Onnellisen alistunut

31 maaliskuun, 2007

pihalelut.jpg Jes, emäntä katsoo mua! (Tosin linssin läpi)

Osmo on vaikuttanut tänään silmin nähden tyyneltä, tyytyväiseltä ja rentoutuneelta. Myös mamman hermo on levännyt, kun lenkkeily on sujunut ilman ylimääräisiä riekkumisia. Muiden koirien kohdalla Osmo kyllä vieläkin tempoo hihnaa, etenkin, jos myös vastaantulija sattuu olemaan innokas nuorukainen. Parempaan päin ollaan kuitenkin siinäkin asiassa menossa. Ja hepuliyrityksiltä on tänään vältytty kokonaan!

Tänään Osmo sai nautiskella sentään hetken huomion keskipisteenä olemisesta, kun leikkasin sen kynnet ja harjasin turkin. Kotipihallekin se pääsi joksikin aikaa nautiskelemaan auringonpaisteesta, koska ovi oli auki eikä koiraa tarvinnut siksi käskeä erikseen sisään.

ulkona.jpg Osmo osaa ottaa iisisti.

Kyläilemässä olleisiin tuttuihimme koira suhtautui niinikään rauhallisesti, kun vieraille oli ensin kerrottu, että koiraa ei tällä kertaa saa tervehtiä lainkaan. Olen entistä vakaammin sitä mieltä, että onnellinen on se koira, joka tietää paikkansa omassa laumassaan. 

Kovasti tekisi mieli lähteä treeneihin. Aion kuitenkin malttaa mieleni ja antaa Osmon vielä odottaa onneaan eli yhteistä kivaa maanantaihin. Tänään koulutetaan siis pelkkää emäntää.


Viileys jatkuu

30 maaliskuun, 2007

luu.jpg Mitäpä sitä ihmisseuralla, kun on oma ydinluu…

Osmo on ottanut huomion vähenemisen rauhallisesti. Sisällä se ei höslää, kitise tai kerjää muilla tavoin huomiota ollenkaan. Ulkona kommunikoin koirulille vain ärähtämällä vetämisestä. Pete kommentoi emännän uutta viestintätapaa sanomalla, että neanderthalin ihminen ulkoiluttaa koiraa. GRR! Ärh! Mhrh!Lenkeillä hepulikohtauksia sattuu päivittäin eli hiukan Osmo yrittää edelleen hyppiä nenille tai ainakin kokeilla, kuinka pitkä pinna emännällä on. Sitruuna tehoaa hepuleihin, välillä myös pelkkä varoittava ärähdys.

Huomenna olisi snautserikerhon treenit. Osmon mukaan pääseminen riippuu pitkälti siitä, paljonko se päsmäröi lenkeillä. Voi olla, että menen itse kuunteluoppilaaksi ja Osmo tulee mukaan vasta seuraavalla kerralla. Luultavasti pieni treenitauko tekisi ihan hyvää muutenkin. Liikkeistä tulee paljon jännempiä ja hauskempia, kun niihin saa hitusen ”uutuuden” viehätystä. Samoin mamman sanomiset ja yhteinen puuhastelu nousevat entisestään Osmon arvoasteikossa, kun ne ovat harvinaista herkkua eivätkä ihan jokapäiväistä leipää. Katsotaan huomenna, miltä tilanne vaikuttaa. 

Pete odottaa jo maanantaita, jolloin Osmoa saa taas luokse käskemällä huomioida: ”Maanantaina mä halaan Osmoa ja sitten me tehdään oravaa!!”


Sadisti-mamma selittelee…

28 maaliskuun, 2007

Heti aamulla huomasin, miten vaikeaa täydellinen huomioimattomuus onkaan! Tarkoitus on siis välttää kaikkea käskemistä ja kieltämistä, jottei koira saa pienintäkään tilaisuutta olla tottelematon (eli määritellä itse, mitä ja milloin tehdään).

Niinpä hauvelia ei nyt kannata päästää kotipihalle oleilemaan, jottei sitä tarvitse pyytää sieltä sisään. Harmi vaan, että tajusin tämän vasta, kun olin vanhasta tottumuksesta jo avannut oven… Samasta syystä eli käskyjen (= huomion!) välttämiseksi lenkkeilykin tapahtuu tämän viikon ajan hihnassa.

Kuulostan varmaan sadistilta. Uskon kuitenkin, että myös koiraa stressaa tilanne, jossa ihminen käyttäytyy epäloogisesti eli välillä esittää vaatimuksia kuin johtajasusi ja välillä taas mielistelee kuin alamainen vastaamalla koiran esittämiin vaatimuksiin tai menemällä ”ilmaiseksi” silittelemään. Höslääminen ja turhan kitinä ovat loppuneet monelta koiralta siihen, kun sille on selvästi osoitettu oma, turvallinen paikka lauman pahnanpohjimmaisena. Tähän siis meilläkin nyt pyritään, vaikkei Osmo ole hepulointia ja yhtä läjää kummoisempaa pomottelua vielä osoittanutkaan.


Haiseva protesti

27 maaliskuun, 2007

Uskomattoman ärsyttävää: Tullessani töistä kotiin haistoin jo eteisessä, että Osmo on kakannut sisälle. Järkyttävän kokoinen läjä komeili olkkarin matolla (onneksi oli taborttia valmiina kaapissa ja sain maton puhtaaksi). Kyse voi olla tietysti ihan oikeasta ”vahingostakin”, mutta hieman pistää silti miettimään. Osmo on ollut täysin sisäsiisti 3 kk iästä lähtien. Vahinkoteoriaa tukisi myös se, että Osmolla oli vielä päivälenkilläkin pakki sekaisin.    

Epäilen kuitenkin vahvasti, että Arvon Herra Teini protestoi yksin jäämistään. Se on ollut viikonloppuna kaikessa mukana ja kaiken keskipisteenä ja eilen Pete teki poikkeuksellisesti työt kotoa käsin. Nyt Osmo ilmeisesti kuvittelee, että sillä on johtajan oikeudet päättää lauman liikkeistä (eli kuka lähtee pesästä ja kuka jää) ja jos tilanne ei miellytä, voi protestiksi kakkia sisään. Kuulostaa monimutkaiselta, mutta itse asiassa tällainen toiminta ei ole lainkaan tavatonta koiramaailmassa!

Saman tien syntyi sitten päätös, että nyt alkaa viikon huomioimattomuuskausi piskille. Olemme leperrelleet ja rapsutelleet Osmoa siihen malliin, että se koiran silmissä vaikuttaa varmasti jo mielistelyltä. Ja kun nyt tarkemmin asiaa ajattelen, taitaapa olla niinkin, että lisääntyneet hepuliyritykset ulkona ovat osa tätä samaa ilmiötä: Murkku kokeilee, olisiko vallankahvassa jokin snautserinmentävä rakonen vapaana. Saatan olla vähän vainoharhainen, mutta Osmo on sen verran kovapäinen ja dominoiva tyyppi, että pieni muistutus laumahierarkkiasta ei liene koskaan pahitteeksi.

Niinpä elelemme nyt sisällä niin kuin koiraa ei olisikaan. Osmo saa huomata, että pomot tekevät mitä ja milloin lystäävät ilman, että se saa vaikuttaa asioiden kulkuun. Treeneissä käymme normaalisti, mutta jos myös huippupalkitseva hauskanpito tottiksessa alkaa nousta Osmolle hattuun, jäävät treenitkin tauolle. Se olisi kyllä tosi harmillista; tänään aloitimme treenaamisen myös pk-puolella ja tosi mukavaa ja pätevää porukkaa sielläkin oli. Ja Osmon eduksi on sanottava, että parin minuutin paikalla makuu sujui tänään hienosti, jopa jännässä uudessa paikassa vieraiden koirien läsnäollessa!


Porkkalan nopein

25 maaliskuun, 2007

palkka.jpg porkkalan_nopein.jpg ruutu.jpg

Upeä sää ja oma auto houkuttelivat meidät mökkireissulle Porkkalaan. Pihalla harjoiteltiin hetki tokoliikkeitä. Sitten lähdettiin metsäretkelle. Osmo tohotti ja oli intona joka ainoasta löytämästään kepistä, kävystä, lumikinoksesta, vesilätäköstä ja kiipeilykalliosta. En yhtään ihmettele, että nuoret snautserit ovat tapaturma-alttiita: Osmo tuskin vilkaisee eteensä säntäillessään ryteikössä ja kiipeää sinnikkäästi kohtisuoraa kallionseinää pitkin ylös, vaikka portaat olisivat vain muutaman metrin sivummalla. Pari takaisin luisumistakaan ei tahtia haitannut, jästipää oli päättänyt kiivetä, otti paremman vauhdin ja pääsi kolmannella yrittämällä ylös asti.

pojat_rannalla.jpg ranta.jpg Ihanat miehet rannalla.

Joimme rannassa kahvit Osmon vahtiessa sillä välin jäiden sulamista ja touhutessa löytämiensä keppien kanssa. Paluumatkalla löytyi aukea kallio, jolla oli pehmoiseksi sohjoksi sulanutta lunta. Osmo piti lumisohjossa peuhuhetken, johon kuului loikkimista, ilmakäännöksiä, kieriskelyä ja ukemeita eli lapa edellä tehtyjä kuperkeikkoja. 

peuhu1.jpg  peuhu2.jpg  peuhu3.jpg

Pari etsintäharjoitustakin tehtiin. Menimme Peten kanssa molemmat kertaalleen piiloon. Osmo pinkaisi etsimään niin kovaa, kuin tassuista lähti ja löysi kadonneen vaivatta. Tosin nythän se näki, kun piiloutuja lähti matkaan…

Pelästyskoira valmiina urotöihin.  kantovahti.jpg

Nyt koiruus nautiskelee vapaapäivästä kotipihalla lojuen. Ihan kuin olisi kesä!    


Kiipeilykoira

24 maaliskuun, 2007

ulkotrimmaus.jpg Kevään merkki: hoitotoimet tehtiin tänään ulkona!

Viikko on ollut älyttömän kiireinen työrintamalla enkä ole ehtinyt päivittää koirakuulumisia. Hepulikokeiluja on ollut taas päivittäin. Kielto toimii, mutta vain jos se tulee tarpeeksi ennakoivasti, eli jo siinä vaiheessa, kun Osmo ottaa ilkikurisen ilmeen ja alkaa kytätä hyppäyspaikkaa.

Tänään olin Tuijan sijaisena ohjaamassa penturyhmän tottelevaisuusharjoituksia. Pennut (n.6kk) olivat melkoisen lupaavia snautserinalkuja ja ihmisoppilaat eli ohjaajat yhtä innostuneita ja tarkkaavaisia kuin koiransakin. Pete oli kaitsemassa Osmoa sen aikaa, kun ohjasin ryhmää. Ja taisivatpa pojat aina välillä osallistua treeneihinkin!

Osmo oli kyllä totaalisen turhautunut ja kateellinen, kun mamma vaan touhusi itsekkäästi vieraiden koirien kanssa. Pentujen lähdettyä meillä oli koko halli käytössämme, mutta tottiksesta ei meinannut tulla mitään. Osmo tohotti ja kohelsi ja haisteli maata ja katseli kaihoten penturyhmäläisten perään. Vauhtia ja intoa riitti, mutta keskittymiskyvystä ei ollut tietoakaan. Ekstrakierroksia aiheutti varmaan myös Pete, joka oli ekaa kertaa mukana treeneissä.  

hypyn_alku1.jpg Hyppylupaa odotellessa. perusasento.jpg

Jätin suosiolla tottelevaisuusharjoitukset vähemmälle ja keskityin Osmon uuteen aluevaltaukseen eli kiipeilyyn. Hurjan jännittävä puomi ylitettiin tänään ensimmäisen kerran, juhlallisesti salamavalojen välkkeessä. Mamma turvasi selustaa ja kehui ja innosti aina, kun uteliaisuus voitti pelon ja Osmo otti pienen askeleen eteenpäin. Viime kerralla valloitetulle A-esteelle Osmo kiipesi jo kuin vanha tekijä.  

puomille.jpg puomi.jpg alas_asti.jpg

Tänään Osmo oli ensimmäistä kertaa uuden auton kyydissä ja otti homman heti hienosti haltuun. Takaluukussa istuskeli täysin rauhallinen karvanaama, vaikkei koiraverkkoakaan ole vielä viritelty paikalleen. Hyvä Osmo!


Tihutöitä

20 maaliskuun, 2007

musteet_matolla.jpg Ostettiin juuri tahranpoistoainetta… Osmo on alkanut tihutyöläiseksi vielä ”vanhoilla päivillään”, pentuiästä kun selvittiin ilman suurempia aineellisia vahinkoja. Yöllä se oli löytänyt jostain kuulakärkikynän ja mussuttanut sitä sitten olkkarin matolla. Musteet ovat nyt komeasti levinneet siniseksi läiskäksi keskelle vaaleaa mattoa. Kohta nähdään, tehoaako tabortti vai onko uuden maton osto edessä. Pete äsken Osmolle: ”Saat sitten itse maksaa sen maton omalla työlläsi, meet markkinoille pulkkaa vetämään!” Hupaisa ajatus, Osmo raatamassa leipänsä eteen, kun isi on vähän vihanen… (ei se oikeasti ole vihainen). 

Kuulakärkikynän lisäksi Osmolle ovat viime aikoina maistuneet villasukat. Muutamaan sukkapariin on jo mussuteltu ammottavat reiät. Tämän Osmo saa kyllä osittain anteeksi, koska sillä on myös ikiomat villasukat, joita se on ihan laillisesti retuuttanut pennusta pitäen. Eli ihan omas vikas: mitäs olen jättänyt omia sukkiani lattialle lojumaan!

Nämä ovat tässä konkurssissa kyllä ihan pikkujuttuja: Äsken ostettiin nimittäin se farmariauto – eikä vähiten siksi, että arvon koiruus pääsisi metsätreeneihin ja tokokisoihin ja näyttelyihin ja mökille jne… Mutta on kyllä emäntäkin ihan fiiliksissä!!


Pyöräilykokeilu

19 maaliskuun, 2007

Tänään Osmo on kokeillut pyöräilyä (eli fillarin vierellä juoksemista). Kävin nimittäin päiväkävelyn päätteeksi hakemassa juna-asemalle unohtuneen pyöräni. Aluksi talutin pyörää eikä Osmo ollut milläänsäkään. Päästyämme pyörätielle päästin koiran irti ja nousin satulaan. Kerran Osmo kokeili saalistaa polkimia, siihen EI+sitruunatujaus niin johan oppi eikä toista kertaa tarvinnut kieltää.

Osmo tajusi myös yhdestä näyttämisestä, että ”vaihda”-käsky on ihan sama kuin kävellessä. Käskyllä koira vaihtaa taluttajan/pyöräilijän toiselle puolelle TAKAA kiertäen. Myös ”yhdessä” (=löyhempi versio seuraa-käskystä) toimi pyörän selästä hihkaistuna ja Osmo kulki nätisti pyörän vierellä.

Taluttimessa pyöräilystä en itse oikein perusta, se on koirallekin aika stressaavaa, kun yhtään ei voi pysähtyä haistelemaan. Siksi talutin pyörää silloin, kun pidin Osmoa hihnassa. Juoksulenkillä olen joskus kyllä käynyt Osmon kanssa niin, että se on ollut hihnassa eikä haistelulupaa ole herunut. Äkkiä se hoksasi homman jujun silloinkin, joten ehkä opetan joskus kesällä tuon hallitun hihnassa pyöräilynkin. Sitä ennen pitää tosin saada ihan jokainen vetämistilanne kitkettyä, myös muiden koirien ohituksista! Niissä Osmo edelleen jonkin verran poukkoilee, vaikka ikinä ei olla hihnassa muita tervehditty. Jästipää mikä jästipää.


Viikonloppuraportti

18 maaliskuun, 2007

tapittaja.jpg Eilen oltiin tottistreeneissä. Paikallamakuuharjoitus meni hyvin, samoin seuraamiset. Luoksetuloa on vissiin harjoiteltu liikaakin, koska Osmo on alkanut ennakoida käskyä. Nyt tehtiin pari kertaa niin, että jätin koiran istumaan, kävelin 15 metriä, odotin hetken – ja palasinkin sitten takaisin. Onneksi Tuija piti apuhihnasta kiinni, koska ekalla kerralla Osmo pinkaisi itsekseen liikkeelle! Tokalla kerralla se teki lähtönykäyksen, mutta ihme kyllä pysyi kuitenkin istumassa. Makuuasennosta en ole sitä ikinä kutsunut luokse ja siinä se pysyykin ihan mukavasti.

luoksetulo.jpg Luoksetulo on vauhdikas myös ulkona!

Treenien jälkeen temppuilimme hetken A-esteellä. Olemme treenanneet tähän asti pelkkää kontaktipintaa eli esteen päättymiskohtaan pysähtymistä niin, että Osmo on saanut kiivetä vähän matkaa ja kääntynyt sitten takaisin alamäkeen. Eilen se ylitti ekan kerran esteen harjanteen, mikä on tähän mennessä ollut kauhean jännittävä juttu (eihän koira näe alhaalta tullessaan kuin tyhjään ”päättyvän” mäen!) Lievästi painostaen ja lelulla innostaen harjanne kuitenkin nyt saavutettiin ja kyllä oli muuten ylpeän oloinen koira sen jälkeen! 

 porkkanaa.jpg Väsynyt koululainen iltapalalla. Käytän opetuksessa niin keppiä kuin porkkanaakin – molemmat ovat Osmolle yhtä mieluisia palkintoja…

Aamulenkillä ihmeteltiin taas kevään ihania lemahduksia ja uitettiin partaa.

maaliskuussa.jpg  ihana_oja.jpg  risuparta.jpg


Kevään lemuja

14 maaliskuun, 2007

maaliskuu.jpg Osmo nautiskelee ensimmäisestä keväästään. Parran uittaminen kuralätäköissä on huippua, samoin lumen alta paljastuneet, vastustamattomat lemut. Teimme äsken pitkän metsälenkin, johon kuului myös haisteluharjoituksia. Osmo odotti, kun kävelin piilottamaan kepin ja tulin toista reittiä takaisin. Sitten näytin jäljen alun koiralle ja päästin sen etsimään. Alussa homma meni hiukan koheltamiseksi, kun Osmo ei malttanut kulkea tarpeeksi hitaasti. Muutaman treenin jälkeen nenä pysyi tiiviimmin maassa ja keppi löytyi ilman turhia mutkia.

Hassua, että Osmo muistaa edelleen myös maahanmeno-ilmaisemisen, jota kokeilimme muutaman kerran silloin, kun hauva oli ihan pentu. Löydettyään kädessä pitämäni kävyn se nimittäin meni ihan oma-aloitteisesti maahan.  Sitruunapantaa ei tänään tarvittu hepuloimiseen, mutta ohituksissa siitä oli hyötyä. Uskalsin nimittäin pitää Osmon vapaana metsätiellä, vaikka viereisellä polulla kulki muita koiria. Eikä pantaa edes tarvittu, koska Osmo uskoi pelkkää kieltoakin. 😀 

Lenkin jälkeen oli aikaa seurustella töistä palanneen isännän kanssa.

Velmuilme: velmuilija.jpg  Ja puoliorava: isi_tuli_kotiin1.jpg


Koe-eläin

13 maaliskuun, 2007

Osmo kävi eilen luovuttamassa verta geenitutkimukseen. Se vinkui sydäntäriipaisevasti, kun tassuun pistettiin ja riuhtaisi käpäläänsä niin, että neula irtosi ja veri roiskui pitkin näytteenottajan kättä ja koeputkea… Tosi dramaattinen, verinen ja äänekäs show saatiin siis aikaiseksi vaivaisesta pikku piikistä, johon suurin osa koirista ei kuulemma reagoi mitenkään. Siskolikka Lurukin vain heilutti häntää koko toimituksen ajan huomaamatta piikkiä ollenkaan. Meillä se on sitten herkkis mammanpoika, joka ei epäröi ilmaista suuria tunteitaan: ”EEEEIH! AAAAH! Tää sattuu ihan MIELETTÖMÄSTI, et voi USKOA, miten HIRVEESTI tää sattuuu ja pelottaa ja saan elinikäisiä traumoja!!!!!”

auts.jpg Järkyttynyt ja täysin invalidisoitunut koe-eläin.

