Nenätöitä

Kevät tuli!

Keväistä viikonloppua on vietetty luonnossa lenkkeillen ja nenätöitä tehden. Nenäjutut ovat Osmon mielestä ihania, olipa sitten kyseessä jäljestys, esine-etsintä tai pelastusharjoitukset. Eilen käytiin viikkojen tauon jälkeen Histassa hakuharjoituksissa. Pieni, kolmen hengen treeniporukkamme päätti keskittyä ilmaisujen treenaamiseen näkölähdöillä. Maalimies siis näyttäytyi koiralle ennen piiloutumistaan ja tavoitteena oli vauhdikkaat pistot ja hyvät ilmaisuhaukut. Osmon kanssa haimme neljä maalimiestä (tai siis kaksi; molemmat vaihtoivat välillä piiloa). Vauhti oli hurja ja haukku alkoi hienosti ilman apuja. Viimeisellä maalimiehellä Osmon piti haukkua, kunnes olin itse piilon luona ja annoin luvan palkata koiran. Hyvä näin, koska huomasimme senkin, että Osmo osaa laskea kymmeneen: Se haukkuu reippaasti 10 kertaa ja pitää sitten selvän tauon herkkuja odottaen! Olen tainnut turhan usein ohjeistaa maalimiehen odottamaan ”kymmenkunta” haukkua ennen koiran palkkaamista…   

            Lumi suli!

Pelastuskokeiden säännöt muuttuvat ensi syksynä ja uusien sääntöjen mukaan koiran tulee seurata vapaana ohjaajaa n. 50 metrin matka etsintäalueelle. Uudistus tarjoaa melkoisen koulutushaasteen, koska ainakin Osmo on töihin päästessään niin innoissaan, ettei meinaa nahoissaan pysyä – saati sitten siististi ohjaajan vieressä! Eilenkin se meinasi ottaa useita varaslähtöjä pienellä polunpätkällä, eikä edes kirsun edessä heiluva jauhelihapihvi saanut sitä hidastamaan vauhtiaan. Osmo vain käänteli närkästyneenä päätään herkun ohi ja oli selvästi sitä mieltä, että tässä olisi nyt kiireellisempääkin tekemistä kuin emännän palkintonamujen hamuaminen! Sen sijaan paikalla odottaminen etsintäsuunnitelman esittämisen ajan sujui ihan mukavasti. 

Puro sanoi puli puli!

Metsälenkeillä olemme tehneet myös esineiden etsintää, josta Osmo on tällä hetkellä tosi innostunut. Se säntää hakemaan hanskaa tai pipoa täyttä vauhtia. Myös luovutus alkaa vähitellen sujua ja esine kiikutetaan lähes aina emännälle saakka. Ennen Osmolla oli tapana pudottaa löytönsä maahan n. metrin päähän minusta, mutta nouto/luovutusharjoittelu on auttanut asiassa jo aika kivasti. Tyytyväisenä saan myös todeta, että hepuloimisia ei ole muutamaan viikkoon sattunut ollenkaan. Koputellaan nyt kuitenkin puuta! 😉 Rauniokausi alkaa torstaina ja tänään suuntaan radalle kevättalkoisiin.  

    Tänään aamulenkillä

2 Responses to Nenätöitä

  1. Helka sanoo:

    Hei Osmo! Siistii että oot saanu syyä hepon kakkaa! Se on hyvää! Mulla on sulle ja Tuulille kans jotaki, mutta se ei maistu yhtä hyvältä, mutta mää oon tunnistanu teidän blogin! Käykää vaikka mun blogissa kattoo! Musta se oli aika hyvä ja osuva tunnistus!
    t. ystäväsi Helka kaukaa Oulusta

  2. osmo sanoo:

    Moiks, Helka! Kiitti sikana tunnistuksesta! Mun pitääkin kans tunnistaa äkkiä jonkun ploki. Hepon kakka oli tosiaan herkkua! Mä laitan kohta kuvan siihen juttuun, mis mä kerroin siitä herkkuparatiisista, jossa jopa asui yksi heponen. Ajattelepa, miten onnekkaita ne pojat on, jotka asuu siellä. Saa vetää hepon kakkaa ihan koska haluu ja niin paljo ku napa vetää. Toivoo Osmo

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: