Hankimme tänään olkkarin raikastukseksi uuden maton, siitä huolimatta, että luonnonvalkoinen on varmasti huonoin mahdollinen värivalinta koiraperheen sisustukseen! Saapa nähdä, kauanko matto säilyy siedettävän näköisenä… Toistaiseksi pörrömatolla on ihana köllötellä.
Kävimme pyörähtämässä (tai siis hyppimässä, pomppimassa, haukkumassa ja repimässä hihoja) snautserien erikoisnäyttelyn kehässä. Tuomarin näkemys Osmosta oli tällä kertaa seuraavanlainen:
Hyvin pentumainen, oikeat mittasuhteet. Pää voisi olla pidempi. Toivoisin hieman enemmän luustoa raajoihin. Riittävä rinnan syvyys. Eturinta puutteellinen. Erittäin pysty olkavarsi. Niukat takakulmaukset. Ensiluokkainen karva ja väri. Hyvä luonne. Tarvitsee kehätottumusta.
Osmo kävi jo eilen iltalenkillä aivan ylikierroksilla ja tietysti sama meininki jatkui näyttelyn vilinässä. Koira oli selvästi stressaantunut: se rapsutteli ja haukotteli eikä osannut ollenkaan rauhoittua. Osasyy käytökseen on varmasti juoksuiset nartut, joita on taas lähistöllä ja joita oli näyttelyssäkin, sekä maneesissa pidetyn näyttelyn meteli ja tungos.
Mutta ennen kaikkea kyse taitaa taas kerran olla kunnioituspulasta eli siitä, ettei Osmo vaivaudu kuuntelemaan tiukassa paikassa emäntää vaan ratkaisee stressaavat tilanteet hötkyilemällä ja hepuloimalla omiaan. Ja niinpä emäntä päätti (taas vaihteeksi) olla lepertelemättä turhia ja antaa koiran oikeasti ansaita kaiken huomionsa. Ilmaiset rapsutukset ovat siis nyt pannassa!
Näyttelytoilailun jälkeen olemme siis viettäneet kurinpalautuspäivää. Olen vaatinut koiralta pitkiä keskittymispätkiä ihmisvilinässä ja ollut hihnankiristymisen suhteen suoranainen natsi. Tottisliikkeet sujuivatkin sitten ihan mukavasti ja ennen kaikkea ilman hepuleita ja niin tuli päivän leikkituokiokin viimein ansaittua.
Osmo & Vire 
Voi ei Osmis! Nyt sulla on samaa kylmyyttä ku mulla ennen sitä tajun menetystä! Hankkiudu äkkiä tajuttomaks niin se Tuuli varmana leppyis siittä! Koita vaikka vähän näytellä, silleen kellahdat kumoon ja vaan makaat hiljaa, tiätsä? T. Pimu P.s. Mulla on uus väiaikanen iso pikkuveli Osku. Melkeen ku sä, mutta ei kuitenkaa. Ja susta tykkään silti eniten!
No hyvä! Osku ei ole kuitenkaan YHTÄÄN sama asia ku OSMO! Pitääpä ryhtyä ihan vihannekseksi, niin varmana tulee taas huomioo! Tänään me mennään totistelemaan. Ehkä ryhdyn sadekuuroks ku sataa, mut en oo viel päättäny. Kerron sit ku kerkiin.
Nähdään sit hauistelemassa! Toivoo Osmo
Mää olin tänään kanssa totistamassa! Äispä halus välttämättä että tuun luo ja sitte se haluski että pysähdyn. Niin sitä si reenattii. Ja noutoo, ja seuraamista, ja vaikka mitä.
Musta ois voinu loppuu jo aiemmi, mut mamma vaa kiusi mua!
P.s. Jos et kerro kelleen ni kuulin ku se sano että meillä on la ja su tokon avo kisat. What ever se sit means…