Tänään löytyi uusi, vanha konsti, joka tuntuu tehoavan hepulointiin. Otin päivälenkille mukaan kolinapurkin, eli kolikkoja sisältävän, kiinni teipatun kaljatölkin. Muutama EI+inhottava räminä saivat Osmon valitsemaan hepulin sijaan asiallisen käytöksen. Alkulenkki mentiin tylysti hihnassa ilman mitään ylimääräistä hauskuutta, mutta loppumatkasta Osmo sai olla vapaana. Palkinnoksi hyvästä käytöksestä se sai tehdä pari vauhdikasta luoksetuloa ja ohikulkijoiden kohdalla hiukan seuraamistakin.
Hauskinta lenkillä taisi kuitenkin olla aromaattisen janojuoman latkiminen suoraan ojasta. Huomaa, että snautseri polveutuu ”suo- ja turvekoirasta”, joka on yksi vanhimmista Euroopassa eläneistä koiratyypeistä.
Eilen olimme Espoon koirakerhon pääsykokeissa. Osmo intoili kauheasti muiden koirien perään, mistä saimme varmasti miinuspisteitä. Oma pujotteluosuutemme meni kyllä ihan mukavasti; koira seurasi innokkaasti ja istui salamana perusasentoon pysähtyessäni. Mikään paras suorituksemme eilinen ei silti todellakaan ollut. Koira sohlasi ja söhelsi ja emäntää jännitti… Katsotaan, kuinka käy!
Illalla olin vielä pelastuskoirayhdistyksen tutustumiskurssilla. Rauniohomma kuulostaa huisin hyvältä (mikäpä sen kiehtovampi tapa viettää viikonloppuja kuin kököttää tuntikausia kaivonrenkaassa maalimiehenä…)! Uskon, että Osmokin syttyy hommaan ihan kympillä. Koko touhu kun perustuu siihen, että koiralla on älyttömän kivaa ja se haluaa aivan vimmatusti löytää kaikki vastustamattoman ihanat, leikkivät, riehuvat ja makkaraa syöttävät maalimiehet!
Eilisessä esittelyillassa opin ainakin sen, että maalimiehet ovat ne, jotka kouluttavat koiran. Vähintään yhtä paljon, kuin Osmon ohjaamista, odotankin sitä, että pääsen maalimiehenä opettamaan muiden ryhmäläisten koiria ja palkkaamaan niitä hienosta löydöstä!
Tervetuloa Osmo pelastuskoirien joukkoon. Homma on tosi kivaa, Miinalla on siitä kokemusta jo runsaan kahden vuoden ajalta – aloittahan se ”uransa” jo 8 viikkoisena.
Treeneissä on Miinalla lagottoveljensä kanssa kova kisa aina siitä, kumpi pääsee ekana tositoimiin. Autoon jäävän ilme on paljonpuhuva…
Pienenä vinkkinä vaan sen verran, että homma vie paitsi sydämen, myös kaiken vapaa-ajan.
Nimimerkki kokemusta on eli Heli, Miina ja Toto
Jepulis, sen vaikutelman itsekin sain, että pikkusormen mukana menee varmana koko nainen, mutta vielä en ainakaan pelästynyt! Huhti-toukokuussa käyn tutustumassa rataan ja eri ryhmien treeneihin, toukokuussa Osmokin pääsee sitten mukaan.