Lempparii!

Osmosta on ihanaa, kun tulee vieraita. Se myös aina tietää, milloin vieraita on tulossa. Joko se poimii Peten ja mun keskustelusta jonkin vieraita tarkoittavan taikasanan tai arvaa siivoilusta ja pöydän kattamisesta, mitä tuleman pitää. Sitten se päivystää olkkarin ovella, josta näkee parkkipaikalle ja inahtelee ja heiluttaa valmiiksi häntää.  

Joko ne tulee?   joko_ne_tulee.jpg

Vieraat on lempparii! Tänään Peten vanhemmat piipahtivat kahvilla mökiltä tullessaan. Osmo oli aivan intona ja sitä joutui kieltämään jopa vasten hyppimisestä, mikä on sentään aika harvinaista. Ainahan se kiemurtelee ja sohlaa ja intoilee, mutta tavallisesti kaikki käpälät pysyvät kuitenkin maassa.

Lenkkeily on lempparii! Päivällä lenkkeiltiin upeassa kevätsäässä koko lauman voimin. Osmo käyttäytyi mukavan rauhallisesti eikä kiskonut hihnassa. Onkohan kuivamuona-aterioiden vähenemisellä normaalimääräänsä vaikutusta koiran relaamiseen? Vastikään mietin nimittäin, voiko kohellus johtua jonkinlaisesta kuivanappulahumalasta…

Etsintä on lempparii! Eilen leikimme metsälenkillä pelästyskoiraa, kun menimme Peten kanssa vuorotellen Osmoa piiloon. Etsiminen on Osmon mielestä ihan huippua: saa säntäillä ja haistella ja palkaksi vielä riehua ”kadonneen” kanssa. Löydön ilmaisemista en ole edes yrittänyt opettaa Osmolle, etten opettaisi jotain kohtaa vahingossa väärin. Alkaisipa etsintäkurssi jo pian!! Pete kysyi, meneekö Osmo rauniokurssille siksi, että se on henkisesti ihan raunioina. Vai olikos se emäntä?

Tottistreenit on lempparii! Illalla Osmo pääsi toiseen lempipuuhaansa eli tokoilemaan. Homma sujui mukavasti, joskin pentukurssilaisten taskuista pudonneet namipalat olivat melkoinen häiriötekijä ja houkutin Osmon nenälle… Harmillista, että hiekan haistelusta seurasi nyt palkka! Liikkeet sinänsä menivät hienosti. Pitänee alkaa vähitellen harventaa palkkaamista, jotta Osmon pitkäjänteisyys kasvaa. Kisoissahan palkka tulee vasta koko suorituksen päätyttyä. 

Matkustus on lempparii! Eiku hetkinen… Huomenna Osmo joutuu koe-eläimeksi. Toisin sanoen se osallistuu snautserien perinnöllisyystutkimukseen luovuttamalla dna-näytteen geenipankkiin. Selkokielellä: Ilkeä mamma aikoo kiikuttaa Osmon eläinlääkäriin, jossa verenhimoinen, tuntematon setä tai täti pistää inhottavalla piikillä viatonta hauvaraukkaa kylkeen! Kamalaa kidutusta siis jälleen tiedossa… Kyllä on koiran elämä kärsimyksiä täynnä!

2 Responses to Lempparii!

  1. Hanna sanoo:

    Urho kävi myös eilen luovuttamassa tuubillisen hyvään tarkoitukseen. Meidän herralla oli vähän showmiehen elkeitä (tai mammanpojan?), kun piti näyttävästi ontua sitä piikitettyä jalkaa toimenpidehuoneesta poistuttaessa..

    😉

  2. osmo sanoo:

    Heh, dramaattinen oli muuten Osmonkin käynti: Se vaikersi ja vikisi kuin olisi mukamas sattunut ihan kauheasti ja riuhtoi käpälän pois piikistä niin, että verta roiskui pitkin pöytää… Jälkeenpäin herkut kyllä kelpasivat ja näytteenottajatäti oli ihan kiva tyyppi. Osmo osaa ilmaista tunteensa: Pitäähän se nyt hyvänen aika ilmoittaa mahdollisimman kuuluvasti ja sääliä herättävästi, kun pelottaa niin vietävästi… Vertailun vuoksi: Luru-sisko oli kuulemma heiluttanut häntää koko toimituksen ajan eikä edes huomannut piikkiä. Samoin kuin emonsa. Nää meidän pojat taitaa olla vähän mamiksia!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: