Viikon haisut

Kamera jäi kyläreissulle, enkä ole ehtinyt hakea sitä, joten tämän jutun kuvituksesta vastaa nyt Pete ja kännykkäkamera.

soffalla.jpgHarvinaista herkkua eli lupa sohvalla köllöttelyyn!

Viikkoon on mahtunut monenmoista. Olen tehnyt Osmolle pari metsäjälkeä, jotka se on nuuskutellut todella innoissaan ja suhteellisen tarkastikin läpi. Jälkikeppien ilmaisemista on harjoiteltu myös erikseen, koska jäljellä vauhti on niin kova, että kepit tuppaavat siinä rytäkässä unohtumaan. Osmo on saanut käyttää nenäänsä myös esine-etsintään, jota olemme treenanneet omin nokkinemme metsälenkkien yhteydessä. Vauhti on kova ja esineet nousevat hyvin, mutta luovutusasennossa on vielä paljon petrattavaa. Keskiviikkona olin maalimiehenä hälytysryhmän treeneissä Otaniemessä. Oma koira pääsi nuuskuttelemaan maalimiehiä sitten seuraavana päivänä eli torstaina raunioille.

Haisteluhommia on siis riittänyt, mutta tottistelu on jäänyt vähemmälle, kun ohjatut treenit osuivat harmillisesti päällekkäin muiden menojen kanssa. Tänäänkin toko-harkat jäävät välistä, koska olemme lupautuneet kaverikoira/yhteislaulukeikalle Onnitaloon. 

osmo_kotipihalla.jpgKotipihalla pari viikkoa sitten

Kokeita ei ole toistaiseksi luvassa, vaikka hiukan mieleni jo tekisikin päästä testaamaan AVO-luokan tottelevaisuusliikkeitä kisaolosuhteissa. Kaikki kokeet 200 kilometrin säteellä Helsingistä ovat nimittäin varasijoja myöten tupaten täynnä ja Pieksämäelle asti en oikein raaski yhtä koetta varten ajella… Niinpä treenailemme toistaiseksi täällä kotosalla AVO:n liikkeitä, kuten noutoa, kaukokäskyjä ja pysäytystä luoksetulon yhteydessä.

Mainokset

2 Responses to Viikon haisut

  1. Pimu sanoo:

    HAUskaa kuulla että oot kanssa alkanu jäljestään, musta se on maailman parasta puuhaa!!
    Mutta kerro ihmeessä sille mammalle että esineruudun tavaroitten luovutus asento on vapaa. Ettei turhaan ala sitä hinkkaamaan… T.Pimu

  2. osmo sanoo:

    Niinno ei se siitä asennosta niin kauheesti nipotakaan, ku siitä vaan, et pitäs muka tuoda ihan loppuun asti se aarre. Laiskimus-emäntä kun ei jaksa itse ottaa askeltakaan saatikka kumartuu noukkimaan niitä tavaroita maasta. Vaiks ihan siihen sen jalkojen juureen mä ne kuuliaisesti kiikutan. Joskus heitän aarteen jo vauhdissa sille, mut ei se ikinä saa koppii. Pitää viel reenata. Tuuli haluis vetää niillä aarteilla köyttäkin, mut musta se on hiukan turhaa puuhaa. Herkkupalkka ja täysiä juokseminen on kuiteskin pääasia. Toivoo Osmo

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: