena sängyn pohjalta. Olisi kiva nädä Osmo jo pian. Ehkä Skypen välityksellä. Terkkuja Suomeen ja leppoisaa nimipäivää!

  5. osmo sanoo:

    Moikka!
    Kiitos tervehdyksistä ja nimpparionnitteluista. Koirien peuhatessa tosiaan hampaat välkkyy ja kolahtelee joskus yhteen, kuten siinä Tinkan ja Osmon ekassa peuhukuvassa. Minkään valtakunnan ärinää ei kuitenkaan kuulunut eikä kumpikaan mennyt karkuun tai näyttänyt muutenkaan selkeitä alistumiseleitä, eli leikkiä tuokin ”hammasmiekkailu” on, vaikka rajulta näyttääkin.

    Pikaista paranemista Antille lahden toiselle puolen ja terkut pojilta! Toivottavasti nähdään pian!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: