Kävimme Leppävaarassa ja samalla aamulenkillä Vermon raviradan ympäristössä. Tällä kertaa poitsu käyttäytyi moitteettomasti – tosin koiria ei tullut vastaan ollenkaan. Hepat kiinnostivat Osmoa kovasti, mutta riemuhepuleihin se ei sentään intoutunut. Taisi elukoiden koko herättää sen verran kunnioitusta! Pelkoa Osmo ei osoittanut lainkaan, vaan tarkkaili kavereita muutamien metrien päästä aidan takaa häntä heiluen. Tyytyväinen olin siihen, että kutsun kuullessaan koira tuli vapaaehtoisesti luokse ja jatkoi matkaa hihnaa tempomatta. 🙂 Näin kun tämä menisi koirakavereidenkin kohdalla…
Maalaiselämysten jälkeen käytiin ihmettelemässä myös Sellon ihmisvilinää. Osmo esiintyi edukseen ja väkijoukossa puikkelehtiminen sujui ilman hölmöilyjä. Teini-ikäisen kauhukakaran tempauksiin tympääntynyt emäntä onkin taas leppynyt ja ylpeä lapsukaisestaan!
Kotona turkinhoidon jälkeen tutkittiin hampaat. Tämä sujui jopa yhdellä kädellä – toisella kun piti ottaa valokuvia todistusaineistoksi 😉 .
Purukalustokatselmus
Tänään mennään kevään viimeisiin snautserikerhon tottistreeneihin. Siellä Osmo saa luvan harjoitella ennen kaikkea rauhallista oman vuoron odottelua. Paikalla makuuta aion treenata monta kertaa, mutta vain pieniä hetkiä kerrallaan ja runsaskätisellä palkkauksella. Toivottavasti niin koiran kuin emännänkin kärsivällisyys riittää!
Palkka odottaa ottajaansa… 
Osmo & Vire 