Paukapään päivä

osmontie.jpg Ikioma tie!

Osmolla on kevättä rinnassa. Se on ollut ihan mahdoton paukapää koko päivän. Pete kävi aamupäivällä metsälenkillä ja Osmo karkasi leikkimään toisen koiran kanssa. Äh, kun olisi ollut sitruunapanta kaulassa…

Töistä tultuani lähdin Osmon kanssa kyläily-lenkkeilyreissulle ensin Käpylään ja sitten Myyrmäkeen. Kävelyosuus Käpylästä Haagaan ulkoilureittejä pitkin oli yhtä hihnan ja mamman pinnan kiristelyä. Nuoruuden vimma otti Osmon valtaansa ja siinä vauhdin ja haistelun hurmiossa hihnakäytöstavat unohtuivat tai menettivät merkityksensä. Piskiä piti muistuttaa suunnilleen sata kertaa vetämisestä. Jes!

Tämän viuhtomisen lisäksi juna-asemilla odottelu aiheutti vienoa mutta paljon puhuvaa vingahtelua (”siis täh, pitääks täs vaan niinku venaa, hei haloo, vähäks tylsää?!!?!?”), mikä ei ole yhtään Osmon tapaista. Pöh! Onneksi itse junamatkailu sujui sentään mallikkaasti ja hiljaisesti 🙂 .

Kuten arvata saattaa, paukapään päiväohjelmaan on kuulunut myös hepulointia eli hihnan päässä poukkoilua, jalkoihin hyppelemistä ja uhmakasta haukuskelua ihan vaan ärsyttämisen ilosta. Otin joka kerta Osmoa parrasta kiinni ja tukistin ärähdyksen kera niin, että koira ulahti alistuneesti ja pisti korvat luimuun ja hännän koipien väliin. Ja siitä huolimatta,  siis HETI kun päästin koiran menemään, se otti ilkikurisen ilmeen ja kokeili uudestaan riekkumista. Osmo osaa kyllä olla melkoinen jästipää. Tai sitten sillä on kultakalan muisti ja se unohtaa rangaistuksen heti sen päätyttyä. Tai sitten se on Oscarin arvoinen draamakuningas ja vain ESITTÄÄ kurinpalautuksen ajan alistunutta ja katuvaista penikkaa. Veikkaan kyllä jästipää-vaihtoehtoa. Joka tapauksessa salainen aseeni eli kauko-ohjattava sitruunapanta (jota suihkauttamalla voi siis tehostaa kieltosanaa) pääsee näköjään taas käyttöön…

Vierailut menivät onneksi mukavasti, koolla oli 5 aikuista ja 3 taaperoa. Osmo ei häslännyt turhia vaan antoi kaikkien oleilla ja syödä ja leikkiä rauhassa. Ja nyt jätkä vetää sikeitä kuin enkeli kaiken kohelluksen ja uhmakkuuden uuvuttamana. Huomenna lenkkeillään taas Espoon maaperällä. Meidät voi sitten tunnistaa puolen kilsan päähän leijailevasta sitruuna-aromista. 😉 (Jos totta puhutaan, haasteet ovat hauskoja, eikä sellainen koira olisi mistään kotoisin, joka ei joskus kokeilisi rajojaan.)

keppi.jpg Suuruudenhullu Osmo voimainsa tunnossa.

2 Responses to Paukapään päivä

  1. Hanna sanoo:

    Olette siis käyneet meillä päin, tosin Etelä-Haaga on enemmän Urhon ´hoodia´..

    Harmi kun pojat on poikia, olisi voinut olla hauskaa joskus vaikka treffata jos liikuskelette täällä päin useamminkin. Meillä on nimittäin komea koirapuisto Vihdintien liikenneympyrän vieressä, siellä on lääniä juosta ja on siistikin vielä. Käydään siellä Urhon kanssa paljon, mutta joudutaan vähän valikoimaan herraseuraa koska ihan kaikkien kanssa ei kemiat mene nuorella herralla yksiin.. 😉

  2. osmo sanoo:

    Heips! Huopalahdessa olemme aina välillä liikkeellä, lähinnä silloin, kun pitää vaihtaa junaa. Tiedän sen myös sen teidän ison koirapuiston, kun olen asunut aiemmin Etelä-Haagassa!

    Kenties kahden nuoren snautseriherran tapaaminen ei tosiaan ole paras mahdollinen idea… Luupäitä taitavat olla molemmat ja vielä hormoonihirviöitä ikänsä puolesta – voisi tulla jätkillä isottelut mieleen. Mutta keväisiä ulkoilu- ja peuhukelejä sinne Haagaan ja isot rapsutukset Urholle! 😀

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: