Retkeilimme tänään Nuuksion maisemissa ja Osmo tapasi pitkästä aikaa pikkuserkkunsa Masin. Masi on Peten serkun ja tämän tyttöystävän koira, puolivuotias basset fauve de bretagne-poika. Viimeksi koirat ovat leikkineet joskus talvella, kun Masi oli vielä aivan pikkunassikka. Masi oli tietysti kasvanut hurjasti sitten viime näkemän, mutta taisi kuitenkin muistaa Osmon. Ainakaan se ei pelännyt yhtään hurjan villiä kaveriaan vaan temmelsi täysillä mukana koko pitkän metsälenkin ajan.
Merkityillä kävelyreiteillä koirat olivat tietysti kiinni, mutta aina välillä poikkesimme polulta sen verran pöpelikköön, että kaverukset pääsivät painimaan ja juoksemaan vapaana. Rauhallinen remmikävely maailman mahtavimman Masin välittömässä läheisyydessä oli Osmon mielestä miltei mahdoton ajatus. Muutaman sitruunapannan suhautuksen ja noin sadan kiellon + hihnan nyppäisyn jälkeen Osmo viimein luovutti remmissäpeuhaamishaaveistaan ja käveli jotakuinkin rauhassa sinne, minne emäntä määräsi. Sitä ihanampaa olikin sitten välillä saada temmeltää oikein luvan kanssa.
Masin yli pääsee kätevästi kuperkeikalla.
Hauskinta leikkiminen oli soisen lammen rannassa, jossa painialusta oli mukavan pehmeä ja viilentävän märkä. Taisi käydä suojuoksu myös kuntoilusta, sillä nyt Osmo pötköttää jokseenkin taju kankaalla saunan lauteiden alla! Peuhaamisen lisäksi koirat patikoivat sitä paitsi saman, n. 8 kilometrin lenkin, joka yksinäänkin riitti väsyttämään meidät kaksijalkaiset retkeläiset!
Evästauolla Osmo ja Masi joutuivat nököttämään viiden metrin päässä toisistaan puihin sidottuina, jotta ne olisivat malttaneet levätä edes hetkisen painin lomassa. Varsinkin Osmon katse ja vienosti vihjaavat inahdukset olivat kyllä paljon puhuvia ihmisten herkutellessa vieressä makkaralla, voileivillä, kahvilla ja suklaalla…
Puolikas nakki heltisi kyllä kummallekin karvakorvalle sitten, kun ihmiset olivat ensin syöneet oman (tarpeettoman ison) osansa eväistä.
Osmo & Vire 
Kivoja juttuja ja tunnelmallisia Nuuksio-kuvia!