Nuuksiossa nähty lunta!

Lähdimme aamulla autoilemaan kunnon vesisateessa kohti Nuuksiota. Järviylängölle tullessamme sade vaihtui yllättäen lumeksi ja metsässä maakin oli aivan valkoinen. Ihanaa vaihtelua mustan joulun ja sadetakissa lenkkeilyn jälkeen! 

Melkein talviset maisemat

Kiersimme Pirkon ja koirien kanssa vajaan viiden kilometrin lenkin, koska toipilaina minä ja Pete emme viitsineet pidempään kuntoilla. Koirilla (ja Pirkolla) olisi toki riittänyt virtaa ja kuntoa vaikka koko päiväksi! Luru ja Osmo painelivat menemään niin, että tanner tömisi ja risut lentelivät. Kessu kuljeskeli hieman sivummalla tyytyväisenä siitä, että Luru riekkui kerrankin jonkun toisen kimpussa. Välillä sisko rähisi Osmon matalaksi ja sitten taas mentiin täysillä kylki kyljessä tai peräkanaa.

Kohtaamisia perheretkellä

Kumisaappaat olivat tarpeen, koska ajoittain polut suorastaan lainehtivat ja purojen ylityksiä oli reitin varrella useampia. Snautsereita kylmä vesi ei pelottanut yhtään. Ojissa oli hauska kahlailla ja vesikin maistui tietysti kaksin verroin paremmalta kuin omasta juomakupista nautittuna.

…ja matka jatkuu.

Nyt Osmo köllöttää autuaana lattialla uutta vuotta odottamassa. Toivottavasti ensi vuosi tuo tullessaan yhtä hauskoja retkiä ja villejä peuhuhetkiä kaikkien kavereiden kanssa. Sekä ehkä myös hiukan malttia ja käytöstapoja ohitustilanteisiin, toivoo mamma…  😉

Advertisement

Laiska mamma

Stellan lahjaluusta riittäisi isommallekin piskille

Joululomaa on vietetty pitkällisten paikallamakuuharjoitusten parissa: Ensin oli kipeänä Pete ja nyt sitten minä. Plääh! Osmon kannalta kätevää on se, että sen ihmiset ovat edes yksi kerrallaan lenkkeilykunnossa. Uudenvuodenaattoaamuna olisi tarkoitus lähteä Nuuksioon lenkkeilemään Lurun ja Kessun kanssa, mutta saapa nähdä, onko minusta lähtijäksi! Huomiset hakutreenit jouduin jo perumaan, vaikka jo valmiiksi on huono omatunto koiran vähäisestä aktivoinnista.

Parasta leikkiä yksin, jos ihmiset vaan potee

Itse joulu sujui leppoisasti ja sopuisasti lukuun ottamatta yhtä kateuden puuskaa, joka iski Osmoon, kun Dino sai sen mielestä kaikki parhaat lahjat. Kun koirat saivat pakettinsa, kumpikaan ei tehnyt elettäkään aukaistakseen tai nuuskiakseen niitä. Sen sijaan molemmat kyräilivät vain niitä serkkupojan saamia lahjoja. Ennen kuin tajusimme tilanteen stressaavuutta, Osmo ehti pinkaista Dino-raukan kimppuun, mistä oli seurauksena verinen naarmu Dinon korvassa, kertakaikkinen kurinpalautus ja aresti-istunto Osmolle sekä emäntien joulumielen hetkellinen häviäminen.

Ihan pimeetä porukkaa

Kun herkut oli kerätty pois lattioilta ja Osmo päästettiin vähin elein takaisin muiden pariin, pojat olivat jälleen hyvää pataa keskenään. Seuraavana päivänä Dino ja Minna kävivät meillä syömässä ja ulkoilemassa, eikä täällä Osmon omalla reviirilläkään ollut mitään hankaluuksia kahden itsetietoisen jästipään välillä.

Hauskaa joulua!

         Ikioma joulupaketti!

Kävimme eilen tonttuilemassa ”Viherin mummolassa” ja Osmo otti varaslähdön joululahjojen avaamiseen. Paketista paljastui ihania, kokonaisia kalkkunan kauloja! Yhden Osmo sai rouskutella heti, mutta loput laitettiin talteen myöhempiä herkutteluhetkiä varten. Tänään menemme käymään ”Stadin mummolassa”, mutta muuten oleilemme oman pienen laumamme voimin täällä kotosalla, ulkoilemme ja herkuttelemme sopivassa suhteessa. 😉

          

LEPPOISAA JA MAISTUVAA JOULUA KAIKILLE! 🙂

Lapsuusmuistoja

Peten työkoneen uumenista löytyi muutamia söpöjä kuvia Osmon pentuajoilta. Tuohon aikaan meillä ei ollut vielä omaa digikameraa, joten vauvakuvat Osmosta ovatkin harvinaista herkkua! Tämä ilta onkin kulunut rattoisasti pikku-nausterin tempauksia muistellessa.

        Osmo (oik.) ja Luru vauvoina 

Touhukaksikko vauhdissa

          Isännän kanssa päikkäreillä 

Tämän paketin avaamiseen ei tainnut ikä riittää! 

Ja jottei pentukuume yltyisi liikaa:

Lurulla leikkimässä

Kävimme eilen Pirkkoa, Lurua ja Kessua tervehtimässä. Kaksoset painivat ja riehuivat ja olivat suorastaan sekaisin riemusta nähdessään pitkästä aikaa toisensa. Kessulla on kyllä taattu auktoriteettiasema laumassa: Yksi narttumainen ärähdys riittää pysäyttämään lasten liian villiksi yltyneen leikin. Osmokaan ei uskalla edes harkita hyppäävänsä Kessun selkään, vaikka yleensä se vähät välittää tyttöjen murahduksista!

Osmo sai Kessulta ja Lurulta jo ensimmäisen joulupaketinkin, jonka se saa tietysti avata vasta aattona. Parasta lahjoissa on niiden avaaminen eli luvallinen pahvin ja paperin repiminen, josta kaiken kukkuraksi saa usein vielä maistuvan palkinnonkin!

Pete on ollut reilun viikon työmatkoilla ja Osmo tulee joka kerta lenkiltä sisään tähyillen, josko isäntä olisikin taas siellä kotisohvalla telkkua katsomassa ja sanoisi tapansa mukaan Osmolle: ”No sieltä sitä taas tullaan!”. Tänään odotus viimein palkitaan ja Osmo (ja minä) saamme Peten taas kotiin! 🙂

Kumpikohan pääsee ensin kainaloon?

Joululauluja ja vauhtiennätyksiä

Keikkapalkkio oli tänään harvinaisen makoisa!

Tänään olimme ”mummoilemassa” Onnitalossa. Emäntä laulatti joululauluja ja Osmo oli rapsutettavana ja antoi onnellisena tassua mummoille, jotka puolestaan syöttivät onnellisina joulutortun kulmia karvaiselle kerjäläiselle… Jotenkin Osmo tuntuu erottavan, ketkä ovat henkilökuntaa ja ketkä Onnitalon asukkaita (ja samalla tassuterapeutin ”asiakkaita”): Vanhuksia Osmo lähestyy iloisesti mutta maltillisesti, kaikki tassut tukevasti lattiassa. Sen sijaan keittiön tädeistä ja Kati-johtajattaresta Osmo riehaantuu joskus liikaakin.

Säestys lauluun”Kilisee kilisee kulkunen”>

Herttoniemen koirapuistossa Osmo rikkoi taatusti kaikki henkilökohtaiset nopeusennätyksensä. Kirittäjänä oli nuori whippet-neito, joka ratkaisi yli-innokkaan teinipojan lähentely-yritykset yksinkertaisesti ottamalla jalat alleen! Ja sitten sitä mentiin kuin vinttikoiraradalla suurta ympyrää niin kovaa kuin tassuista lähti. Osmo pysyi ihmeen hyvin ammattijuoksijan vauhdissa, minkä huomasi etenkin silloin, kun hippa välillä vaihtui ja Osmo juoksi hetken edellä. Kun pääsimme viimein kotiin (autoilun ja kauppareissun jälkeen), pikajuoksija latki litran vettä yhteen menoon ja simahti sitten olohuoneen lattialle. Huomenna juostaan vaihteeksi metsässä, pelastustreenien merkeissä nimittäin.

<Osmo opiskelee pianistin sivunkääntäjäksi 

Valoa kansalle!

Viikko on kulunut vetisissä tunnelmissa. Lumesta ei ole enää tietoakaan ja niinpä vuoden pimein aika on entistäkin pimeämpi. Tällaisena aikana otsalamppu on tarpeen: Se on erittäin käyttökelpoinen paitsi pelastuskoirien pimeätreeneissä (ja opettajien pikkujoulusuunnistuksessa), myös koiran kynsien leikkuussa! 

Tohtori vaativissa kenttäolosuhteissa

Tänään olin Voittaja-näyttelyssä rokotuksia tarkistamassa. Kyllä olisi meidän teinipoju seonnut riemusta ja innostuksesta messukeskuksen koiravilinässä… Näyttelykäytöstä pitäisikin alkaa taas harjoitella, koska alkuvuodesta saattaa olla yksi kehäkäynti edessä. Tosin juuri tänään lyhensin Osmon otsatukkaa enemmän, kuin rotumääritelmät sallisivat, koska halusimme taas ihastella hauvelin hassuja pyörösilmiä. Luultavasti myös Osmo itse iloitsee yllättäen avartuneesta näkökentästään!

Pyörösilmä-Osmo näkee jälleen noutokapulan!    

Ihmispentuja

Eilen käytiin tapaamassa systerini perhettä, johon on juuri syntynyt uusi pentu – tai siis vauva! Isosisko Siiri oli jo aika reipas Osmon kanssa, vaikka hiukan vielä meinasi mennä nenä myttyyn, kun Osmon kylmä kirsu lähestyi uhkaavasti. Kauempaa Osmoa olikin sitten oikein mukava ihmetellä ja ihastella. Vauveli tietysti lähinnä nukkui, muutamien päivien ikäinen vasta kun on. Uudesta tyypistä Osmo ei ollut kiinnostunut ollenkaan, vaikka huomasikin itikan isojen ihmisten sylissä.

 Siiri ja sen sisko

Treenikaveri Lilli lähetti kuvia viikonlopun metsätreeneistä. Kiitos! Alla muutama otos joulukuisesta hakumetsästä. Onneksi tänään ei tarvitse lähteä normaaleja lenkkejä pidemmäksi ajaksi ulkoilemaan: Ulkona tulee nimittäin taivaan täydeltä RÄNTÄÄ ja kaikki vaatteet ovat vieläkin likomärkinä päivälenkin jäljiltä!

     Hommissa                  Hajua hakemassa              Luova tauko        

Lumipallona luokses pompin

Osmon aamu alkoi iloisella yllätyksellä: Ulkona oli paksut kinokset sitä ihastuttavan kylmää ja pehmeää putua, LUNTA!! Välittömästi kotipihalle päästyään Osmo alkoi pomppia tasajalkaa ympäriinsä kuin riemastunut karitsa. Boing, boing, boing! Väliin mahtui pari supervauhdikasta pikajuoksukierrosta pensaan takaa portille ja taas takaisin. Helkaa lainatakseni kyseessä oli siis talven ekat kunnon lumipömöt!

 

Lenkille lähdettiin jo aamuhämärissä. Poluilla sai temmeltää kaikessa rauhassa, koska vastaantulijoita tai aurausautoja ei ollut vielä liikenteessä. Ah sitä talven riemua! Nyt lumipallo on umpihangessa kahlaamisesta raukeana. Emännän kannalta mukavaa oli se, että lumi oli peittänyt mukavasti ne kaikkein huumaavimmat tyttötuoksut teiden varsilta. Tai sitten lumipömöt voittivat ihanuudessaan jopa tyttöjen perään haikailun.

 

Eilen oltiin (omalta osaltamme) talvikauden ekoissa maastotreeneissä eli hakumetsässä ”ukkoja” etsimässä. Aloitimme myös ilmaisutreenit, jotka sujuivat yllättävän mukavasti: Pienellä kannustuksella maalimies sai Osmosta irtoamaan pari kunnon haukkua. 🙂 Tästä se lähtee!