Reissaamista luvassa

heinäkuu 28, 2007

Osmon blogi hiljenee huomisesta alkaen reiluksi viikoksi. Lähdemme ensin mökkeilemään Sotkamoon ja sitten juhlimaan ystävien häitä Rovaniemelle. Vaikka Osmo ei Rovaniemelle asti reissaakaan vaan jää Peten vanhempien hoitoon Sotkamon mökille, on matka sen tähän astisen elämän pisin. Saapa nähdä, kuinka poitsu jaksaa nököttää autossa! Autoilun vastapainoksi Osmo pääsee sitten Kainuun korpiin samoilemaan sekä jäljestystä ja esine-etsintää harjoittelemaan.

Päivälevolla tänään Porkkalan viileimmässä paikassalepuuttelua.jpg

Mainokset

Etsijä vai kätkijä?

heinäkuu 26, 2007

Esine-etsintätreenit kotona jatkuvat. Eilen Osmo noukki lattialta ja toi minulle littanan, metallisen niveapurkin, johon se ei aiemmin ole halunnut koskea lainkaan. Tulitikkurasia puolestaan on niin mielekäs kannettava, että sellaisen Osmo kävi jo ryöstämässä omin luvin ulkoportailta… Tietysti ryöstösaaliin tuomisesta ja luovutuksesta emännälle sai isot kehut ja namipalan päälle. Olkkarin lisäksi olemme leikkineet esineleikkiä myös omalla pihalla. Siellä Osmo on hakenut muovista lapiota ja filmipurkkia. Taisteluleikki esine-etsinnän yhteydessä ei Osmoa edelleenkään kovin kauheasti kiinnosta, vaan saaliista kuuluu sen mielestä saada palkaksi ennemmin vaikka nakkia.

peltipurkki-003.jpgpeltipurkki-004.jpgpeltipurkki_nousee.jpg

^Litteä peltipurkki onkin jo aika haastava ylöspoimittava! 

Etsinnän lisäksi Osmo on kunnostautunut myös piilottajakoirana. Rustoluu ei tänään maittanut (liekö syynä helteinen sää) ja niinpä se piti piilottaa pahan päivän varalle keittiön maton alle. Terkkuja vaan naapureille: Emme piilottele asunnossamme ruumista, vaikka täällä parin päivän päästä saattaakin tuoksahtaa mätänevä liha… Pitääpä tosiaan siivota Osmon aarre pois ennen kuin unohtuu!

luupiilo-001.jpgluupiilo-002.jpgluupiilo-003.jpg

Pete oli Osmon kanssa pitkällä päivälenkillä sillä aikaa, kun olin itse valmistelemassa huomisia polttareita. Osmo oli kuulemma ehdottanut bussipysäkkien kohdalla lepohetkeä katoksen varjossa, istahtanut muina miehinä nojailemaan koulurakennuksen viileää seinustaa vasten ja oli muutenkin ollut aika lailla perässä vedettävää mallia. Toivottavasti helle hellittää illaksi, jolloin luvassa on kiipeilyä ja nenänkäyttöä raunioradalla!


Vetistä elämää ja esine-etsintää

heinäkuu 24, 2007

kohti_kuohuja.jpgVesipeto ja saalishaukilahti-009.jpg 

Eilen kävimme tuulisella merenrantaretkellä Haukilahdessa. Osmo haki keppiä vedestä käyttäen hajuaistiaan apuna silloin, kun keppi hävisi näkösältä korkean aallonharjan taakse. Vesi ei tahtia haittaa myöskään silloin, kun sitä tulee niskaan, kuten tänään aamulenkillä. Päinvastoin, Osmo vain intoutui siitä, ettei ollut liian kuuma ja otti märällä niityllä älyttömiä ilohepulispurtteja.  

haukilahti-011.jpgMahtista olla märkä!

Leirin jälkeen olemme harjoitelleet esine-etsinnän alkeita täällä kotona. Jätin Osmon odottamaan, kävin viemässä jonkin esineen toiseen huoneeseen ja päästin koiran ”etsimään”. Ekalla kerralla Osmo ilmaisi esineen kuten jälkikepit menemällä maahan, mutta kehumalla ja innostamalla sain sen noukkimaan esineen suuhunsa ja tuomaan sen minulle toiseen huoneeseen. Osmo osasi tuoda lelujen lisäksi myös pahvisen rasian, muovipussipötkylän ja auton avaimet. Kun kantaminen ja luoksetulo esineen kanssa alkavat sujua sisällä, siirrymme harjoittelemaan samaa maastossa. 

Autonavaimet nousee näppärästi…autonavain.jpg

Kenties leirin esineruututreenit menivätkin Osmolta yli hilseen juuri siksi, että kaikki uusi – niin valjaat, maasto, käsky kuin esineiden kantaminenkin – tulivat kerralla. Osmo taisi myös hiukan oudoksua ”ilmaista” leikkiä, eli sitä, miksi palkintoleluista piti intoutua jo ennen työntekoa. Salapoliisi-Posmottimen mielestä moinen haiskahti ilmiselvästi lahjonnalta ja siten tietysti sangen epäilyttävältä!

esine-001.jpg… ja tulitikkuaski pysyy tukevasti suussa. 


Snautserileirillä

heinäkuu 23, 2007

osmo_ja_pimu.jpgKämppikset on bestikset

Viikonlopun snautserileiri oli huippuhauska ja myös koulutuksellisesti antoisa. Kämppikset Osmo ja Pimu tulivat loistavasti toimeen keskenään, kuten myös emäntänsä. Perjantaina leirialueella kohelsi liki parikymmentä partanaamaa suurimmaksi osaksi vapaana ja sulassa sovussa omistajien tutustuessa toisiinsa, saunoessa ja paistaessa makkaraa. 

leiri-003.jpgleiri-004.jpgRiehuntaa Pimun kanssa

Varsinaiset koulutusryhmät alkoivat lauantaina. Tokossa treenattiin hyppyä sekä namipurkin käyttöä paikallamakuun palkkauksessa. Lounaan jälkeen oli tarkoitus etsiä esineitä maastosta. Osmo oli kuitenkin siinä vaiheessa päivää jo melkoisen naatti eikä innostunut millään leluista ja taistelusta. Niinpä esineruudun treenaaminen käytännön tasolla oli miltei mahdotonta. Itse sain onneksi paljon hyviä vinkkejä siitä, miten Osmoa voi jatkossa innostaa lelujen (ja myöhemmin muidenkin esineiden) etsimiseen ja kantamiseen. Agilityssä valloitimme Osmon kanssa ensi kertaa keinun sekä treenasimme kontakteja.

marianne_ja_pimu.jpgMarianne ja Pimu esineruudulla

Sunnuntai-aamun esineruututreeni oli meidän osaltamme yhtä toivotonta leikkiin yllyttämistä kuin edellisenäkin päivänä. Osmon saalisvietti tuntuu sammuvan siinä silmänräpäyksessä, kun lelu lakkaa liikkumasta ja ”taistelemasta vastaan”. Tärkeintä on kuitenkin se, että tiedän nyt itse, kuinka esine-etsintää treenataan. Varsinainen työ tehdään joka tapauksessa omalla ajalla hiljakseen puurtaen. Makkararuudun nuuskuttelu oli mukavan helppo päätös maastoharjoittelulle. Se kun onnistuu taatusti vähän väsyneemmältäkin partanaamalta! Lounaan jälkeen osallistuimme vielä näyttelyharjoitteluun Annen ja Tuijan opastuksella.

snakuleiri.jpgTauon paikka näyttelytreeneissä

Koulutusvinkkien ohella leirin parasta antia oli jutustelu ja hervoton käkätys iltanuotiolla muiden koirahullujen kanssa. Osmon mielestä hauskinta oli tietysti ihana kämppäkaveri Pimu sekä uiminen ja normaalia maistuvammat palkintonamit.

leirin_jalkeen.jpgKotona väsynyt leiriläinen sammui pöydän alle


Riemua raunioilla

heinäkuu 19, 2007

Oltiin taas Oittaalla rauniotreeneissä. Osmo on hommasta aivan uskomattoman innoissaan ja tekemisen riemu tarttuu väkisinkin myös emäntään. Parasta treeneissä on se, että valtavasta innostaan huolimatta Osmo jaksaa keskittyä ja tehdä intensiivisesti töitä pitkäänkin. Tänään testattiin ekaa kertaa, miten Osmo tarkentaa korkealla oleville piiloille. Maalimies sijoitettiin yhden talorakennelman katolla olevaan laatikkoon. Osmo nosti nenää yläilmoihin heti talon lähelle tullessamme, kävi nopeasti tarkistamassa sisätilat ja kiipesi sitten epäröimättä  betoniharjannetta ylös. Sitten se kipitti laatikon ympäri, kunnes kulkuaukko ja samalla maalimies löytyivät.   

oittaa.jpg Loppufiilistelyä maalimiesten löydyttyä. Kuva: Lilli W. 

Tokossa meininki on joko on tai off: Kierroksia on joko niin paljon, ettei Osmo malta odottaa ja kuunnella käskyjä vaan energiaa pitää purkaa omin luvin esim. mammaa hoputtamalla ja komentamalla. TAI sitten Osmo laahustaa seuraamisissa perässäni tyyliin EVVK. Huomenna lähdetään snautserileirille treenaamaan ja saamaan vertaistukea näihin itsenäisen ja -päisen koiran koulutuksellisiin haasteisiin. Ja tietysti saunomaan ja pitämään lystiä! 🙂


Kaupunkimatka

heinäkuu 18, 2007

 junassa1.jpgJunalla ajaminen on lapsellisen helppoa!

Kesän maalaiselämysten vastapainoksi kävimme tänään kertaamassa, kuinka kaupungilla käyttäydytään. Junailimme itsemme keskustaan ja köpöttelimme päivälenkin ihmisvilinässä. Kaisaniemen kentällä treenasimme hiukan tottista, joka sujui kuumasta säästä huolimatta ihmeen hyvin ja vauhdikkaasti. Eilen hankittu motivointilelu sai Osmoon virtaa jopa Pingviiniä paremmin! Palkintolelun palautus mammalle on kyllä hiukan hakusessa – Osmon mielestä saalista olisi ihana jäädä järsimään kaikessa rauhassa johonkin mukavaan varjopaikkaan… Parin minuutin paikallamakuu sujui sen sijaan hienosti ohi kulkevista ihmisistä huolimatta. Saman varmuuden kun saisi liikkeeseen myös muiden koirien läsnä ollessa!

Kaisaniemessä harjoiteltiin paikallamakuuta.paikallamakuutreenit_kaisaniemen_puistossa.jpg 

Lounastauolle saimme seuraksemme Satun. Mukavasta seurasta ja auringonpaisteesta huolimatta idylli ei ollut aivan tahraton: Kamalan kiukkuinen lokkimamma ajoi meidät ensimmäisestä piknikpaikastamme hiiteen ja tehosti sanomaansa paskapommilla, joka onnistuneesti plässähti meikäläisen olkapäähän. Onneksi olin siinä vaiheessa syönyt jo omat evääni ja Satun selviytymispakkauksesta löytyi yliopistolta lainattua käsipaperia…

  kahvipaussi.jpg Tarkkailutehtävissä terassilla.

Kahvilla istuskellessamme jostain kuului hälytysajoneuvojen sireenien ulvontaa, johon Osmo vastasi samalla alkukantaisella susihuudollaan, jonka aiemmin on laukaissut jätskiauton melodia. Aivan älyttömän huvittava tapaus, joskin tuli myös mieleen, että rauniohommissa ulvontaa ei kyllä sovi alkaa harrastella, vaikka kovaäänisistä kuuluukin siellä myös pii-paa-autojen laumakutsuja!

Osmon viimeinen silmäys matkakohteeseen. junassa2.jpg


Tassu paketissa

heinäkuu 17, 2007

Viimein löytyi tassun suoja, jota Osmo ei saa revityksi pois. Laitoin anturassa olevaan viiltoon Betadinea ja päällystin sitten koko komeuden sukalla ja ilmastointiteipillä. Kiitos vaan vinkistä, Marianne! Osmo tosin kantaa sulle kaunaa mokoman häpäisyn tähden. 😉 Muutamaa päivää pidempään suojaa tuskin tarvitaan, siinä ajassa viilto menee varmasti sen verran umpeen, ettei koira saa nuoltua sitä taas auki.

pipi-005.jpgKuoleman kielissä pipi-002.jpgMikä nolous!!

Osmo taitaa kuvitella olevansa totaalisen invalidisoitunut, Vakavasti Sairas Pieni Hauvaraukka ja makailee nyt maansa myyneen näköisenä olkkarin matolla. Se on myös selvästi normaalia hellyydenkipeämpi, mikä potilaalle tietysti sallitaankin. Mamman kainalossa on hyvä köllötellä vaikka koko elokuvan ajan. Yönsäkin koira vietti sänkyni vieressä, vaikka normaalisti se nukkuu yksin olkkarissa tai ihanan viileällä kaakelilattialla saunan lauteiden alla. Osasyy tähän läheisyyden kaipuuseen voi tosin olla sekin, että Pete on työmatkalla. Ettei vaan äiteekin pian hylkäisi tassupuolta poikaansa!

pipi-001.jpg Luut sentään maistuvat!