Kiirettä pitää

Touko 20, 2008

Osmon mielestä emäntä on ollut viime viikkoina totaalisen mälsä. Harrastukset ovat jääneet kokonaan väliin ja lenkitkin ovat olleet surkean lyhyitä. Iltaisinkin mami on rientänyt takaisin koululle musikaaliprojektin harjoituksia ja esityksiä varten… Nyt musikaalihässäkkä on ohi (kaikki meni kerrassaan upeasti!), mutta mikäli Osmo kuvitteli pääsevänsä taas tapahtumien keskipisteeksi, se joutuu jälleen pettymään. Nyt kaiken ajan vie nimittäin kevättodistusten miettiminen. Onneksi kohta koittaa loma!

Viikonloppuihin on sentään mahtunut myös koiratouhuja: La 10.5. olin vetämässä snautserikerhon pelastuskoirapäivää raunioradalla ja Osmo sai toimia esimerkkioppilaana. Päivä oli kuuma ja niin ihmiset kuin koiratkin taisivat nauttia olostaan. Äitienpäivää / Osmon nimpparia vietimme Tuomarinkartanon näyttelyssä. Omasta mielestäni näyttelytouhu tuntuu hiukan hassulta: Jotenkin on omituista ”kilpailla” lajissa, johon ei itse voi vaikuttaa juuri ollenkaan, ainakaan verrattuna pitkää treenaamista vaativiin toko-, agility- tai PK-kisoihin. Näyttelyissä koira joko miellyttää tuomaria tai sitten ei. (Meidän tapauksessa miellyttää – yleensä EH:n verran.)

Viime lauantaina Osmo pääsi mamin kanssa töihin – siis ihan peräti kouluun. Esittelimme koulun harrastepäivässä pelastuskoiratoimintaa ja Osmo oli näyttämässä, miten pelastuskoira etsii ja ilmaisee ihmisen hajun perusteella. Työpajaa pitämässä olivat myös Mia ja Lola-bulmastiffi sekä Emmi ja Frida-labbis torstain treeniryhmästä. Koululaiset olivat kiinnostuneita ja innostuneita – eikä maalimiehistä ollut ainakaan pulaa!  Seuraava tavallisesta poikkeava tapaus on ensi viikonloppuna, jolloin laulatetaan taas vanhuksia. Toisin sanoen Osmo pääsee tassuterapeutin hommiin Onnitaloon.

Mainokset

Rimaa hipoen

Touko 4, 2008

Väinämöinen ja Aino

Pitkä ja monipuolinen vappuviikonloppu on ohi. Eilen vietettiin päivä kavereiden kanssa mökillä Hämeenlinnan lähellä. Osmo juoksi jyrkkää mäkeä ylös ja alas, kävi uimassa ja loikoili terassilla. Lämpömittarissa oli miltei hellelukemat ja niinpä myös isäntä uskaltautui heittämään talviturkin! 

Mitä koirat edellä, sitä ukot perässä

Illaksi minä ja Osmo ajoimme Kyröskoskelle lempilikkojamme tapaamaan ja Pete pääsi kavereiden kyydillä kotiin. Kyröskoskella Osmo jatkoi aktiivista päiväänsä peuhaamalla Hohdon kanssa ja yrittämällä epätoivon vimmalla iskeä iki-ihanaa Pimua. Yöksi ja aamuksi erotin Osmon villin mimmiliigan seurasta, koska tarkoitus oli säästää edes hiukan energiaa myös tämänpäiväistä tokokisaa varten. Jo aamulla oli kuuma ja odotin kauhulla keskipäivän paahteessa aurinkoisella kentällä pidettävää koetta. Vielä ennen suoritustamme pistin Osmon viilentymään kahluusyvyiseen ojaan…

Lavastetusti aloillaan

Suoritus meni vähän niin ja näin. Hassuja pikkumokia sattui melkoinen määrä ja koiran yleisilme etenkin seuraamisissa oli jokseenkin läkähtynyt. Tuomari Tiina Heinon pisteet liikkeistä olivat seuraavat:

  1. Paikalla makaaminen 8 (Osmo liikahteli ja piippasikin loppuvaiheessa hiukan – ehkäpä silkasta myötätunnosta vieressä lakkaamatta haukkunutta kilpakumppania kohtaan…)
  2. Seuraaminen taluttimetta 7 (se kuumuus… perusasennot tulivat to-del-la hi-taas-ti!)
  3. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 8,5 (seuraaminen alussa laiskanpuoleista)
  4. Luoksetulo 8,5 (jarrutusmatka pysäytyskäskyn jälkeen piiiiiiiiiiiiiiitkä)
  5. Seisominen seuraamisen yhteydessä 5 (Tälle en voinut itsekään kuin nauraa: Osmo pysähtyi ensin hitaasti, ehkä antamani väärän käskyn seurauksena. Sitten se alkoi hämmentyneenä tai jonkun öttiäisen puraisemana rapsuttaa itseään seisaallaan ja jatkoi sitä samaa rapsuttamista aina sinne asti, kun palasin koiran viereen. Rapsuttamisen vuoksi edes viimeiseen perusasentoon ei herra ehtinyt istahtaa!)
  6. Noutaminen 9 (takastulovauhti oli aavistuksen liian hidas)
  7. Kauko-ohjaus 8 (jouduin toistamaan vielä koiran vieressä ollessani ekan maahan -käskyn. Itse KAUKOkäskyt menivät hyvin)
  8. Estehyppy 10 (jes, yksi kymppikin irtosi!)
  9. Kokonaisvaikutus 8 (tuomari totesi liikkeiden välillä hihkumisestani ja koiran kannustamisestani, että ainakin ohjaaja tekee kaikkensa, jotta koira jaksaisi…)  

Uskomattomin juttu tässä surkuhupaisassa draamassa on se, että surkeista pisteistä ja läkähtyneestä laahustamisesta huolimatta saimme kuin saimmekin sen kolmannen AVO-luokan ykköstuloksemme. Maaginen 160 pisteen raja ylittyi vaivaisella PUOLELLA pisteellä, eli hiukan tiukaksi meni! Muitakin koiria taisi helle vähän häiritä, sillä viidestä avoimen luokan kilpailijasta vain me saimme ykköstuloksen. Siten sijoituimme rimaa hipovalla ykkösellämme luokan ensimmäisiksi ja ansaitsimme TK2-koulutustunnuksen lisäksi myös pokaalin ja ruusukkeen.

BH TK2 Frekko Lordi

Osmon mielestä päivän paras palkinto oli tietysti PIMU, jota se pääsi lähentelemään kisan jälkeen järven rantaan. Pimun mielestä pallo oli kyllä monin verroin houkuttelevampi, kuin yli-innokas sulhasehdokas! Uintiretken jälkeen aktiiviloma oli lopussa ja väsynyt matkalainen pääsi autoon nukkumaan. 

Kuuman päivän kohokohta