Eilen oltiin tottistreeneissä. Paikallamakuuharjoitus meni hyvin, samoin seuraamiset. Luoksetuloa on vissiin harjoiteltu liikaakin, koska Osmo on alkanut ennakoida käskyä. Nyt tehtiin pari kertaa niin, että jätin koiran istumaan, kävelin 15 metriä, odotin hetken – ja palasinkin sitten takaisin. Onneksi Tuija piti apuhihnasta kiinni, koska ekalla kerralla Osmo pinkaisi itsekseen liikkeelle! Tokalla kerralla se teki lähtönykäyksen, mutta ihme kyllä pysyi kuitenkin istumassa. Makuuasennosta en ole sitä ikinä kutsunut luokse ja siinä se pysyykin ihan mukavasti.
Luoksetulo on vauhdikas myös ulkona!
Treenien jälkeen temppuilimme hetken A-esteellä. Olemme treenanneet tähän asti pelkkää kontaktipintaa eli esteen päättymiskohtaan pysähtymistä niin, että Osmo on saanut kiivetä vähän matkaa ja kääntynyt sitten takaisin alamäkeen. Eilen se ylitti ekan kerran esteen harjanteen, mikä on tähän mennessä ollut kauhean jännittävä juttu (eihän koira näe alhaalta tullessaan kuin tyhjään ”päättyvän” mäen!) Lievästi painostaen ja lelulla innostaen harjanne kuitenkin nyt saavutettiin ja kyllä oli muuten ylpeän oloinen koira sen jälkeen!
Väsynyt koululainen iltapalalla. Käytän opetuksessa niin keppiä kuin porkkanaakin – molemmat ovat Osmolle yhtä mieluisia palkintoja…
Aamulenkillä ihmeteltiin taas kevään ihania lemahduksia ja uitettiin partaa.
Osmo & Vire 
