Tahtoo Pimun luo!

 Kaukokaipuuta Kyröskoskelle?  kulosaaressa-001.jpg

Kävimme eilen lenkillä Laajasalossa ja sen jälkeen Kulosaaressa kummipoikaa moikkaamassa. Vaikka tuulisella merenrannalla oli hauska reippailla ja vaikka kyläpaikassa riitti niin isoja kuin pieniäkin rapsuttajia, Osmo ei ollut ihan oma, iloinen itsensä. Ensinnäkin se taisi unohtaa korvansa Kyröskoskelle: Käskyjä sai lenkillä kailottaa useampia kertoja, ennen kuin herra vaivautui toimimaan niiden mukaisesti. Osmo myös unohtui vähän väliä hajujen ihmemaahan ja veti hihnassa kuin pahainen kakara… Tässäkin tapauksessa kaiken takana taitaa olla nainen, siis Pimu, jota Osmo-parka nyt ikävöi.

kulosaaressa-005.jpgPoikien piirustustuokio Kulosaaressa  

Tänä aamuna omituiset päähänpistot jatkuivat. Mammanpoika ei meinannut lähteä Peten kanssa lenkille, koska emäntä ei ollut tulossa mukaan. Ehkä se pelkäsi, että mamma karkaa sillä välin takaisin Kyröskoskelle! Onneksi isäntä sai houkuteltua Osmon ulos, koska siellä odottikin ihana yllätys: Leonbergi Roosa tuli poikia vastaan ja niin päivä alkoikin riemukkaalla peuhu- ja juoksutuokiolla. Jospas se Osmo taas muistaisi, että kyllä täällä kotikonnuillakin on kivoja leikkikavereita!

Kyllä se tästä vielä iloksi muuttuu…kulosaaressa-007.jpg

2 Responses to Tahtoo Pimun luo!

  1. Teija sanoo:

    Hei!
    Meillä sattui eilen metsässä iso yllätys. Topi oli vapaana, ja polulla vastaan näytti tulevan omituinen kokoelma: emäntä ja 2 isoa ihme-eläintä, jota kumpikaan meistä ei ole ennen nähnyt täällä, siis Irlannin susikoiria. Huusin Topille Seiso, kävelin sen luo ja kytkin remmiin. Topi ei pelännyt, ei murissut, ei nostanut niskakarvoja, ei haukkunut, ei osannut tehdä yhtään mitään, tapitti vain suu ammollaan. Ehkä oli hyvä, ettei niiden emäntä päästänyt koiria leikkimään, olisiko nausteri jäänyt jalkoihin? En tiedä. Se oli jotenkin vaan niin koominen tilanne, kun sekä minä että koira olimme hoo moilasena…

  2. osmo sanoo:

    Ohoh! Eipä oo Osmokaan tainnut nähdä noita Irkkusussareita… Mutta voi, miten kadehdittavan upeasti Topi totteli, kun käskit sitä pysähtymään! Tehän ootte menny kovasti eteenpäin! Osmo olisi todennäköisesti rynnännyt omin luvin tutustumaan jättiläisiin. Terkut Topille!
    Tuuli

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: