Viileys jatkuu

luu.jpg Mitäpä sitä ihmisseuralla, kun on oma ydinluu…

Osmo on ottanut huomion vähenemisen rauhallisesti. Sisällä se ei höslää, kitise tai kerjää muilla tavoin huomiota ollenkaan. Ulkona kommunikoin koirulille vain ärähtämällä vetämisestä. Pete kommentoi emännän uutta viestintätapaa sanomalla, että neanderthalin ihminen ulkoiluttaa koiraa. GRR! Ärh! Mhrh!Lenkeillä hepulikohtauksia sattuu päivittäin eli hiukan Osmo yrittää edelleen hyppiä nenille tai ainakin kokeilla, kuinka pitkä pinna emännällä on. Sitruuna tehoaa hepuleihin, välillä myös pelkkä varoittava ärähdys.

Huomenna olisi snautserikerhon treenit. Osmon mukaan pääseminen riippuu pitkälti siitä, paljonko se päsmäröi lenkeillä. Voi olla, että menen itse kuunteluoppilaaksi ja Osmo tulee mukaan vasta seuraavalla kerralla. Luultavasti pieni treenitauko tekisi ihan hyvää muutenkin. Liikkeistä tulee paljon jännempiä ja hauskempia, kun niihin saa hitusen ”uutuuden” viehätystä. Samoin mamman sanomiset ja yhteinen puuhastelu nousevat entisestään Osmon arvoasteikossa, kun ne ovat harvinaista herkkua eivätkä ihan jokapäiväistä leipää. Katsotaan huomenna, miltä tilanne vaikuttaa. 

Pete odottaa jo maanantaita, jolloin Osmoa saa taas luokse käskemällä huomioida: ”Maanantaina mä halaan Osmoa ja sitten me tehdään oravaa!!”

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: