Kyllä kannatti!

 Pthui! Nyt saa viileys riittää!

Osmon jäähykausi loppui eilen, kun kävimme palveluskoirien tottistreeneissä. Koira oli onnensa kukkuloilla saamastaan huomiosta, mutta teki keskittyneesti ja tarkasti kaikki liikkeet eikä hepuloinut liikoja. Ja kuitenkin myös intoa, iloa ja vauhtia löytyi. Oli kyllä huippufiilis loistavasti onnistuneen treenin jälkeen! 

Nyt aion pitää kiinni niistä perusperiaatteista, joiden mukaan Osmoa on pennusta pitäen kasvatettu mutta joista olimme alkaneet miltei huomaamatta lipsua: Osmo ei saa itse ehdottamalla minkäänlaista huomiota, ei edes tullessaan vaivihkaa rapsutusetäisyydelle sohvan viereen. Kaikki kiva, niin koulutus, paijaukset kuin leikitkin, tapahtuvat vain ja ainoastaan meidän aloitteestamme. Ja ulkona käskyjä ei satele koko ajan, vaan niistä tulee aiempaa harvinaisempia mutta sitäkin ihanampia ja palkitsevampia juttuja.

Koululaisia. (Vas.Osmon vireä mummo Penni!)

Lauantainahan olin snautserikerhon treeneissä kuunteluoppilaana. Kun Osmo ei ollut mukana, ehdin keskittyä kerrankin myös valokuvaamiseen. Ohessa pientä kuvareportaasia koulua käyvistä rotukollegoista (valo ei tosin ollut ollenkaan otollinen).

 Milli eli Osmon täti.

               

Netta säntää ”ruutuun”…          … ja Lulu ottaa kontaktia!

Advertisement