Viikko vierähtää ihan liian äkkiä! On tullut näköjään ihan tavaksi kirjoittaa kuulumisia vain viikonloppuisin, kun arkena on vaan niin kertakaikkisen kiireistä!
Viime viikolla Espoossa oli parin päivän ajan lunta ja pakkasta – ihmeenä mainittakoon. Lumesta Osmo sai tietysti monet hyvät pömöt. Pömöissä kuuluu loikkia jänönä, ottaa spurtteja, kieriä ja pyöriä, pyyhkiä parralla maata sekä tietysti myös ärsyttää emäntää yllytyshaukulla. Hyvä puoli talvipömöissä on se, että täysillä päin mammaa -spurtit voi hyödyntää näppärästi harjoittelemalla pysäyttämistä ”luoksetulon” yhteydessä. Pari kertaa Osmis on pysähtynyt melkein ilmaan, mutta yleensä pysähtyminen on noin yllättävässä tilanteessa vähän hitaanlainen. Yhtä kaikki uhkaavan hepulin saa aika kivasti katkaistua naamioimalla sen tottisharjoitukseksi! 😉
Paradoksaalisesti viikon kylmimpänä päivänä alkoi pk-tottiksen kevätkausi. Osmis teki innokkaasti hommia ja liikkeet sujuivat peräti hyvin, vaikka henkilöryhmässä seuraamista ja eteen lähettämistä ei olla pitkiin aikoihin treenattukaan. Muuten Osmon viikko on ollut melko tylsä, kun itselläni on ollut jos jotakin kokousta ja konserttia. Ekstra-energia onkin välillä purkautunut ärsyttävänä temppuiluna ja hihnan kiskomisena. Onneksi viikonloppu tarjosi taas nenähommia ja aivojumppaa: Eilen etsittiin aamulla maalimiehiä metsästä ja illalla käytiin hallilla tokoilemassa. Mynttilän hakutreeneissä kuvaajana oli Lilli Weckmann.
Ja taas pingviiniä vedetään nenästä!
Osmo & Vire 
