Jälkipuintia

Aurinkoisen lomapäivän kunniaksi pyöräilin tänään keskuspuiston laitamille ja tein sinne Osmolle puolisen kilometriä pitkän pelto/metsäjäljen. Ensimmäistä kertaa tein myös oikeaoppisen jana-lähdön. Siinä koiran pitää löytää jälki näkymättömältä, n. 50 m pituiselta janalta, jonka yli jäljentekijä on siis jostakin kohdasta kävellyt.

jaljestys-004.jpgjaljestys-005.jpg<<Tutun hajuinen tikku!

Jälki ehti vanhentua sopivasti sillä aikaa, kun lenkkeilin Osmon kanssa toista reittiä paikalle. Emme ole ikinä treenanneet janalähtöä, joten mielenkiinnolla odotin, löytäisikö koira jälkeä ollenkaan. Yllätyksekseni Osmo bongasi jäljen helposti, mutta lähti todella itsevarmasti ja määrätietoisesti etenemään takajäljelle eli jäljentekijän tulo- eikä menosuuntaan. Osmo-parka hämmentyi hiukan, kun sen ajama jälki ei kelvannutkaan emännälle, mutta lähti sentään pysäytyksen ja täyskäännöksen jälkeen soheltamaan oikeaan suuntaan…

Metsässä mentiin lujaa jaljestys-007.jpgjaljestys-006.jpg 

Pellolla jälki ylitti monta ojaa ja Osmo hukkasikin sen pari kertaa. Aina koira kuitenkin löysi takaisin oikealle reitille. Metsässä, jossa maasto oli kuivempaa, Osmon oli selvästi helpompi jäljestää. Tai sitten se oli vain saanut purettua ylimääräiset energiansa pellolla koheltaessaan ja malttoi siksi keskittyä metsässä paremmin. Metsässä Osmo ilmaisi hienosti myös jäljentekijän hajustamat kepit, toisin kuin pellolla. Jäljen loppuun olin piilottanut herkkupateepurkin, joka avattiin, kun poitsu pääsi perille.

jaljestys-008.jpgjaljestys-010.jpgHerkkuhyytelön onnellinen löytäjä

Nesteytys ja loppuverryttelyjaljestys-013.jpgjaljestys-012.jpg 

Mainokset

3 Responses to Jälkipuintia

  1. Pimu sanoo:

    Vähänkö jännä jälki sulla on ollu!

    Mutta heristä sormee sille Tuulille… Aina ku otetaan jotain uutta jäljellä, niin sillon muu jälki on vaan ihan lyhyt. Sitte erikseen pitäs tehä pitkä jälki ilman niitä uusia asioita. Niin sano mamma 🙂

  2. osmo sanoo:

    Onpa sulla viisas mamma! Se on varmaan ollu jossain jälkikoulussa, ku se tietää noin paljon! Pitäs laittaa tuuliki jälkikouluun, ku me vaan aina kahestaan jälkeillään ja se ei oo sama ku järkeillään, ainaskaan jos mun mammasta puhutaan. Vaiks MUN mielestä se oli vaan jänskää ja siistii, ku sai nuuskuttaa niin kauan. Eikä yhtikäs liian vaikeeta! Mut kiitti vinkistä, mä meen heti heristään tuulin sormee. Se on varmaan hauskaa! Tapahtuuks se hampailla? Toivoo Osmo

  3. Pimu sanoo:

    Joo en mäkään laita ollenkaa pahakseni vaiks mamma ei paljo tiä näistä jälkijutuista ite. Se kanssa aina intoilee ja kokeilee kaikkee uutta sikapaljon ja heti.
    Mut sille heristelee sellanen Heidi, joka alussa seiso aina siel jäljestämässä niinku kattomassa. Niin sen oon kuullu antavan mammalle huutia. Ihan oikeen sanon ma. Mää lasken taas jo öitä että nähään!! Vähän siistiä!!!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: