Onnellisen alistunut

maaliskuu 31, 2007

pihalelut.jpg Jes, emäntä katsoo mua! (Tosin linssin läpi)

Osmo on vaikuttanut tänään silmin nähden tyyneltä, tyytyväiseltä ja rentoutuneelta. Myös mamman hermo on levännyt, kun lenkkeily on sujunut ilman ylimääräisiä riekkumisia. Muiden koirien kohdalla Osmo kyllä vieläkin tempoo hihnaa, etenkin, jos myös vastaantulija sattuu olemaan innokas nuorukainen. Parempaan päin ollaan kuitenkin siinäkin asiassa menossa. Ja hepuliyrityksiltä on tänään vältytty kokonaan!

Tänään Osmo sai nautiskella sentään hetken huomion keskipisteenä olemisesta, kun leikkasin sen kynnet ja harjasin turkin. Kotipihallekin se pääsi joksikin aikaa nautiskelemaan auringonpaisteesta, koska ovi oli auki eikä koiraa tarvinnut siksi käskeä erikseen sisään.

ulkona.jpg Osmo osaa ottaa iisisti.

Kyläilemässä olleisiin tuttuihimme koira suhtautui niinikään rauhallisesti, kun vieraille oli ensin kerrottu, että koiraa ei tällä kertaa saa tervehtiä lainkaan. Olen entistä vakaammin sitä mieltä, että onnellinen on se koira, joka tietää paikkansa omassa laumassaan. 

Kovasti tekisi mieli lähteä treeneihin. Aion kuitenkin malttaa mieleni ja antaa Osmon vielä odottaa onneaan eli yhteistä kivaa maanantaihin. Tänään koulutetaan siis pelkkää emäntää.

Mainokset

Viileys jatkuu

maaliskuu 30, 2007

luu.jpg Mitäpä sitä ihmisseuralla, kun on oma ydinluu…

Osmo on ottanut huomion vähenemisen rauhallisesti. Sisällä se ei höslää, kitise tai kerjää muilla tavoin huomiota ollenkaan. Ulkona kommunikoin koirulille vain ärähtämällä vetämisestä. Pete kommentoi emännän uutta viestintätapaa sanomalla, että neanderthalin ihminen ulkoiluttaa koiraa. GRR! Ärh! Mhrh!Lenkeillä hepulikohtauksia sattuu päivittäin eli hiukan Osmo yrittää edelleen hyppiä nenille tai ainakin kokeilla, kuinka pitkä pinna emännällä on. Sitruuna tehoaa hepuleihin, välillä myös pelkkä varoittava ärähdys.

Huomenna olisi snautserikerhon treenit. Osmon mukaan pääseminen riippuu pitkälti siitä, paljonko se päsmäröi lenkeillä. Voi olla, että menen itse kuunteluoppilaaksi ja Osmo tulee mukaan vasta seuraavalla kerralla. Luultavasti pieni treenitauko tekisi ihan hyvää muutenkin. Liikkeistä tulee paljon jännempiä ja hauskempia, kun niihin saa hitusen ”uutuuden” viehätystä. Samoin mamman sanomiset ja yhteinen puuhastelu nousevat entisestään Osmon arvoasteikossa, kun ne ovat harvinaista herkkua eivätkä ihan jokapäiväistä leipää. Katsotaan huomenna, miltä tilanne vaikuttaa. 

Pete odottaa jo maanantaita, jolloin Osmoa saa taas luokse käskemällä huomioida: ”Maanantaina mä halaan Osmoa ja sitten me tehdään oravaa!!”


Sadisti-mamma selittelee…

maaliskuu 28, 2007

Heti aamulla huomasin, miten vaikeaa täydellinen huomioimattomuus onkaan! Tarkoitus on siis välttää kaikkea käskemistä ja kieltämistä, jottei koira saa pienintäkään tilaisuutta olla tottelematon (eli määritellä itse, mitä ja milloin tehdään).

Niinpä hauvelia ei nyt kannata päästää kotipihalle oleilemaan, jottei sitä tarvitse pyytää sieltä sisään. Harmi vaan, että tajusin tämän vasta, kun olin vanhasta tottumuksesta jo avannut oven… Samasta syystä eli käskyjen (= huomion!) välttämiseksi lenkkeilykin tapahtuu tämän viikon ajan hihnassa.

Kuulostan varmaan sadistilta. Uskon kuitenkin, että myös koiraa stressaa tilanne, jossa ihminen käyttäytyy epäloogisesti eli välillä esittää vaatimuksia kuin johtajasusi ja välillä taas mielistelee kuin alamainen vastaamalla koiran esittämiin vaatimuksiin tai menemällä ”ilmaiseksi” silittelemään. Höslääminen ja turhan kitinä ovat loppuneet monelta koiralta siihen, kun sille on selvästi osoitettu oma, turvallinen paikka lauman pahnanpohjimmaisena. Tähän siis meilläkin nyt pyritään, vaikkei Osmo ole hepulointia ja yhtä läjää kummoisempaa pomottelua vielä osoittanutkaan.


Haiseva protesti

maaliskuu 27, 2007

Uskomattoman ärsyttävää: Tullessani töistä kotiin haistoin jo eteisessä, että Osmo on kakannut sisälle. Järkyttävän kokoinen läjä komeili olkkarin matolla (onneksi oli taborttia valmiina kaapissa ja sain maton puhtaaksi). Kyse voi olla tietysti ihan oikeasta ”vahingostakin”, mutta hieman pistää silti miettimään. Osmo on ollut täysin sisäsiisti 3 kk iästä lähtien. Vahinkoteoriaa tukisi myös se, että Osmolla oli vielä päivälenkilläkin pakki sekaisin.    

Epäilen kuitenkin vahvasti, että Arvon Herra Teini protestoi yksin jäämistään. Se on ollut viikonloppuna kaikessa mukana ja kaiken keskipisteenä ja eilen Pete teki poikkeuksellisesti työt kotoa käsin. Nyt Osmo ilmeisesti kuvittelee, että sillä on johtajan oikeudet päättää lauman liikkeistä (eli kuka lähtee pesästä ja kuka jää) ja jos tilanne ei miellytä, voi protestiksi kakkia sisään. Kuulostaa monimutkaiselta, mutta itse asiassa tällainen toiminta ei ole lainkaan tavatonta koiramaailmassa!

Saman tien syntyi sitten päätös, että nyt alkaa viikon huomioimattomuuskausi piskille. Olemme leperrelleet ja rapsutelleet Osmoa siihen malliin, että se koiran silmissä vaikuttaa varmasti jo mielistelyltä. Ja kun nyt tarkemmin asiaa ajattelen, taitaapa olla niinkin, että lisääntyneet hepuliyritykset ulkona ovat osa tätä samaa ilmiötä: Murkku kokeilee, olisiko vallankahvassa jokin snautserinmentävä rakonen vapaana. Saatan olla vähän vainoharhainen, mutta Osmo on sen verran kovapäinen ja dominoiva tyyppi, että pieni muistutus laumahierarkkiasta ei liene koskaan pahitteeksi.

Niinpä elelemme nyt sisällä niin kuin koiraa ei olisikaan. Osmo saa huomata, että pomot tekevät mitä ja milloin lystäävät ilman, että se saa vaikuttaa asioiden kulkuun. Treeneissä käymme normaalisti, mutta jos myös huippupalkitseva hauskanpito tottiksessa alkaa nousta Osmolle hattuun, jäävät treenitkin tauolle. Se olisi kyllä tosi harmillista; tänään aloitimme treenaamisen myös pk-puolella ja tosi mukavaa ja pätevää porukkaa sielläkin oli. Ja Osmon eduksi on sanottava, että parin minuutin paikalla makuu sujui tänään hienosti, jopa jännässä uudessa paikassa vieraiden koirien läsnäollessa!


Porkkalan nopein

maaliskuu 25, 2007

palkka.jpg porkkalan_nopein.jpg ruutu.jpg

Upeä sää ja oma auto houkuttelivat meidät mökkireissulle Porkkalaan. Pihalla harjoiteltiin hetki tokoliikkeitä. Sitten lähdettiin metsäretkelle. Osmo tohotti ja oli intona joka ainoasta löytämästään kepistä, kävystä, lumikinoksesta, vesilätäköstä ja kiipeilykalliosta. En yhtään ihmettele, että nuoret snautserit ovat tapaturma-alttiita: Osmo tuskin vilkaisee eteensä säntäillessään ryteikössä ja kiipeää sinnikkäästi kohtisuoraa kallionseinää pitkin ylös, vaikka portaat olisivat vain muutaman metrin sivummalla. Pari takaisin luisumistakaan ei tahtia haitannut, jästipää oli päättänyt kiivetä, otti paremman vauhdin ja pääsi kolmannella yrittämällä ylös asti.

pojat_rannalla.jpg ranta.jpg Ihanat miehet rannalla.

Joimme rannassa kahvit Osmon vahtiessa sillä välin jäiden sulamista ja touhutessa löytämiensä keppien kanssa. Paluumatkalla löytyi aukea kallio, jolla oli pehmoiseksi sohjoksi sulanutta lunta. Osmo piti lumisohjossa peuhuhetken, johon kuului loikkimista, ilmakäännöksiä, kieriskelyä ja ukemeita eli lapa edellä tehtyjä kuperkeikkoja. 

peuhu1.jpg  peuhu2.jpg  peuhu3.jpg

Pari etsintäharjoitustakin tehtiin. Menimme Peten kanssa molemmat kertaalleen piiloon. Osmo pinkaisi etsimään niin kovaa, kuin tassuista lähti ja löysi kadonneen vaivatta. Tosin nythän se näki, kun piiloutuja lähti matkaan…

Pelästyskoira valmiina urotöihin.  kantovahti.jpg

Nyt koiruus nautiskelee vapaapäivästä kotipihalla lojuen. Ihan kuin olisi kesä!    


Kiipeilykoira

maaliskuu 24, 2007

ulkotrimmaus.jpg Kevään merkki: hoitotoimet tehtiin tänään ulkona!

Viikko on ollut älyttömän kiireinen työrintamalla enkä ole ehtinyt päivittää koirakuulumisia. Hepulikokeiluja on ollut taas päivittäin. Kielto toimii, mutta vain jos se tulee tarpeeksi ennakoivasti, eli jo siinä vaiheessa, kun Osmo ottaa ilkikurisen ilmeen ja alkaa kytätä hyppäyspaikkaa.

Tänään olin Tuijan sijaisena ohjaamassa penturyhmän tottelevaisuusharjoituksia. Pennut (n.6kk) olivat melkoisen lupaavia snautserinalkuja ja ihmisoppilaat eli ohjaajat yhtä innostuneita ja tarkkaavaisia kuin koiransakin. Pete oli kaitsemassa Osmoa sen aikaa, kun ohjasin ryhmää. Ja taisivatpa pojat aina välillä osallistua treeneihinkin!

Osmo oli kyllä totaalisen turhautunut ja kateellinen, kun mamma vaan touhusi itsekkäästi vieraiden koirien kanssa. Pentujen lähdettyä meillä oli koko halli käytössämme, mutta tottiksesta ei meinannut tulla mitään. Osmo tohotti ja kohelsi ja haisteli maata ja katseli kaihoten penturyhmäläisten perään. Vauhtia ja intoa riitti, mutta keskittymiskyvystä ei ollut tietoakaan. Ekstrakierroksia aiheutti varmaan myös Pete, joka oli ekaa kertaa mukana treeneissä.  

hypyn_alku1.jpg Hyppylupaa odotellessa. perusasento.jpg

Jätin suosiolla tottelevaisuusharjoitukset vähemmälle ja keskityin Osmon uuteen aluevaltaukseen eli kiipeilyyn. Hurjan jännittävä puomi ylitettiin tänään ensimmäisen kerran, juhlallisesti salamavalojen välkkeessä. Mamma turvasi selustaa ja kehui ja innosti aina, kun uteliaisuus voitti pelon ja Osmo otti pienen askeleen eteenpäin. Viime kerralla valloitetulle A-esteelle Osmo kiipesi jo kuin vanha tekijä.  

puomille.jpg puomi.jpg alas_asti.jpg

Tänään Osmo oli ensimmäistä kertaa uuden auton kyydissä ja otti homman heti hienosti haltuun. Takaluukussa istuskeli täysin rauhallinen karvanaama, vaikkei koiraverkkoakaan ole vielä viritelty paikalleen. Hyvä Osmo!


Tihutöitä

maaliskuu 20, 2007

musteet_matolla.jpg Ostettiin juuri tahranpoistoainetta… Osmo on alkanut tihutyöläiseksi vielä ”vanhoilla päivillään”, pentuiästä kun selvittiin ilman suurempia aineellisia vahinkoja. Yöllä se oli löytänyt jostain kuulakärkikynän ja mussuttanut sitä sitten olkkarin matolla. Musteet ovat nyt komeasti levinneet siniseksi läiskäksi keskelle vaaleaa mattoa. Kohta nähdään, tehoaako tabortti vai onko uuden maton osto edessä. Pete äsken Osmolle: ”Saat sitten itse maksaa sen maton omalla työlläsi, meet markkinoille pulkkaa vetämään!” Hupaisa ajatus, Osmo raatamassa leipänsä eteen, kun isi on vähän vihanen… (ei se oikeasti ole vihainen). 

Kuulakärkikynän lisäksi Osmolle ovat viime aikoina maistuneet villasukat. Muutamaan sukkapariin on jo mussuteltu ammottavat reiät. Tämän Osmo saa kyllä osittain anteeksi, koska sillä on myös ikiomat villasukat, joita se on ihan laillisesti retuuttanut pennusta pitäen. Eli ihan omas vikas: mitäs olen jättänyt omia sukkiani lattialle lojumaan!

Nämä ovat tässä konkurssissa kyllä ihan pikkujuttuja: Äsken ostettiin nimittäin se farmariauto – eikä vähiten siksi, että arvon koiruus pääsisi metsätreeneihin ja tokokisoihin ja näyttelyihin ja mökille jne… Mutta on kyllä emäntäkin ihan fiiliksissä!!