Eilen haimme lentokentältä Peten, joka palasi viiden päivän työmatkalta Puolasta ja Saksasta. Osmo osasi kulkea tosi tyylikkäästi ja rauhallisesti sivullani lentokentän ihmisvilinässä. Samoin se makaili tuloaulan lattialla kuin kotonaan ihmisten kärrätessä matkatavaroitaan ja melkein harppoessa koiran yli. Rauhallisuudesta ja käytöstavoista ei ollut kyllä enää tietoakaan, kun Pete tuli näkyviin. Vasta parkkihallissa Osmo malttoi pitää taas kaikki 4 tassuaan maan kamaralla ja sai viimein luvan tervehtiä isäntää.
Letkeästi lentokentällä
Illalla Osmo päätti purkaa ylimääräisiä kierroksia meuhkaamalla tokokisoista voittamansa pehmokoiran kanssa. Tosin ”koiraa” se riekale ei enää juurikaan muistuta. Lelun pumpulisisukset Osmo poisti järjestelmällisesti heti ensi töikseen lelun saatuaan, sittemmin ovat lähteneet myös silmät, nenä, korvat sekä yksi tassuista…
Peten poissa ollessa minä ja Osmo olemme pitäneet taloa pystyssä sekä ulkoiluttaneet toinen toisiamme. Ajankulun kanssa ei ole kyllä ollut ongelmia, siitä ovat pitäneet huolen emännän työasiat sekä pitkät iltatreenit niin metsässä, raunioilla kuin tottiskentälläkin. Treeneissä Osmo on ollut täysillä mukana ja olen ollut siihen todella tyytyväinen. Sen sijaan lenkeillä poikaparan nenään leijailee jatkuvasti naapuruston tyttöjen juoksutuoksuja ja meno on sen mukaista: Ohittaessamme tutun bokserimikseri Lumin (jolla oli juoksut), Osmo kiljui, haukkui, nyyhkytti ja rimpuili epätoivon syövereissä… Onneksi seuraavassa mutkassa tuli vastaan leonbergi Roosa, jonka kanssa Osmo pääsi leikkimään ihan luvallisesti (ja siveellisesti). Siinä ojajuoksun ja metsäpainin tiimellyksessä aiempi karvas pettymys naisrintamalla taisi onneksi unohtua. 😉
Osmo & Vire 
Koirakavereista: monen kuukauden odottelun jälkeen naapurin nuori schäfer sai ekan kerran omistajaltaan luvan leikkiä Topin kanssa ilman remmejä metsässä, ja vaikeassa maastossa schäfer ei saanut Topia kiinni, juoksivat rinkiä vastapäivään, sitä jatkui ja jatkui, mä en voinut katsoa, koska pyöriminen pyörrytti, eivät vaihtaneet edes suuntaa… yhtäkkiä sakemanni mätkähti mustikkavarpujen sekaan makaamaan, kun ei kert toista kiinni saanut. Ja Topi tuli makaamaan toista vastapäätä, jota mä ihmettelin. Sit tökkimistä tassulla niin kauan, et sakemanni taas lähti jahtaamaan snakua. Mukavia eläimille sellaiset hetket, kun koirat saavat keskenään leikkiä ilman remmejä!