Ihana Nainen ja outo pikkuotus

Torstai-illasta asti meillä on ollut ilo touhottaa kotona, koulutuskentällä, metsässä ja mökillä Mariannen, Pimun ja pikku-Hohdon kanssa. Ensimmäinen ilta meni villin painin ja kovan metelin merkeissä, mutta eilisestä lähtien kaverukset ovat osanneet välillä myös ottaa rennosti. Eilen käytiin treenaamassa tottista täällä meidän kotikentällä. Paikallamakuu ja -istuminen meni hienosti, koirat olivat vierekkäin ja ohjaajat näkösuojassa. Kontaktin herpaantumista seuraamisliikkeen alussa hoidin lyhyillä katse-hyvä-nami-kuureilla eli vahvistamalla vain ja ainoastaan sitä, kun koira tapittaa ohjaajaa seuraamisen alussa perusasennossa tai yhden askelen verran liikkeessä.

hohto_ja_pimu-007.jpghohto_ja_pimu-009.jpgJengi kasassa 

Mariannen kanssa tuumailimme, että Osmo tuntuu tällä hetkellä tarvitsevan hyvin mustavalkoista ohjausta ja kasvatusta. Yritän siis pyrkiä joko aivan täysillä palkkaamiseen (maailman paras ja ihanin kehu/leikki/nami) TAI sitten selvääkin selvempään kieltämiseen. Yritän olla joko totaalisen välinpitämätön TAI antaa selkeitä, yksiselitteisiä käskyjä. Kaikki ”harmaat” siltä-väliltä-käskyt sekä turhat, vain ohjaajan omaksi iloksi ja ajankuluksi suoritetut lörpöttelyt kuten ”mitäs me sitten tehään” tai ”olipas aika taitava poika” sekoittavat koiran päätä ja saavat sen epäilemään emännän sanomisten ja tekemisten uskottavuutta.

hohto_ja_pimu-001.jpghohto_ja_pimu-002.jpgTuli vähän kuuma 

Eilen illalla ajoimme mökille, jossa iltalörpöttelyjen ja yöunien jälkeen tehtiin molemmille isoille koirille jäljet metsään. Ekalla jäljellä Osmo teki upeasti töitä, mutta lopetti sitten jäljestämisen omakeksimälleen juomapisteelle. Kenties jälki oli sittenkin liian pitkä ensimmäiseksi muun ihmisen kuin minun itseni tekemäksi… Tai sitten Osmo olisi tarvinnut välillä kepin ilmaistavaksi tai muun tauon ja samalla tekemistä vahvistavan palkan. Joka tapauksessa toinen jälki meni tosi hyvin ja molemmat kepitkin tuli ilmaistua.  

hohto_ja_pimu-003.jpghohto_ja_pimu-005.jpgIsäntä ja vieraat 

Nyt ollaan taas täällä Espoossa ja toivutaan päivän koitoksista (esim. mutaan juuttunut auto ja rantaveteen pludannut koira) telkkua katsellen ja koirakolmikkoa vahtien. Osmo on tähän aamuun asti ollut kiinnostunut vain ja ainoastaan Pimusta ja jättänyt Hohto-vauvan täysin noteeraamatta. Tänään Osmo on kuitenkin yllättäen alkanut ärsyyntyä ja kyllästyä vauvelin omituisuuteen. Se vahtaa Hohtoa häntä kaarella ja niska jäykkänä ja valvoo tiluksiaan suuren epäluulon ja epävarmuuden vallassa: Hyi, toi ei oo mikään koira kun ei se haise tytöltä eikä pojalta ja yök, aikooko se JÄÄDÄ tänne ja ääk, ottaako se MUN dinosauruslelun suuhunsa… Varmasti väsymyksellä on osuutensa hermojen kiristymiseen – takana on kuitenkin monta stressaavaa ja työntäyteistä päivää! Huomenna Osmis jääkin kotiin lepuuttelemaan hermojaan Peten kanssa ja me mimmit suuntaamme Hyvinkäälle snautserikerhon vuosikokoukseen, josta Marianne, Pimu ja Hohto jatkavat edelleen kohti Kyröskoskella sijaitsevaa omaa reviiriään.

Mainokset

One Response to Ihana Nainen ja outo pikkuotus

  1. osmo sanoo:

    Kyä näin on näreet, nääs. Täällä on ollut ihanaa kyläillä ja höpöttää ja reenailla ja vaan olla. Sika mageeta!!
    Terveisin Marianne, Pimu ja Hohto

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: