Snautserileirillä

osmo_ja_pimu.jpgKämppikset on bestikset

Viikonlopun snautserileiri oli huippuhauska ja myös koulutuksellisesti antoisa. Kämppikset Osmo ja Pimu tulivat loistavasti toimeen keskenään, kuten myös emäntänsä. Perjantaina leirialueella kohelsi liki parikymmentä partanaamaa suurimmaksi osaksi vapaana ja sulassa sovussa omistajien tutustuessa toisiinsa, saunoessa ja paistaessa makkaraa. 

leiri-003.jpgleiri-004.jpgRiehuntaa Pimun kanssa

Varsinaiset koulutusryhmät alkoivat lauantaina. Tokossa treenattiin hyppyä sekä namipurkin käyttöä paikallamakuun palkkauksessa. Lounaan jälkeen oli tarkoitus etsiä esineitä maastosta. Osmo oli kuitenkin siinä vaiheessa päivää jo melkoisen naatti eikä innostunut millään leluista ja taistelusta. Niinpä esineruudun treenaaminen käytännön tasolla oli miltei mahdotonta. Itse sain onneksi paljon hyviä vinkkejä siitä, miten Osmoa voi jatkossa innostaa lelujen (ja myöhemmin muidenkin esineiden) etsimiseen ja kantamiseen. Agilityssä valloitimme Osmon kanssa ensi kertaa keinun sekä treenasimme kontakteja.

marianne_ja_pimu.jpgMarianne ja Pimu esineruudulla

Sunnuntai-aamun esineruututreeni oli meidän osaltamme yhtä toivotonta leikkiin yllyttämistä kuin edellisenäkin päivänä. Osmon saalisvietti tuntuu sammuvan siinä silmänräpäyksessä, kun lelu lakkaa liikkumasta ja ”taistelemasta vastaan”. Tärkeintä on kuitenkin se, että tiedän nyt itse, kuinka esine-etsintää treenataan. Varsinainen työ tehdään joka tapauksessa omalla ajalla hiljakseen puurtaen. Makkararuudun nuuskuttelu oli mukavan helppo päätös maastoharjoittelulle. Se kun onnistuu taatusti vähän väsyneemmältäkin partanaamalta! Lounaan jälkeen osallistuimme vielä näyttelyharjoitteluun Annen ja Tuijan opastuksella.

snakuleiri.jpgTauon paikka näyttelytreeneissä

Koulutusvinkkien ohella leirin parasta antia oli jutustelu ja hervoton käkätys iltanuotiolla muiden koirahullujen kanssa. Osmon mielestä hauskinta oli tietysti ihana kämppäkaveri Pimu sekä uiminen ja normaalia maistuvammat palkintonamit.

leirin_jalkeen.jpgKotona väsynyt leiriläinen sammui pöydän alle

Mainokset

6 Responses to Snautserileirillä

  1. Marianne ja Piutsiviutsi sanoo:

    Mahtavaa luettavaa teiän blogi! Täytyyy sanoo, että sulla on kyllä sana hallussa!! Osmoposmosta on vallottavan ihania kuvia sukka ja ilmastointi koivessa, ei paljon naurata ei. Ilmankos leirillä piti mun kanssa ensin matsata ;))

    Paljon rapsutuksia ja toivottavasti nähdään pian!

  2. Teija sanoo:

    Hei,
    teoriatietoa ja käytännön vinkkejä todellakin sai paljon leirillä, nyt on oma kovalevy aika täynnä, kun aika vihreänä olen snautsereista ja erilaisista harrastusmahdollisuuksista – tarvitsisin nyt ulkoisen kovalevyn!
    Menen syksyllä tuon Topin kanssa vielä pentukurssille tavallisen yleiskoulutuksen lisäksi – tuntuu, että on tarpeen…!!

  3. osmo sanoo:

    Helou!
    Kiitosh kommenteista ja leiriseurasta vielä kerran! Osmis lähettää märkiä pusuja Piupaulle ja hinkuaa päästä taas spurttailemaan ja painimaan lempineitonsa kanssa.

    Topin kanssa kannattaa varmaan panostaa sellaseen pentukurssiin, jossa keskitytään ns. tapakasvatukseen eikä niinkään tottelevaisuusliikkeisiin… Mun kokemus on nimittäin ollu, että murkkuikäistä snautseriäijää on suhteellisen helppo kouluttaa (eli opettaa temppuja, tottisliikkeitä jne palkkauksen avulla), mutta se KASVATUSpuoli eli laumanjohtajuusjutut ym. onkin jo paljon kinkkisempi juttu. Sellaseen perushuomioimattomuuteen kantsii varmaan kiinnitää huomiota, ohjeita on esim. koiraneuvola-keskustelupalstalla, jonne on linkki blogista. Kyllä se teidänkin hepuliheikki järjestykseen saadaan, kun Osmokin on jo ihan siedettävästi ruodussa! 😉 Tsekkaas huvikses huhtikuun arkistosta juttu ”KAMALA KAKARA”…

  4. Teija sanoo:

    Moi,
    vielä aiheesta tapakasvatus kamalalle kakaralle!

    Olet Tuuli aivan oikeassa Topin suhteen. Tiedämme nyt Juttan kanssa miten toimia, mutta 16-v poikani ei suostu ymmärtämään sitä, eli johdonmukaisuus ei toteutuisi!
    Hänen mielestään se on rääkkäämistä… No, koulut alkavat kohta, joten kaikki olemme osan päivää pois – jos poika olisi koulun jälkeen vain ahkera läksyjenlukijatyyppi eikä ehtisi seurustella koirankaan kanssa… No se nyt oli tosi vitsi, lukuaineet ei häntä kiinnosta!

  5. Balee sanoo:

    Moikka! Oltiin samalla snautserileirillä! Tuon Pimun muistan, mut Osmo ei tuu mieleen. Balé on Tuijan kasvatteja, kuulu siihen Benoran ”haukkujiin”.:D
    t. Matti

  6. osmo sanoo:

    Heippa! Kyllä mä hämärästi tuon Baleen muistan, ainakin äänestä! 😉 Auttaisikohan, Teija, jos pojalle selittäisi, että kyse on KAUDESTA, jolla koiralle osoitetaan sen oma paikka ja sitten sen ei enää tarvitse stressata ja höslätä luullen itseään koko laumasta vastuussa olevaksi. Perushuomioimattomuutta kun elellään, niin leikkiä, rapsutella jne jne saa ihan kuinka paljon hyvänsä – kunhan aloite tulee aina ihmisiltä, ei koiralta. Ette muuten ole eka perhe, jossa koirankasvatuksen suurin koetinkivi on yhteisen linjan löytyminen eli se johdonmukaisuus kaikkien perheenjäsenten taholta. Ehkä se teidän ihmisjätkä tulee toisiin aatoksiin, kun huomaa, miten kivasti Topi kohta käyttäytyy teitä kaikkia muita kohtaan… Hehee, tsemppiä vaan vielä, ja HUUMORIA ja pitkää pinnaa…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: