Kävimme mökillä Porkkalassa Peten siskon Minnan ja kääpiösnautserinsa Dinon kanssa. Osmo sai purkaa huomioimattomuuskuurilla kertynyttä ylimääräistä energiaansa vapaana juosten. Metsässä kun on niin paljon tilaa juosta, ettei koiraa tarvitse välillä käskyttämällä huomioida. Osmo otti vapaudesta kaiken irti. Se laukkasi täysillä kallioita ylös ja alas, piehtaroi viimeisissä lumikinoksissa, kieriskeli jäällä ja loikki ojissa, lätäköissä ja rantavedessä. Taisi olla pojalla aika kivaa!
Osmo ja Dino tulevat mukavasti juttuun keskenään. Välillä Dinon pitää kyllä ärähtää adhd-riiviöllemme, joka ei millään meinaa tajuta, etteivät kaikki halua riekkua ja painia sen kanssa kaiken aikaa! Dino on itse varsinainen herrasmies, joka ei turhia kohella ja osaa nautiskella myös jouten olosta. Retkellä se tyytyi mulkoilemaan hullun serkkunsa intoilua puolella silmällä ja suhtautui ihmeen kärsivällisesti kakaran tempauksiin. Dinon itsetuntoa varmasti hiveli, kun se sai köllötellä kylki kyljessä ihmisten kanssa toisin kuin Osmo… Dino on vanhemman oikeudella koirista se ykkönen, niin puolikkaan Osmon kokoinen kuin onkin.
En mä oo lintukoira!
Onks kylmää?
Herrasmiehen ja adhd-serkun kevätretkellä tapahtui myös pienimuotoinen onnettomuus: Osmo heitti talviturkin! Se otti spurtteja kaislikossa eikä huomannut tai ehtinyt jarruttaa ajoissa. Ja molskis vain ja hauveli räpiköi rantavedessä heikkojen jäiden seassa! Onneksi se oli aivan rannassa ja kompuroi omin avuin ylös. Eikä puhettakaan, että koira olisi tuosta mitenkään hämmentynyt, päin vastoin: Piristävän kastautumisen jälkeen meno jatkui entistäkin vauhdikkaampana!
Osmo & Vire 
