Kiitolaukkaa

Torstaina oli kauden toiset rauniotreenit. Osmo oli tällä kertaa viimeisenä vuorossa ja joutui siten odottamaan pari tuntia autossa ennen kuin pääsi töihin. Pitkä odotusaika on varma tapa saada Osmo todellisen etsimiskiihkon valtaan. Viimein, radalle pääsyä jo odottaessamme se vikisi ja värisi innosta kuin rekikoira ennen starttia! Alussa vauhtia oli niin järkyttävän paljon, että pelkäsin Osmon katkovan koipensa sen hyppiessä kivikasalta toiselle ja kiipeillessä raunioissa suorastaan holtittomasti. Kuitenkin se piti nenänsä auki eikä juossut piilojen ohi. Ensimmäinen maalimies löytyi betoniputkesta, josta oli tehty umpinainen ritilän avulla. Osmo kiersi putkea jonkin aikaa ja hyppi sen päällekin yrittäen löytää jotakin kohtaa, josta pääsisi itsekin sisään. Pienen ”hau”-kehotuksen avulla se kuitenkin ymmärsi, että piilossa olijan saa ilmaista, vaikkei kosketusetäisyydelle pääsisikään. Haukkujen jälkeen piilo avattiin ja Shanti palkitsi löytäjänsä.

Toinen maalimies oli radan päädyssä ”karhunpesäksi” ristityssä piilossa, jossa Osmo ei ole ennen vielä käynytkään. Tämän piilon Osmo löysi ja ilmaisi ilman ongelmia. Viimeinen piilo oli metalliputkesta tehty rastin muotoinen luolasto eli ”Teletappi”. Sielläkin Osmo oli aivan ensimmäistä kertaa töissä. Teletapin sakaroissa haju kiertää usein yllättävästikin ja Osmo saikin tarkentaa jonkin aikaa, ennen kuin hoksasi, missä sakarassa maalimies piileskeli. Huikkasin maalimiehelle, että kehottaisi Osmoa haukkumaan, koska mielestäni koira näytti hieman epävarmalta. Niin viimeinenkin ”uhri” saatiin haukuttua esiin ja Osmo pääsi herkuttelemaan lihapullan paloilla. Viimeisen koiran etuuksiin kuuluu myös oikeus jäädä paistattelemaan treeniryhmäläisten keskelle loppupalaverin ajaksi.

Osmo jatkaisi jo hommia, kun maalimies vasta kömpii pois piilosta (namipurkin kulmaa näkyy Osmon takana oikealla). Kuvat: Lilli Weckmann  

Eilen kävin lenkittämässä Pirkon koirat eli Kessun ja Lurun, koska Pirkolla on jalka kipsissä. Nuoriso pääsi juoksemaan koirapuistoon ja otti isosta tilasta kaiken huvin ja vauhdin irti. Suurimpien kierrosten tasaannuttua kävimme vajaan tunnin hihnalenkillä ja lopuksi vielä uudestaan puistossa. Vaikka muitakin koiria oli paikalla, Osmon mielestä ehdottomasti paras peuhukaveri oli oma Luru-sisko.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: