Kypsyttelyä

EKK:n kisaryhmän treeneissä kävi tänään ilmi, että mukula kaipaa kyllä vielä kypsymistä, ennen kuin sen kanssa viitsii lähteä kisaamaan. Liikkeet sujuvat kyllä hienosti, tarkasti ja ennen kaikkea vauhdikkaasti, mutta ah ja voi, ne muut koirat!! Tällä hetkellä Osmoa kiinnostaa koirakaverit niin hirmuisesti, etten uskalla ottaa sitä riskiä, että se pinkaisisi kisatilanteessa toisia häiritsemään kesken paikalla makuun.

Tänään sattui nimittäin sekin: Vieressä makaava labradoriherra ponkaisi pystyyn ja nosti metelin, mistä Osmo intoutui niin, että lähti omalta paikaltaan juoksukierrokselle. Se ei osallistunut rähinään, mutta säntäili ympäriinsä muita leikkiin härnäten. Tämän rimanalituksen jälkeen tein tietysti muutaman paikalla makuun niin, että pääsin palkkaamaan koiran oikeasta suorituksesta, mutta joka tapauksessa luotto Osmon itsehillintään meni kerta heitolla!

Niinpä en aio ottaa sitä riskiä, että hepuliheikki terrorisoisi muiden kilpailusuorituksia Porvoon tokokokeessa 6.5. Osmo jääkin siis kotiin kypsymään ja aloitamme paikalla makuun treenaamisen nyt ihan alusta vähitellen aikaa ja häiriötä lisäten. Harmi, että noin kova häiriö sattui nyt, kun Osmolla oli hyvä onnistumisputki päällä ja olimme tehneet jo useita 3 minuutin odotuksia erilaisten (hiukan pienempien) häiriöiden alla! Vaikka toisaalta on erittäin hyvä, että tämä isompi häiriö, joka katkaisi Osmon pinnan, sattui tänään treeneissä – eikä vasta sitten tositilanteessa Porvoossa. Nimittäin kyllä kisoissakin aina sattuu ja tapahtuu; joku koira pinkaisee rivistä tai jopa rähisee, niin kuin vieruskaverimme tänään.

Kenties eniten kypsyteltävää on kuitenkin emännässä, joka hinkuaa tositoimiin, vaikka hauva-parka on murrosiän hormonimyrskyissä tempoileva raakile! Aktiivisia harrastus- ja kisavuosia meillä on aivan varmasti ihan riittämiin edessä päin, vaikka nämä ekat kisat siirtyisivätkin vähän tuonnemmaksi 😉 .

Sen Osmo on kyllä totisesti sisäistänyt, että treenaaminen on hauskaa ja vauhdikasta. Nyt onkin eniten tarvetta opetella rauhoittumisen jaloa taitoa myös treenikentällä! Porvooseen lähdemme varmaan joka tapauksessa kisatunnelmaa kehän laidalta nuuskimaan ja muita snautsereita kannustamaan. Siinäpä muuten erinomainen treeni Osmolle: Sen pitää tyytyä odottelemaan rauhassa katsomossa, vaikka muut saavat vetää tottista! Se varmaan pyörtyy kateudesta!

4 Responses to Kypsyttelyä

  1. Heli sanoo:

    Heips Osmo

    Meidän emännän tunnuslause on ”Valmiissa maailmassa ei ole kiire minnekään”. Vähän vaikealta se kuullostaa, mutta emännällä on tuota elämänkokemusta muutamankin nakusterin edestä, jotta parasta vaan uskoa. Toinen sen lempihokema on ”hyvin tehty perustyö on kaikkein tärkeintä”. Jotta revi siitä sitten

    sanoo malttamaton Miina-kippurahäntä kikkurakarvaisen Toto-veljensä kera

  2. osmo sanoo:

    Hih, aikas viisas emäntä sulla, sanoi Tuuli. Mutta MUN mielestä ois kyl ollu kiva päästä hösläämään kisa-areenalle heti paikalla ja mahdollisimman nopeesti ja ihan täysillä!! Tsemppiä kisatreeneihin, mä kannustan teitä sitten sieltä kehän laidalta!
    Toivoo Osmo-salamasanteri-hepuliheikki

  3. Sanna&Risto sanoo:

    Heips!!

    Ihanalta vaikuttavat nämä Osmon sivut…Hihittelen täällä ja lueskelen teidän edesottamuksia..tulee niin vanhat muistot mieleen..samoja kuvioita ollaan aikanaan harrastettu Riston kanssa. Joskus ollaan mekin juostu treeneissä peräkanaa ympäri parkkitaloa ja saatu koko ryhmä sekaisin…sitten rauhoituttiin ja muututtiin niin veteliksi että sai melkein makaavaa koiraa perässä kiskoa….no, nyt mennään toivottavasti siinä kultaisella keskitiellä.

    t.Sanna ja Risto-snautseri, jotka ovat vaihtaneet asuinpaikkaa…ei enää lenkeillä törmäillä!

  4. osmo sanoo:

    Moikka, Risto!!
    Siistiä, kun oot jäljestänyt jotenkin mun sivuille! Olenkin vähän miettinyt, että missäköhän se yksi iso poika on, jolla on niin hieno parta ja joka muutenkin on just sellainen, jollaiseksi aion itse isona kasvaa. Kun ei olla lenkeillä viime aikoina törmäilty. Asutteko te jossain ihan muussa kaupungissakin nykyään?!

    Sano sun ihmisille terkkuja! Tuuli käski kans kiittää ”lohdutuksen sanoista”, että muutkin snakupojat on pienenä juossu treeneissä pitkin maita ja mantuja. Paitsi että mitä ihmeen lohduttamista siinä on – sehän on just se paras osuus!! Mä en ainaskaan aio isona tulla niin laiskaksi, etten jaksaisi aina välillä nousta hepuloimaan kesken paikalla makuun! Pidä parta komeana! Toivoo Osmo

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: