Koiranilmoja

Vampyyriemäntä ja Baskervillen koira

Viikko on ollut jälleen niin tiivis, etten ole ehtinyt päivittämään blogia. Päivät ovat kuluneet töissä ja illat metsässä, tottiskentällä ja raunioilla treenaten. Kaatosadetreenit tiistaina osoittivat taas kerran sen, mikä on tullut todettua joskus ennenkin: Märkänä Osmoa kiinnostaa hölmöläisenä säntäily ja hepulointi enemmän kuin hallitut tottelevaisuusliikkeet… Tänään saimme lisäharjoitusta märissä olosuhteissa harjoittelusta, kun kaatosade yllätti kesken aamulenkin.

Siirillä kylässä 

Eilen kävimme kyläilemässä Myyrmäessä. Paikalla olivat siskoni Päivi ja Suvi sekä Päivin Siiri-tyttö, josta tulee pian isosisko. Osmon vierailun kohokohta oli, kun Päivi luovutti sille kesällä Tampereen mökille unohtuneen uimalelun. Jälleennäkeminen oli sen verran riemukas, että ensi kesänä lelua on turha heitellä veteen. Vuorokauden aikana Osmo on nimittäin retuuttanut uimarenkaan ihan uuteen uskoon.

               

Onnellinen jälleennäkeminen…   …ja railakkaat hyvästit! 

Siirin syöttäminen oli sekin varsinainen ohjelmanumero. Yhtälö oli jotakuinkin mahdoton, kun Päiviä kiinnosti Siirin syöttäminen, Siiriä Osmon tuijottaminen ja Osmoa Siirin ruoka. Lopulta sapuskat saatiin oikeaan osoitteeseen ja mammatkin pääsivät herkuttelemaan kahvipöydän antimilla. Osmo kohelsi ja söhläsi sen verran  rasittavasti, että se vietti kahvitauon olkkarin puolella paikallamakuuta harjoitellen.

Intressit eivät aina kohtaa.

Advertisement