Tultiin eilen Tahkolta pääsiäisen vietosta. Osmo jaksoi pitkät automatkat hienosti ja käyttäytyi myös perillä moitteettomasti. Pitkillä kävely- ja hiihtolenkeillämme se sai ravata niin kovaa, kuin tassuistaan pääsi. Ihmisvilinääkin tuli ihmeteltyä; paitsi rinneravintolan terassilla, myös 12-henkisen porukkamme kokoontuessa muutaman kaverimme vuokraamaan hulppeaan kattohuoneistoon rinteiden juurelle. Osmolla riitti siis ihailijoita ja kaikkiin se suhtautui rauhallisesti ja ystävällisen avoimesti.
Pitkien lenkkien ja sosiaalisen elämän vastapainoksi Osmo jäi huilimaan omaan asuntoomme silloin, kun ihmiset lähtivät illalliselle. Oli ilo huomata, että koira odotteli kaikessa rauhassa yksikseen, vaikka paikka oli vieras. Luultavasti se suorastaan nautti hetken levosta ja hiljaisuudesta vauhdikkaan päivän päätteeksi. Parasta reissussa oli tietysti liikunnan runsaus ja vapauden hurma. Jollakin lenkillä hihnaa ei ollut mukana ensinkään, vaan ”kauko-ohjaus” eli suulliset komennot tiukan paikan tullen riittivät pitämään koiran lähellä.
Osmo & Vire 
