Osmo ja Pete olivat kotimiehinä leirikouluni ajan eli keskiviikosta perjantaihin. Osmosta kyllä huomasi, että aktiviteetit olivat rajoittuneet lähinnä hihnalenkkeilyyn. Perjantai-iltana se sai kunnon pentuhepulit takapihalla eli juoksi hulluna ympyrää, heitteli luuta itse itselleen ja ryntäili ja pomppi sitten sen perässä. Pete ei hullaantunut ihan yhtä paljon emännän kotiintulosta. 😉 Perjantain iltalenkillä tallasin Osmolle esineruudun pimeään metsään. Onneksi koiralla oli nenä hyvin auki – itse en nähnyt yhtään mitään ja niin olisivat hanskat ja vanha kamerakotelo jääneet metsäneläinten löydettäviksi ilman Osmon hajuaistia.
Viikonlopun ohjelmaan on kuulunut pitkien metsälenkkien ohella pieniä tottispätkiä, jälkikeppien ilmaisutreenejä sekä esine-etsintää. Viimeksi mainittua treenattiin tänä aamuna myös ohjatusti Luukissa ja hyvin oli Osmo läksynsä tehnyt. Esineet löytyivät ripeästi ja melkein yhtä varmasti kuin perjantai-iltaisissa energianpurkutreeneissämmekin.
Tänään kävimme sunnuntailounaalla Viherin mummolassa, jossa ”mummoja” oli paikalla peräti kaksin kappalein: Osmon ”mummo” (siis meikäläisen äitee) sekä Hilkka-mummu, 90 v. Poseeraamisesta ei vaan meinannut tulla mitään, sillä Osmo ei saanut silmiään irti naapuripihalla käyskentelevästä Elsi-koirasta. Kotiin lenkkeillessämme poikkesimme vielä koirapuistossa, jossa pari nuorta husky-neitoa juoksutti Osmoa oikein kunnolla. Nyt täällä lötkötteleekin yksi reporanka nausteri unten mailla iltapalaa odotellen… Huh, VIHDOIN se väsähti!!
Osmo & Vire 