Viimein löytyi tassun suoja, jota Osmo ei saa revityksi pois. Laitoin anturassa olevaan viiltoon Betadinea ja päällystin sitten koko komeuden sukalla ja ilmastointiteipillä. Kiitos vaan vinkistä, Marianne! Osmo tosin kantaa sulle kaunaa mokoman häpäisyn tähden. 😉 Muutamaa päivää pidempään suojaa tuskin tarvitaan, siinä ajassa viilto menee varmasti sen verran umpeen, ettei koira saa nuoltua sitä taas auki.
Kuoleman kielissä 
Mikä nolous!!
Osmo taitaa kuvitella olevansa totaalisen invalidisoitunut, Vakavasti Sairas Pieni Hauvaraukka ja makailee nyt maansa myyneen näköisenä olkkarin matolla. Se on myös selvästi normaalia hellyydenkipeämpi, mikä potilaalle tietysti sallitaankin. Mamman kainalossa on hyvä köllötellä vaikka koko elokuvan ajan. Yönsäkin koira vietti sänkyni vieressä, vaikka normaalisti se nukkuu yksin olkkarissa tai ihanan viileällä kaakelilattialla saunan lauteiden alla. Osasyy tähän läheisyyden kaipuuseen voi tosin olla sekin, että Pete on työmatkalla. Ettei vaan äiteekin pian hylkäisi tassupuolta poikaansa!
Luut sentään maistuvat!