Luulen kyllä, ettei koiralle ihmeempiä kammoja tuosta kumminkaan jäänyt. Näytteenottajatäti oli Osmon mielestä tosi kiva, vaikka pistikin (antoihan se myös keksiä!) ja tutkimuspöydällä koira istui tyytyväisenä ja seisoskeli häntä iloisesti pystyssä heti toimenpiteen päätyttyä. Kenties koiruus vaan pelästyi, että ”kohta varmaan sattuu vielä enemmän!” Piikkiä lukuunottamatta reissu oli Osmon mielestä ihan huippuhauska: Ensin käveltiin kymmenen kilometrin lenkki Pirkolle, sitten sai peuhata siskon kanssa, matkustaa autolla ja tavata muita snautsereita eläinsairaalan aulassa.

vastaanottokomitea.jpg Luru (vas.) ja Osmo ottavat seuraavan potilaan vastaan.

Tänään oli upea sää ja kävelimme taas pitkän päivälenkin kotoa ”Viherin mummolaan”, jonne Osmo meni hoitoon siksi aikaa, kun minä ja Pete kävimme ihmettelemässä mahdollista tulevaa autoamme (!). Onneksi annoin sitruunapannan kauko-ohjaimineen ja ohjeineen mukaan: hepulointia piti tietysti testata myös vieraamman ulkoiluttajan kanssa. Kahden kiellon+ suhauksen jälkeen Osmo oli kuulemma uskonut, että samat säännöt ovat voimassa kuin kotonakin. Muuten koiruus oli käyttäytynyt ihan mallikkaasti. Terkut hoitotädille ja kiitokset vielä huolen- ja kurinpidosta!


Lempparii!

11 maaliskuun, 2007

Osmosta on ihanaa, kun tulee vieraita. Se myös aina tietää, milloin vieraita on tulossa. Joko se poimii Peten ja mun keskustelusta jonkin vieraita tarkoittavan taikasanan tai arvaa siivoilusta ja pöydän kattamisesta, mitä tuleman pitää. Sitten se päivystää olkkarin ovella, josta näkee parkkipaikalle ja inahtelee ja heiluttaa valmiiksi häntää.  

Joko ne tulee?   joko_ne_tulee.jpg

Vieraat on lempparii! Tänään Peten vanhemmat piipahtivat kahvilla mökiltä tullessaan. Osmo oli aivan intona ja sitä joutui kieltämään jopa vasten hyppimisestä, mikä on sentään aika harvinaista. Ainahan se kiemurtelee ja sohlaa ja intoilee, mutta tavallisesti kaikki käpälät pysyvät kuitenkin maassa.

Lenkkeily on lempparii! Päivällä lenkkeiltiin upeassa kevätsäässä koko lauman voimin. Osmo käyttäytyi mukavan rauhallisesti eikä kiskonut hihnassa. Onkohan kuivamuona-aterioiden vähenemisellä normaalimääräänsä vaikutusta koiran relaamiseen? Vastikään mietin nimittäin, voiko kohellus johtua jonkinlaisesta kuivanappulahumalasta…

Etsintä on lempparii! Eilen leikimme metsälenkillä pelästyskoiraa, kun menimme Peten kanssa vuorotellen Osmoa piiloon. Etsiminen on Osmon mielestä ihan huippua: saa säntäillä ja haistella ja palkaksi vielä riehua ”kadonneen” kanssa. Löydön ilmaisemista en ole edes yrittänyt opettaa Osmolle, etten opettaisi jotain kohtaa vahingossa väärin. Alkaisipa etsintäkurssi jo pian!! Pete kysyi, meneekö Osmo rauniokurssille siksi, että se on henkisesti ihan raunioina. Vai olikos se emäntä?

Tottistreenit on lempparii! Illalla Osmo pääsi toiseen lempipuuhaansa eli tokoilemaan. Homma sujui mukavasti, joskin pentukurssilaisten taskuista pudonneet namipalat olivat melkoinen häiriötekijä ja houkutin Osmon nenälle… Harmillista, että hiekan haistelusta seurasi nyt palkka! Liikkeet sinänsä menivät hienosti. Pitänee alkaa vähitellen harventaa palkkaamista, jotta Osmon pitkäjänteisyys kasvaa. Kisoissahan palkka tulee vasta koko suorituksen päätyttyä. 

Matkustus on lempparii! Eiku hetkinen… Huomenna Osmo joutuu koe-eläimeksi. Toisin sanoen se osallistuu snautserien perinnöllisyystutkimukseen luovuttamalla dna-näytteen geenipankkiin. Selkokielellä: Ilkeä mamma aikoo kiikuttaa Osmon eläinlääkäriin, jossa verenhimoinen, tuntematon setä tai täti pistää inhottavalla piikillä viatonta hauvaraukkaa kylkeen! Kamalaa kidutusta siis jälleen tiedossa… Kyllä on koiran elämä kärsimyksiä täynnä!


Leppoisa loskalenkki

10 maaliskuun, 2007

kylkiasento.jpg  Ihanaa, kun on viikonloppu! Aamulla oli kyllä surkea lits-läts-keli – vesisade ja kävelyteillä puolisen metriä loskaa. Sään hyvä puoli oli se, että latuina olleille ulkoilureiteille uskalsi taas lähteä koiran kanssa lenkkeilemään. Vastaantulijoita ei ollut ja Osmo sai kirmata vapaana. Oli rentoa ja mukavaa.

rentoutumista.jpg  Lauantai on jatkunut leppoisissa tunnelmissa. Osmo on köllöttänyt, mamminut sekä pötkötellyt eri asennoissa. Aamupäivä on koiran virallista lepuutteluaikaa, koska yleensä se on tähän aikaan yksin kotona isäntäväen ollessa duunissa. Mitäpä sitä ilman yleisöä keuhkoamaan… Illalla mennään taas tokoilemaan ja herra Rentoilija pääsee esittelemään sitä vauhkompaa puoltaan.

osmo_miettii.jpg  Hmm… Odottakaahan vaan iltaan asti!


Naistenpäivää

8 maaliskuun, 2007

hymy.jpg Hymy Naistenpäivänä!   pusu.jpg

absurdit_onnittelut.jpg  Ja viralliset onnittelut 28-vee mammalle.  

Blogin absurdein kuva on löytynyt: Kärsivän näköinen koira, hullun vampyyrin näköinen emäntä ja taustalla aamu-tv:n vaalikeskustelua…


ADHD-ruokaa?

7 maaliskuun, 2007

Olen alkanut epäillä, että kuivamuonassa on jotain piristäviä ainesosia. Nyt, kun Osmo on syönyt kolmesti päivässä, se sählää aivan armottomasti. Olimme lenkillä systerini ja lastenvaunujen kanssa ja Osmo sen kun kohelsi menemään. Hihnan kiskomisestakin sai muistuttaa suunnilleen joka kolmas sekunti, kun tienpenkkojen hajut olivat niin vastustamattoman kiinnostavia. Ärsyttävää!

Saatettuamme siskon ja pikkulikan junalle jatkoimme vielä lenkkiä kahdestaan. Koirapuistossa oli iso jengi koolla. Otin tilanteesta koulutuksellisen hyödyn irti ja pidin puiston ohi kulkevalla kävelytiellä kunnon hihnasulkeiset. Kävelimme edes takaisin niin kauan, että Osmo tajusi homman jujun eikä enää tempoillut portille päin. Lopuksi päästin sen kuitenkin peuhaamaan, kun koko pitkä lenkki siihen asti oli kuljettu hihnassa. Hippaleikit sujuivat hienosti, mutta kun vaihdettiin painiin, niin Osmo ryhtyi rasittavaksi hormoonihirviöksi. Kun kielto ei enää tepsinyt lanneliiketreeneihin, lähdin piskin kanssa jatkamaan matkaa.

Puistossa juttelin koiranruokamerkeistä Akun omistajan kanssa. Osmo on syönyt raakaravinnon lisäksi Pedigreen pentunappuloita (lähinnä siksi, että lähikaupastamme ei muuta penturuokaa saa eikä eläinkaupan jättisäkkejä jaksa raahata kotiin ilman autoa). Pedigree on maistunut hyvin ja Osmon herkkä masu on pysynyt kunnossa. Nyt alkoi kuitenkin hiukan epäilyttää, koska Akun omistaja kertoi koiransa menneen selvästi ”ylikierroksille” kyseisestä ruokamerkistä. Ja niinpä niin, Osmo on todellakin ollut ihmeellinen söheltäjä viime päivinä, kun se on saanut kolme nappula-ateriaa päivässä.

Pitääpä lisätä lihan ja itse keitetyn riisin osuutta ruoassa ja tarkkailla tilanteen kehittymistä. 

Tämä taitaa olla kyllä hiukan vainoharhaista spekulointia… Kyseessä on kuitenkin vasta yhdeksän kuukauden ikäinen vilkkaan ja jääräpäisen rodun edustaja!


Hyvä poika

6 maaliskuun, 2007

Paukapää on parantanut tapansa. Liekö syynä kaulassa varuilta roikkunut sitruunapanta vai mamman tiukan itsevarma asenne, että nyt muuten käyttäydytään koiriksi! Hihnassa Osmo on kulkenut taas fiksusti eli vetämättä. Hepuleita ei ole ollut kuin yksi ujo alku, joka sekin talttui ekasta kiellosta ilman sitruunaa. Vapaana pellolla Osmo on kyllä irrotellut ja vetänyt hullunrundia lumihangessa, mutta silloinkin se on ollut kuulolla ja totellut luoksetulokäskyjä.

Käytiin taas puntarilla, kun lenkkireitti meni eläinlääkärin ohi. Vaikka vinttikoiravaihe on jo takana päin, painoa on edelleen puoli kiloa vähemmän kuin ennen mahatautia. Osmon onnenpäivät siis jatkuvat; Se on saanut parin päivän ajan poikkeuksellisesti kolme ateriaa päivässä päästäkseen takaisin entisiin mittoihinsa. Ja hyvin maistuu pampulat kalkkunan tai naudanlihan kera!

Päivälenkillä Osmo pääsi vähän haistelemaan, kun tein sille hankeen helpon jäljen, joka johti hajustamani kepin luo. Varsinaista maastolajivalintaa olen vasta miettimässä. Jälkeä olisi ehkä helpompi treenata itsekseen, kun taas hakuharjoituksista olisi hyötyä myös raunioradalla, johon pääsemme tutustumaan toukokuussa… Ehkäpä Osmosta tulee isona ihan oikea pelästyskoira!


Paukapään päivä

5 maaliskuun, 2007

osmontie.jpg Ikioma tie!

Osmolla on kevättä rinnassa. Se on ollut ihan mahdoton paukapää koko päivän. Pete kävi aamupäivällä metsälenkillä ja Osmo karkasi leikkimään toisen koiran kanssa. Äh, kun olisi ollut sitruunapanta kaulassa…

Töistä tultuani lähdin Osmon kanssa kyläily-lenkkeilyreissulle ensin Käpylään ja sitten Myyrmäkeen. Kävelyosuus Käpylästä Haagaan ulkoilureittejä pitkin oli yhtä hihnan ja mamman pinnan kiristelyä. Nuoruuden vimma otti Osmon valtaansa ja siinä vauhdin ja haistelun hurmiossa hihnakäytöstavat unohtuivat tai menettivät merkityksensä. Piskiä piti muistuttaa suunnilleen sata kertaa vetämisestä. Jes!

Tämän viuhtomisen lisäksi juna-asemilla odottelu aiheutti vienoa mutta paljon puhuvaa vingahtelua (”siis täh, pitääks täs vaan niinku venaa, hei haloo, vähäks tylsää?!!?!?”), mikä ei ole yhtään Osmon tapaista. Pöh! Onneksi itse junamatkailu sujui sentään mallikkaasti ja hiljaisesti 🙂 .

Kuten arvata saattaa, paukapään päiväohjelmaan on kuulunut myös hepulointia eli hihnan päässä poukkoilua, jalkoihin hyppelemistä ja uhmakasta haukuskelua ihan vaan ärsyttämisen ilosta. Otin joka kerta Osmoa parrasta kiinni ja tukistin ärähdyksen kera niin, että koira ulahti alistuneesti ja pisti korvat luimuun ja hännän koipien väliin. Ja siitä huolimatta,  siis HETI kun päästin koiran menemään, se otti ilkikurisen ilmeen ja kokeili uudestaan riekkumista. Osmo osaa kyllä olla melkoinen jästipää. Tai sitten sillä on kultakalan muisti ja se unohtaa rangaistuksen heti sen päätyttyä. Tai sitten se on Oscarin arvoinen draamakuningas ja vain ESITTÄÄ kurinpalautuksen ajan alistunutta ja katuvaista penikkaa. Veikkaan kyllä jästipää-vaihtoehtoa. Joka tapauksessa salainen aseeni eli kauko-ohjattava sitruunapanta (jota suihkauttamalla voi siis tehostaa kieltosanaa) pääsee näköjään taas käyttöön…

Vierailut menivät onneksi mukavasti, koolla oli 5 aikuista ja 3 taaperoa. Osmo ei häslännyt turhia vaan antoi kaikkien oleilla ja syödä ja leikkiä rauhassa. Ja nyt jätkä vetää sikeitä kuin enkeli kaiken kohelluksen ja uhmakkuuden uuvuttamana. Huomenna lenkkeillään taas Espoon maaperällä. Meidät voi sitten tunnistaa puolen kilsan päähän leijailevasta sitruuna-aromista. 😉 (Jos totta puhutaan, haasteet ovat hauskoja, eikä sellainen koira olisi mistään kotoisin, joka ei joskus kokeilisi rajojaan.)

keppi.jpg Suuruudenhullu Osmo voimainsa tunnossa.


Yö stadissa

4 maaliskuun, 2007

herkkis_hetki.jpg  Kotona taas!

Eilen tokotreeneissä koiralla oli mainio vauhti päällä. Hienoa oli myös se, ettei Osmo ylittänyt kertaakaan sitä hiuksenhienoa ja usein hiukan hakusessa ollutta rajaa sallitun palkintoriehumisen ja kielletyn hepuloimisriehumisen välillä. Yhteispelimme alkaa tosiaan sujua. 🙂

Hyppyestettäkin pääsimme tunnin alussa kokeilemaan ja hienosti Osmo sen ylittikin. Eikä hyppykäskyn tehosteeksi tarvittu käsimerkkejä, leluja tai muita lisäapuja, kuten olin vähän pelännyt. Kisoissahan kaikki tehosteeksi luokiteltava kehonkieli ym. apu on kielletty ja koiran pitää osata toimia pelkillä sanallisilla ohjeilla. Esteen taakse seisahtaminen ei mennyt ihan yhtä putkeen, kun hyppimisestä innostunut Osmo yritti sännätä vieressä treenaavien penturyhmäläisten luo riekkumaan. Onneksi huomasin houkutuksen ennen Osmoa ja pidin sen hihnassa!

Kotona vaihdoin koulutusverkkarit juhlatamineisiin ja lähdimme keskustaan. Osmo meni kekkereiden ajaksi Peten vanhemmille hoitoon. Siellä se oli kuulemma kitissyt enemmän kuin ennen. Osmo on yleensä sisätiloissa ihan hiljaa, vaikkakin ihan lähiaikoina se on kokeillut kaihoisaa vingahtelua myös kotona. Itse epäilen, että kyseessä on ehdat sydänsurut. Jollain naapurin tytöllä on siis juoksuaika ja teinipoika kaipailee ulos hajuja tutkimaan.  Kotona kitinään tepsii välinpitämätön asenne ja tarvittaessa kiukkuinen SHH!-sihahdus. Luultavasti hoitopaikassa oltiin sen verran hellämielisiä, ettei hauvelia raaskittu komentaa tarpeeksi tiukasti. Osmohan on melkoinen jästipää eikä vähistä huomautuksista hätkähdä, innostuu todennäköisesti vaan enemmän. 

Haimme Osmon yöllä ja yritimme hyvän aikaa jonottaa taksia. Koira taksijonossa herätti hilpeää huomiota ja sille olisi tarjottu hotdogiakin, jos olisin antanut luvan. Osmo ihmetteli outoa ulkoiluaikaa, mutta meluisa juhlakansa ei sitä näyttänyt häiritsevän. Jonotus osoittautui lopulta niin epätoivoiseksi hommaksi, että päätimme palata takaisin hoitopaikan lämpöön ja nukuimme muutaman tunnin ennen aamua ja uutta, menestyksekkäämpää kotimatkaa.

Tämä päivä on kulunut kotona köllötellessä, ruokaa laittaessa ja ulkoillessa. Osmo on saanut olla sylivauvana selvittyään eilisestä kidutuksesta, heitteillejätöstä ja seikkailemisesta Helsingin yöelämässä holtittomien ja vastuuntunnottomien ”vanhempiensa” armoilla… 😉

muisk.jpg  Mamma ei sittenkään hyljännyt!


Kidutusta!

3 maaliskuun, 2007

Osmon lauantai alkoi parhaalla mahdollisella tavalla: Se oli Peten kanssa aamulenkillä ja tapasi kaikkein mahtavimman peuhukaverinsa eli leonberginkoira Rosan. Osmo ja Rosa ovat saman ikäisiä ja tunteneet toisensa ihan pikkupennuista asti. Tanner tömisi ja Rosan pikkuruinen ”isosisko” Nana oli jäädä jalkoihin, kun hurjimuskaverukset rynnistivät sen ohi milloin mihinkin suuntaan.

Sisällä alkoikin sitten pitkä piina eli trimmauksen viimeistely. Nyt on Osmon kyljet ja käpälätkin viimein nypitty. Kauneudenhoito koetteli kyllä Osmon kärsivällisyyttä, kun mamma oli päättänyt hoitaa nyppimisurakan kerralla loppuun ja kynnetkin piti vielä leikata. On se kova kohtalo syntyä snautseriksi, kun aina vaan kidutetaan kaiken maailman turhamaisuuksien tähden! 😉

tuuli_kampaa.jpg Kamala emäntä rääkkää viatonta luontokappaletta! (kuvatekstin laati Osmo)

Nyt on turkki priimakunnossa, ainakin ensikertalaisen trimmaajan käsittelemäksi. Vielä kun saisi kämpänkin yhtä siistiksi – snautseristahan ei lähde karvaa, paitsi silloin, kun sitä kaksin käsin tuntitolkulla nypitään… Imuri pääsee kohta tositoimiin.

Tänään on luvassa snautserikerhon tottistreenit ja yövierailu ”stadin mummolaan”. Osmo menee siis hoitoon Peten vanhemmille, kun me lähdemme kekkereihin.    

ihan_kuitti1.jpg  Kauneudenhoito otti voimille.   


Temppuilua tuiskussa

1 maaliskuun, 2007

penkki_istuen.jpg Olin Osmon kanssa pitkällä lenkillä sakeassa lumisateessa ja testasin samalla kameran vesitiiviyttä. Tyhjässä koirapuistossa oli hauska vähän temppuilla. Penkki soveltui mukavasti ”agilitytreeneihin” toimimalla vuoroin hyppyesteenä, puomina ja pöytänä. Osmo oli riemuissaan ja kuvaaja melkein koko ajan auttamattomasti myöhässä. 

penkkipolaroid.jpg                 

Myöhemmin puistoon tuli Mauski eli 10 kuukautta vanha collie-poika. Nuorukaiset telmivät eikä ärhentelystä ollut tietoakaan, vaikka molemmilla on murkkuikä ”parhaimmillaan”. Selkään hyppimisestä kiellettiin kumpaakin, mutta muuten jätkät saivat remuta aika vapaasti. Kuvista tuli aika sameita, osin linssin huuruisuuden ja osin kuvauskohteiden vauhdikkuuden vuoksi. 

mauski_ja_osmo.jpg Pojannulikat peuhaamassa.

Juuri sairastetusta mahataudista johtuen en viitsinyt antaa Osmon riekkua väsyksiin asti. Kotiin tallustelun lomassa testailin joitakin tottisjuttuja. Hommassa säilyy vauhti ja into, kun treenaa tuollaisia muutaman sekunnin väläyksiä. Lisäetuna on se, että Osmo pysyy vapaana ollessaan kivasti kuulolla, kun se ei koskaan tiedä, milloin tulee joku hauska temppukäsky ja sitä seuraava herkkupalkka. 

Etenkin liikkeestä seisominen sujui tänään hienosti ilman ylimääräisiä epäröintiaskelia. Olen treenannut viime aikoina pelkästään niin, että pysähdyn itsekin heti seiso-käskyn jälkeen. Se on näköjään kannattanut, koska tänään Osmo pysähtyi niille sijoilleen, vaikka itse jatkoinkin kävelemistä. Parin askeleen jälkeen ryntäsin tietysti takaisin palkkaamaan koirulia. 

Ruoka maittaa Osmolle taas entiseen malliin, ellei jopa paremmin. Maha on vielä löysänä, mutta omasta mielestään Osmo on kyllä terve kuin pukki. 😉