Tokoa ja temmellystä

 

Tokoilua Järvenpäässä (Kuvat: Leena Inkilä)

Tänään oltiin Järvenpäässä tokoilemassa Leenan ja Ritan kanssa. Muutaman tylsän kurinpalautuspäivän jälkeen Osmolla riitti intoa tehdä töitä kentällä. Taistelutahtoa löytyi ja palkintopatukkaa retuutettiin oikein antaumuksella. Toisaalta myös itsehillintää vaativa paikallamakuu sekä noudot toimivat mukavasti. Hyvä treeni kaiken kaikkiaan; Saimme hyviä vinkkejä mm. seraamisessa ilmenevään alkukankeuteen.

Nouto alkaa jo sujua. (Kuvat: Leena Inkilä)

Treenien jälkeen Leena haki kotoa toisen snautserinsa Ronjan ja sitten lähdimme porukalla metsään lenkkeilemään. Mimmit ajoivat Osmoa takaa kauhealla metakalla ja Osmo ei ollut aluksi ihan varma, pitäisikö sen olla rajuista naisista innoissaan vai kauhuissaan… Innostus voitti, kuten arvata saattaa, ja lopuksi Ronja joutui oikein komentamaan Osmoa pois kimpustaan.  

   

Jippii! Tytöt jahtaa! (keskimmäiset kuvat: Leena Inkilä) 

Kotona Osmo on riutunut viimeiset pari päivää vähällä huomiolla. (Tosin vain emännän toimesta – iskä on ollut paljon kivempi kun ottaa kainaloon ja rapsuttaa ja painii…)  Kynsien leikkuu ja turkin huolto on ollut oikeastaan ainoa huomio, josta koira on saanut ”nauttia” sisätiloissa. Lenkillä Osmo on joutunut kulkemaan ketjupannassa ja lyhyessä hihnassa ja kuuntelemaan mamman ärähdyksiä, jos (ja kun) hihna on kiristynyt tai hepuli yllättänyt. Sitäkin mahtavampaa olikin tänään treeneissä, kun sai taas taistella mamin kanssa ja vieläpä luvallisesti!

Patukka ja pingviini saivat kyytiä! (Kuvat: Leena Inkilä)

Hepulien suhteen ennakointi on toiminut melko hyvin. Olen ottanut tosissani pienimmänkin vihjeen pian alkavasta riehuntanäytöksestä ja pysäyttänyt poitsun jo siinä vaiheessa, kun se vilkaisee ilkikurisesti minuun ja hypähtää sivulta eteeni. Tänään aamulenkillä Osmolle riittikin vaihteeksi pelkkä ärähdys varoitukseksi eikä varsinaista kädenvääntöä (ÄRR-MURR-VÄYVÄY-PERRRRKELE!-ÄRR-VIELÄKÖJATKUU!?!!!?-VÄY-UIK!) tarvinnut käydä ollenkaan. Kurinpalautuksesta on ollut hyötyä muutenkin: Esim. muiden koirien ohitukset ovat sujuneet kerrassaan loistavasti! Ainoastaan Osmon inhokkikaveri (vai lempivihollinen) eli Osmoa nuorempi ja aina yhtä sinnikkäästi räyhäävä lapinkoirapoika, aiheutti kiihtynyttä hihnan päässä poukkoilua.

Kiitos vielä Leenalle hauskasta treeni- ja lenkkiseurasta sekä loistavista kuvista! 🙂 (Tahtoo kans järkkärikameran!!!)