Rapsutuksia ja pullaa tassuterapeutille. Rankka duuni, vai mitä!?
Kävimme pitkästä aikaa Onnitalossa, jossa minä vedän yhteislaulutilaisuuksia ja Osmo toimii freelancer-kaverikoirana. Tämä yhdistetty ”musiikki- ja tassuterapiatuokio” virkistää ja ilahduttaa vanhuksia aina yhtä paljon, eikä ole Osmonkaan työoloissa moittimista: rapsutuksia ja pullanmuruja suorastaan satelee eikä emäntä ehdi komennella – ainakaan silloin, kun on biisi kesken 😉 .
Tinka (vas.) emännöi. Maalaispoika Osmo pääsi mukaan stadin jengiin!
Keikan jälkeen Osmis pääsee aina Herttoniemen isoon koirapuistoon, vaikka yleensä puistoilemme aika harvoin. Hertsikassa Osmolle ei ole koskaan sattunut mitään kurjaa ja niinpä se suhtautuukin siellä kaikkiin koiriin todella avoimesti ja ennakkoluulottomasti. Se uskoo heti isompien varoitukset ja siirtyy suosiolla pois alta, jos joku on kärttyisällä päällä. Näistä ”mummokeikkojen” jälkeisistä puistovierailuista on ehtinyt syntyä ihan oikeita tuttavuuksiakin. Ainakin monirotuisen Tinkan sekä erään lyhytkarvaisen colliepojan Osmo muisti selvästi entuudestaan.
Osmolla oli hauskaa Maxin (5kk) kanssa – ja kustannuksella…
Osmo & Vire 
Täällä olisi kans pari mummoa (62 ja 90v.), jotka tosi paljon tykkäis tuommoisesta terapiavierailusta ja mahdollisesti pullanmurujakin löytyisi.
Jes! Mä tuun vaik heti! Tolla emännällä vaan on niin kauheesti hommii koulussa, et tokkopa se täl viikol ehtii visiitille. Nyt ne on lähössä johonki ”LEIRIKOULUUN” ja mikä typerintä, mä en pääse mukaan. Vaik oisin varmana ihan superhyvä leirikouluaja, kerta oon ollu sekä leirillä että koulussa. Ainaski koirakoulussa. Toivottavasti pääsen hetikohtanyt teille mummoilemaan! Toivoo Osmo