Reissaamista luvassa

Osmon blogi hiljenee huomisesta alkaen reiluksi viikoksi. Lähdemme ensin mökkeilemään Sotkamoon ja sitten juhlimaan ystävien häitä Rovaniemelle. Vaikka Osmo ei Rovaniemelle asti reissaakaan vaan jää Peten vanhempien hoitoon Sotkamon mökille, on matka sen tähän astisen elämän pisin. Saapa nähdä, kuinka poitsu jaksaa nököttää autossa! Autoilun vastapainoksi Osmo pääsee sitten Kainuun korpiin samoilemaan sekä jäljestystä ja esine-etsintää harjoittelemaan.

Päivälevolla tänään Porkkalan viileimmässä paikassa

Advertisement

Etsijä vai kätkijä?

Esine-etsintätreenit kotona jatkuvat. Eilen Osmo noukki lattialta ja toi minulle littanan, metallisen niveapurkin, johon se ei aiemmin ole halunnut koskea lainkaan. Tulitikkurasia puolestaan on niin mielekäs kannettava, että sellaisen Osmo kävi jo ryöstämässä omin luvin ulkoportailta… Tietysti ryöstösaaliin tuomisesta ja luovutuksesta emännälle sai isot kehut ja namipalan päälle. Olkkarin lisäksi olemme leikkineet esineleikkiä myös omalla pihalla. Siellä Osmo on hakenut muovista lapiota ja filmipurkkia. Taisteluleikki esine-etsinnän yhteydessä ei Osmoa edelleenkään kovin kauheasti kiinnosta, vaan saaliista kuuluu sen mielestä saada palkaksi ennemmin vaikka nakkia.

^Litteä peltipurkki onkin jo aika haastava ylöspoimittava! 

Etsinnän lisäksi Osmo on kunnostautunut myös piilottajakoirana. Rustoluu ei tänään maittanut (liekö syynä helteinen sää) ja niinpä se piti piilottaa pahan päivän varalle keittiön maton alle. Terkkuja vaan naapureille: Emme piilottele asunnossamme ruumista, vaikka täällä parin päivän päästä saattaakin tuoksahtaa mätänevä liha… Pitääpä tosiaan siivota Osmon aarre pois ennen kuin unohtuu!

Pete oli Osmon kanssa pitkällä päivälenkillä sillä aikaa, kun olin itse valmistelemassa huomisia polttareita. Osmo oli kuulemma ehdottanut bussipysäkkien kohdalla lepohetkeä katoksen varjossa, istahtanut muina miehinä nojailemaan koulurakennuksen viileää seinustaa vasten ja oli muutenkin ollut aika lailla perässä vedettävää mallia. Toivottavasti helle hellittää illaksi, jolloin luvassa on kiipeilyä ja nenänkäyttöä raunioradalla!

Vetistä elämää ja esine-etsintää

Vesipeto ja saalis 

Eilen kävimme tuulisella merenrantaretkellä Haukilahdessa. Osmo haki keppiä vedestä käyttäen hajuaistiaan apuna silloin, kun keppi hävisi näkösältä korkean aallonharjan taakse. Vesi ei tahtia haittaa myöskään silloin, kun sitä tulee niskaan, kuten tänään aamulenkillä. Päinvastoin, Osmo vain intoutui siitä, ettei ollut liian kuuma ja otti märällä niityllä älyttömiä ilohepulispurtteja.  

Mahtista olla märkä!

Leirin jälkeen olemme harjoitelleet esine-etsinnän alkeita täällä kotona. Jätin Osmon odottamaan, kävin viemässä jonkin esineen toiseen huoneeseen ja päästin koiran ”etsimään”. Ekalla kerralla Osmo ilmaisi esineen kuten jälkikepit menemällä maahan, mutta kehumalla ja innostamalla sain sen noukkimaan esineen suuhunsa ja tuomaan sen minulle toiseen huoneeseen. Osmo osasi tuoda lelujen lisäksi myös pahvisen rasian, muovipussipötkylän ja auton avaimet. Kun kantaminen ja luoksetulo esineen kanssa alkavat sujua sisällä, siirrymme harjoittelemaan samaa maastossa. 

Autonavaimet nousee näppärästi…

Kenties leirin esineruututreenit menivätkin Osmolta yli hilseen juuri siksi, että kaikki uusi – niin valjaat, maasto, käsky kuin esineiden kantaminenkin – tulivat kerralla. Osmo taisi myös hiukan oudoksua ”ilmaista” leikkiä, eli sitä, miksi palkintoleluista piti intoutua jo ennen työntekoa. Salapoliisi-Posmottimen mielestä moinen haiskahti ilmiselvästi lahjonnalta ja siten tietysti sangen epäilyttävältä!

… ja tulitikkuaski pysyy tukevasti suussa. 

Snautserileirillä

Kämppikset on bestikset

Viikonlopun snautserileiri oli huippuhauska ja myös koulutuksellisesti antoisa. Kämppikset Osmo ja Pimu tulivat loistavasti toimeen keskenään, kuten myös emäntänsä. Perjantaina leirialueella kohelsi liki parikymmentä partanaamaa suurimmaksi osaksi vapaana ja sulassa sovussa omistajien tutustuessa toisiinsa, saunoessa ja paistaessa makkaraa. 

Riehuntaa Pimun kanssa

Varsinaiset koulutusryhmät alkoivat lauantaina. Tokossa treenattiin hyppyä sekä namipurkin käyttöä paikallamakuun palkkauksessa. Lounaan jälkeen oli tarkoitus etsiä esineitä maastosta. Osmo oli kuitenkin siinä vaiheessa päivää jo melkoisen naatti eikä innostunut millään leluista ja taistelusta. Niinpä esineruudun treenaaminen käytännön tasolla oli miltei mahdotonta. Itse sain onneksi paljon hyviä vinkkejä siitä, miten Osmoa voi jatkossa innostaa lelujen (ja myöhemmin muidenkin esineiden) etsimiseen ja kantamiseen. Agilityssä valloitimme Osmon kanssa ensi kertaa keinun sekä treenasimme kontakteja.

Marianne ja Pimu esineruudulla

Sunnuntai-aamun esineruututreeni oli meidän osaltamme yhtä toivotonta leikkiin yllyttämistä kuin edellisenäkin päivänä. Osmon saalisvietti tuntuu sammuvan siinä silmänräpäyksessä, kun lelu lakkaa liikkumasta ja ”taistelemasta vastaan”. Tärkeintä on kuitenkin se, että tiedän nyt itse, kuinka esine-etsintää treenataan. Varsinainen työ tehdään joka tapauksessa omalla ajalla hiljakseen puurtaen. Makkararuudun nuuskuttelu oli mukavan helppo päätös maastoharjoittelulle. Se kun onnistuu taatusti vähän väsyneemmältäkin partanaamalta! Lounaan jälkeen osallistuimme vielä näyttelyharjoitteluun Annen ja Tuijan opastuksella.

Tauon paikka näyttelytreeneissä

Koulutusvinkkien ohella leirin parasta antia oli jutustelu ja hervoton käkätys iltanuotiolla muiden koirahullujen kanssa. Osmon mielestä hauskinta oli tietysti ihana kämppäkaveri Pimu sekä uiminen ja normaalia maistuvammat palkintonamit.

Kotona väsynyt leiriläinen sammui pöydän alle

Riemua raunioilla

Oltiin taas Oittaalla rauniotreeneissä. Osmo on hommasta aivan uskomattoman innoissaan ja tekemisen riemu tarttuu väkisinkin myös emäntään. Parasta treeneissä on se, että valtavasta innostaan huolimatta Osmo jaksaa keskittyä ja tehdä intensiivisesti töitä pitkäänkin. Tänään testattiin ekaa kertaa, miten Osmo tarkentaa korkealla oleville piiloille. Maalimies sijoitettiin yhden talorakennelman katolla olevaan laatikkoon. Osmo nosti nenää yläilmoihin heti talon lähelle tullessamme, kävi nopeasti tarkistamassa sisätilat ja kiipesi sitten epäröimättä  betoniharjannetta ylös. Sitten se kipitti laatikon ympäri, kunnes kulkuaukko ja samalla maalimies löytyivät.   

 Loppufiilistelyä maalimiesten löydyttyä. Kuva: Lilli W. 

Tokossa meininki on joko on tai off: Kierroksia on joko niin paljon, ettei Osmo malta odottaa ja kuunnella käskyjä vaan energiaa pitää purkaa omin luvin esim. mammaa hoputtamalla ja komentamalla. TAI sitten Osmo laahustaa seuraamisissa perässäni tyyliin EVVK. Huomenna lähdetään snautserileirille treenaamaan ja saamaan vertaistukea näihin itsenäisen ja -päisen koiran koulutuksellisiin haasteisiin. Ja tietysti saunomaan ja pitämään lystiä! 🙂

Kaupunkimatka

 Junalla ajaminen on lapsellisen helppoa!

Kesän maalaiselämysten vastapainoksi kävimme tänään kertaamassa, kuinka kaupungilla käyttäydytään. Junailimme itsemme keskustaan ja köpöttelimme päivälenkin ihmisvilinässä. Kaisaniemen kentällä treenasimme hiukan tottista, joka sujui kuumasta säästä huolimatta ihmeen hyvin ja vauhdikkaasti. Eilen hankittu motivointilelu sai Osmoon virtaa jopa Pingviiniä paremmin! Palkintolelun palautus mammalle on kyllä hiukan hakusessa – Osmon mielestä saalista olisi ihana jäädä järsimään kaikessa rauhassa johonkin mukavaan varjopaikkaan… Parin minuutin paikallamakuu sujui sen sijaan hienosti ohi kulkevista ihmisistä huolimatta. Saman varmuuden kun saisi liikkeeseen myös muiden koirien läsnä ollessa!

Kaisaniemessä harjoiteltiin paikallamakuuta. 

Lounastauolle saimme seuraksemme Satun. Mukavasta seurasta ja auringonpaisteesta huolimatta idylli ei ollut aivan tahraton: Kamalan kiukkuinen lokkimamma ajoi meidät ensimmäisestä piknikpaikastamme hiiteen ja tehosti sanomaansa paskapommilla, joka onnistuneesti plässähti meikäläisen olkapäähän. Onneksi olin siinä vaiheessa syönyt jo omat evääni ja Satun selviytymispakkauksesta löytyi yliopistolta lainattua käsipaperia…

   Tarkkailutehtävissä terassilla.

Kahvilla istuskellessamme jostain kuului hälytysajoneuvojen sireenien ulvontaa, johon Osmo vastasi samalla alkukantaisella susihuudollaan, jonka aiemmin on laukaissut jätskiauton melodia. Aivan älyttömän huvittava tapaus, joskin tuli myös mieleen, että rauniohommissa ulvontaa ei kyllä sovi alkaa harrastella, vaikka kovaäänisistä kuuluukin siellä myös pii-paa-autojen laumakutsuja!

Osmon viimeinen silmäys matkakohteeseen.

Tassu paketissa

Viimein löytyi tassun suoja, jota Osmo ei saa revityksi pois. Laitoin anturassa olevaan viiltoon Betadinea ja päällystin sitten koko komeuden sukalla ja ilmastointiteipillä. Kiitos vaan vinkistä, Marianne! Osmo tosin kantaa sulle kaunaa mokoman häpäisyn tähden. 😉 Muutamaa päivää pidempään suojaa tuskin tarvitaan, siinä ajassa viilto menee varmasti sen verran umpeen, ettei koira saa nuoltua sitä taas auki.

Kuoleman kielissä Mikä nolous!!

Osmo taitaa kuvitella olevansa totaalisen invalidisoitunut, Vakavasti Sairas Pieni Hauvaraukka ja makailee nyt maansa myyneen näköisenä olkkarin matolla. Se on myös selvästi normaalia hellyydenkipeämpi, mikä potilaalle tietysti sallitaankin. Mamman kainalossa on hyvä köllötellä vaikka koko elokuvan ajan. Yönsäkin koira vietti sänkyni vieressä, vaikka normaalisti se nukkuu yksin olkkarissa tai ihanan viileällä kaakelilattialla saunan lauteiden alla. Osasyy tähän läheisyyden kaipuuseen voi tosin olla sekin, että Pete on työmatkalla. Ettei vaan äiteekin pian hylkäisi tassupuolta poikaansa!

 Luut sentään maistuvat!

Kesävieraita

 

^Pikkutyypit on hauskoja! Samuel 4kk ja Iksu 1,5 v.

Osmon viikko on kulunut rattoisasti tuttuja tavaten, mustikoita poimien ja rustoluita mökin kuistilla rouskutellen. Isoja ja pieniä kyläilijöitä on riittänyt niin kotiin kuin mökillekin. Ihmisvieraiden lisäksi tarjolla on ollut myös koiraseuraa: Dino-serkku on ollut meillä hoidossa ja lisäksi Osmo tutustui erääseen melko kuuluisaan ja maailmaa laajalti kiertäneeseen lampuriin, jonka kanssa on tähän mennessä kommunikoitu vain netin välityksellä…

Oulussa asustava, juuri Puolan reissusta palannut Helka tuli lauantai-iltana mökkivieraaksemme Maaritin ja Satun kanssa. Helka osoittautui livenä juuri niin hassuksi ja sympaattiseksi koiraneidiksi, kuin mitä antaa blogissaan ymmärtää. Kerrassaan valloittava otus! Osmo-reppana oli tosin juuri telonut anturansa johonkin ja oli välillä melkein masentuneen oloinen: Onhan se nyt onnetonta, kun saa vieraaksi ihanan innokkaan ja leikkisän mimmin, muttei pysty itse edes juoksemaan kunnolla! Toivotaan, että anturassa oleva pienen pieni mutta selvästi koiraa häiritsevä viilto ehtii parantua ennen ensi viikonlopun snautserileiriä.  

 

^Helkan kanssa retkellä. Välillä tarkistetaan tassun kunto. 

Osmosta on nyt selvästi kasvanut Mies myös muiden uroskoirien silmissä (itsehän se on pitänyt itseään Tosi Äijänä jo iät ja ajat!). Erään kovaa mekkalaa pitäneen partacolliepojan kanssa Osmo otti oikein yhteen, kun oli niin kertakaikkisen pöyhkeää poikaa eikä ymmärtänyt alistua piirun vertaa itseään selvästi vanhemmalle ja isommalle partikselle. Myös pienelle mutta sitäkin pippurisemmalle Dinolle Osmo ärisi nyt ensimmäistä kertaa takaisin… Suurimmaksi osaksi yhteiselo poitsujen kesken sujuu toki sopuisasti ja rauhallisesti.

<Pieneenkin nausteriin mahtuu iso ego!

Äsken tultiin hiukan tokoilemasta. Ilma oli kaamean hiostava ja Osmo olikin melkoisen naatti ja hidas käänteissään. Esineruutuakin oli tarkoitus vähän kokeilla, mutta päätin odottaa illan viilentymistä. Osmolle esineiden kuljettaminen ei ole mitenkään luontaista, vaan sitä pitää ihan toden teolla harjoitella. Osmo ei ole koskaan ollut kauhean innostunut noutoleikeistä, vaikka lelu suussa luoksetulosta onkin aina palkattu namilla, uudella heitolla tai mikä parasta, taisteluleikillä. Esineiden etsintää – ja ohjaajalle tuomista – pitäisi kuitenkin alkaa treenata, jos vaikka joskus tulevaisuudessa uskaltautuisimme myös pk-puolen kokeisiin.

Snakukaverit kilpasilla

Tänä viikonloppuna on kisailtu tottelevaisuuden suomenmestaruuksista Piikkiössä. Eilisissä joukkuekisoissa snautserikerhollakin oli oma jenginsä mukana. Osmo jäi kotiin kasvamaan, mutta itse olin mukana kannustamassa kavereita sekä kuvaamassa snakujen suorituksia.

 

^Tottelevaiset snautserit Rita, Rene, Pimu, Baila ja Lara

Snautserimaista partasuiden meno kilpakehissä kyllä olikin, siis välillä innokasta ja tarkkaa, välillä vähän sinne päin… Joukkueemme (johon siis mukaanluen itsenikin; olinhan innokas cheerleaderi, huoltomies, kuski, koiraparkki sekä valokuvaaja yhdessä ja samassa paketissa! 😉 ) keräsi kokoon kaksi 1-tulosta, yhden 2-tuloksen sekä yhden 3-tuloksen. Leena ja Rita saivat peräti 190,67 pistettä sekä kunniapalkinnon ja sijoittuivat ALO-luokassa viidensiksi! Hyvä, flikat!!

^ALO-luokan paikallamakuu ja EVL-snautseri Lara vauhdissa

Oli kyllä ehdottoman oikea ratkaisu jättää Osmo pois kisasta, koska paikallamakuuta ei olla päästy treenaamaan häiriön alla juuri yhtään niiden parin kohtalokkaan liikkeelle lähdön jälkeen. Täytyy silti myöntää, että kilpakentät alkoivat jälleen houkutella melkoisesti. Ensi vuonna olemme varmasti rinta röyhöllä mukana snautserijoukkueessa! Aamulenkillä käytiin heti fiilistelemässä kisaliikkeitä ja melkoisen mukavasti tuntui homma vaihteeksi toimivankin!

^Kisan jälkeen koiria väsyttää eikä emäntiäkään enää pahemmin  jännitä. Snautserijoukkueen virallisina kisamaskotteina toimivat kroatianpaimenkoira Matti sekä pitkätukkainen salmiakinnoutaja Tuuli

Vaikka kisapäivä venähti järkyttävän pitkäksi tietokoneen kaatumisen ja sitä seuranneiden pisteidenlaskuongelmien vuoksi, on snautsereilla riittänyt energiaa tänäänkin. Näin ainakin joukkueen kuopuksella eli Pimulla (1 v 2kk), joka sai tänään ekasta jälkikokeestaan varsin upeat pisteet ja samalla JK1-koulutustunnuksen! ONNEA, PIMU & MARIANNE!! Täällä odotellaan jo innolla snautserileirin antia niin tokon kuin pk-lajienkin suhteen…

Kapteeni harmaaparta seikkailee

Viimeinen leiri on onnellisesti ohi ja nyt ollaan nautiskeltu jo viikko kesälomasta mökillä. Porkkalassa ollaan lenkkeilty, uitu, kalasteltu, otettu aurinkoa ja päiväunia kuistilla sekä hieman tottisteltukin. Metsälenkillä nähtiin hirviä ihan läheltä. Otin Osmon hihnaan, jossa se hiukan vuhkui ja örähteli jättiläisille. Näköyhteyden hävittyä koira jatkoi kuitenkin hienosti meidän mukanamme eikä yrittänyt lähteä jäljestämään hirvipaistia.

Uintia on treenattu kovasti ja kovaa Osmo jo uikin. Tottistreenit sujuvat välillä hienosti, mutta toisinaan homma menee riehumiseksi ja Osmo alkaa vetää omaa riehuräyhäshowtaan ympärilläni pomppien ja haukkuen. Kuitenkin aktivointia ja innostamista tarvitaan, jotta herra ei ala jätättää ja tylsistyä seuraamisissa. Pysäytykset sujuvat aika mukavasti ja luoksetulo on edelleen Osmon lemppariliike ja bravuuri. Suurin koetinkivi on kuitenkin paikallamakuu häiriön alla (eli kisatilanteessa). Harmi, että tällä hetkellä EKK:n ryhmä on kesätauolla eikä häiriötreenejä oikein ole tarjolla.

Ensin teoria, sitten käytäntö?

Torstaina kävimme mökiltä käsin rauniotreeneissä, joissa Osmo pisti parastaan ja teki keskittyneesti ja innoissaan töitä. Hienoa nähdä, että se jo selvästi osaa käyttää ilmavainua, jaksaa tarkentaa piilolle ja pysyy kauniisti maalimiehen luona palkattavana (meidän höseltäjää on raunioilla kutsuttu jopa HERRASMIEHEKSI, niin nätisti se ottaa palkintonamuja yrittämättä yhtään rynniä maalimiehen päälle!). 

Treenaamista mökillä ja raunioradalla