Läheltä piti

Tyhmät ja tottelemattomat koirat tarvitsevat suojelusenkelin. Onneksi Osmolla oli sellainen matkassa eilen, kun kävi sen tähän astisen elämän pahin läheltä piti -tilanne. Olimme olleet metsäautotien viereisissä maastoissa treenaamassa ja olin ottamassa Osmoa autosta tekemään vielä yhden nopean ruutuharjoituksen. Juuri aikaisemmin Hohto-pentu oli ajanut oman pienen harjoitusjälkensä tien toisella puolella Osmon ja Pimun katsellessa autosta ilmeisen kateellisina, omat työnsä jo tehneinä. Kun Osmo pääsi autosta ulos, se ei tullutkaan viereeni, kuten olin käskenyt, vaan lähti saman tien kaahaamaan tien toiselle puolelle, missä Hohdolla oli ollut niin mukavan näköistä tekemistä… Ja tietä pitkin oli tulossa auto. 

Osmon suojelusenkeli?>

Karjuin hädissäni koiraa takaisin, koska kuulin auton tulevan, mutta Osmo vain jolkotteli onnellisena eteenpäin eikä vilkaissutkaan taakseen. Sitten auto suhahti ohi – alle puolen metrin päästä Osmosta ja sellaisella vauhdilla, että osuma olisi tiennyt varmaa lähtöä koirien taivaaseen. Osmo huomasi auton ja jarrutti vasta, kun se oli jo aivan kohdalla. Pienestä kolahduksesta päätellen se jopa osui auton kylkeen, mutta ei onneksi – ja ihmeeksi – satuttanut itseään lainkaan.

Tiellä ei ollut kulkenut kuin muutama auto parituntisten treeniemme aikana, mutta joka tapauksessa oli todella idioottimaista ottaa koira vapaana pois autosta. Ainakin emäntä sai kunnon opetuksen. Käskin koiran autoon siksi aikaa, että saimme Mariannen kanssa huokaista helpotuksesta. Sen jälkeen tein vielä sen suunnittelemani ruututreenin, mutta pidin Osmon tiukasti käskyn alla enkä antanut sen edes nuuhkia maata matkalla autosta suorituspaikalle.

Myöhemmin koirat saivat pinkoa ja peuhata vapaana hiekkakuopalla, eikä Osmo näyttänyt onneksi aristavan mitään kohtaa. Ehkäpä se kolahdus kuuluikin siitä, kun Osmon suojelusenkeli tönäisi koiran pois auton alta… 😉 

Viikonlopun aikana ehdimme treenata esine-etsintää ja jäljestystä, jotka molemmat menivät siinä määrin hyvin, että Marianne alkoi usuttaa meitä jo PK-kisoihin. Noudot ja eteen lähetys vielä kuntoon, niin lupaan alkaa harkita asiaa!

Osmon eilinen jälki. Kepit löytyivät, mutta jouduin jarruttelemaan ja kannustamaan ilmaisuja. Kulmissa Osmo teki ylimääräisiä mutkia, mutta löysi aina takaisin jäljelle. Janalta se lähti aluksi takajäljelle, mutta korjasi, kun pysäytin etenemisen.

Advertisement

Etsintämaraton

Tällä viikolla Osmo on todella saanut paiskia hommia. Keskiviikkona kävimme vanhassa kesäduunipaikassani Vaaruvuoren leirikeskuksessa moikkaamassa tuttuja ohjaajia ja tietysti leiriläisiäkin. Osmo oli mukana ja niinpä järjestin ylimääräisenä ohjelmanumerona lapsille pelastuskoira- työpajan. Pajaan ilmoittautui yli kolmekymmentä tenavaa, joten lapset menivät piiloon 2-4 hengen ryhmissä. Ohjeistus oli, että koko ryhmä menee samaan piiloon ja on hiljaa paikallaan, kunnes koira on haukkunut muutaman kerran. Sitten koiraa sai kehua ja antaa sille makkaranpalat, jotka olin annostellut valmiiksi pieniin muovipusseihin. Etsintä tehtiin kahdessa erässä, koska ryhmiä oli peräti 13 ja niin osa olisi joutunut odottamaan piilossa vaikka kuinka kauan. Osmo jaksoi hämmästyttävän hyvin etsiä ja ilmaisikin piilot kohtalaisen hyvin yhtä lukuun ottamatta. Muissa askareissa alueella liikkuneet leiriläiset tietysti hämäsivät koiraa jossain määrin, mutta ihmeen hyvin se sentään erotti, ketkä ovat ”piilossa” ja ketkä hengailevat mukana muuten vain. Leirillä Osmo sai myös uida ja innostui kaivamaan hiekkarannalle valtavia kuoppia. Kuva on viime vuoden leiriltä, jolla Osmo oli mukana ja jolla myös toteutimme pienen etsintätyöpajan.

Eilen eli torstaina oltiin sitten jälleen etsintähommissa, nyt ihan oikeissa treeneissä raunioradalla. Osmolle halusin kaksi helppoa avopiiloa, joilla treenattiin pidempikestoista ilmaisuhaukkua. Lisäksi halusin yhden umpipiilon, jolla palkka tulisi heti, kun Osmo aloittaa haukun. Itse en tiennyt lainkaan, missä piiloissa maalimiehet olivat ja pääsin näin treenaamaan myös tyhjän alueen tarkistamista ja koiran hajuaistiin luottamista. Osmo tsekkasi alueet hienosti ja teki todella tarkkaa työtä. Etenkin umpipiilona ollut roskis teetti mukavasti töitä. Myös pitkät haukkusarjat avopiiloilla onnistuivat saman tien ilman ylimääräistä kannustusta.

Tänään lähdemme muutamaksi päiväksi treenaamaan (ja lomailemaan) Mariannen ja koirien luo. Kuva on Mariannen ottama joskus aikoja sitten, mutta päivän teemaanhan se sopii vallan mainiosti!

Lonkka- ja juhannuskuvia

Taju kankaalla

Torstaina Osmosta otettiin viralliset lonkkakuvat. Kennelliiton lausuntoa saa vielä odottaa, mutta meikäläinenkin tajusi kuvista sen verran, että vasen lonkka oli selvästi oikeaa huonompi. Eläinlääkäri vahvisti näkemykseni ja sanoi, että lausunnoksi tulee luultavasti A/B tai B/C. Kyynärät olivat terveet, niistä lausunnoksi tulee 0 tai 1. Onneksi snautseri on suhteellisen kevyt koira, joten C-lonkatkaan eivät yleensä häiritse koiran elämää millään tavalla. Jalostuksessa käytetään joskus jopa D-lonkkaisia koiria, vaikka se onkin tietysti melkoisen vastuutonta ja lyhytnäköistä.  

Osmo oli rauhoituspiikistä ihan kuutamolla koko torstain. Herättyään se yritti sinnikkäästi pysyä pystyssä ja istua tutulla vahtipaikallaan mökin puulaatikon päällä, mutta melkoista pilkkimistä touhu kyllä oli! Juhannusaaton aamuna koira oli taas oma itsensä ja pursusi energiaa rasittavuuteen asti. Otin  varastoituneen energian hyötykäyttöön ja kävin treenaamassa Osmon kanssa esine-etsintää ja jäljestystä ennen juhannusvieraiden saapumista. Esineet löytyivät tosi hyvin, samoin jälki. Keppien kohdalla jouduin kyllä jarruttelemaan Osmoa aika lailla; sillä kun olisi ollut vaan kauhea hinku jäljestää täysillä eteenpäin!

 Anturaa uitettiin betadinessa aamuin illoin vielä lauantainakin ja sukka pidettiin käpälän päällä aina, kun oltiin jouten – silloin Osmo nimittäin muisti ”hoitaa” tassuaan. Sunnuntaina tassu oli taas hyvässä kunnossa ja koira sai juoksennella normaaliin tapaan. Mökkiloma jatkui päiväretkellä Tammisaareen, jossa kävimme paistattelemassa päivää ja syömässä mansikoita kavereiden kanssa. Ja Osmo sai taas uida meressä ja juosta vapaana mahtavilla rantakallioilla.

Epäkunnossa

Eläinlääkäristä on tullut Osmolle tuttu paikka. Tänään käytiin näyttämässä tassua, jonka anturasta oli lähtenyt nahka ja jota Osmo myös ontui selvästi. Lääkärin veikkaus oli, että tassun pohjaan on jossain vaiheessa jäänyt jotakin töhnää tai jokin piikki, jota koira on koittanut nuolla pois ja sitten itse nuoleminen onkin aiheuttanut tulehduksen, jota on tietysti pitänyt nuolla lisää ja niin kierre onkin ollut valmis.

Tassua hoidetaan nyt aamuin illoin betadinessa liottamalla sekä ennen kaikkea estämällä herraa itseään enää ”hoitamasta” sitä nuolemalla. Satelliittikaulurissaan Osmo-parka on kyllä ollut tänään kertakaikkisen säälittävä ja huvittava. Uudet mittasuhteet aiheuttivat tietysti aluksi törmäilyä ja suurta hämmentyneisyyttä, mutta lopulta potilas alistui kohtaloonsa ja kävi nukkumaan tötterö päässään. Iltalenkin ajaksi pois otettu kauluri taitaa toimia myös pelkkänä pelotteena, sillä lenkin jälkeen tassu ja suojasukka ovat saaneet olla rauhassa ilman kauluriakin. Yöksi tötterö kyllä laitetaan taas paikoilleen. Muutaman päivän tehokas hoito ja suojaus varmistavat, että juhannuksena Osmis saa taas tepastella ja uida vapaasti.

Osmo on ollut kyllä tosi kiltti potilas ja saanut taas eläinlääkärin ihastelemaan rauhallista ja ystävällistä käytöstään. Ja kun kerran lekurilla jo oltiin, sain viimein aikaiseksi tilata Osmolle ajan lonkkakuvauksia varten. Kannustimena toimi myös snautserikerhon jalostustoimikunnalta saamani viesti, jossa kerrottiin toimikunnan maksavan osan lonkkakuvausmenoista, mikäli ”kyseisen uroksen” saa myöhemmin lisätä jalostustoimikunnan suosituslistoille. Toisin sanoen, mikäli jäpikkä osoittautuu terveeksi ja menestyy vielä näyttelyssäkin, se saattaa vielä jonakin kauniina päivänä päästä naisiin!

Ennen sairaslomaa käytiin mökillä jäljestämässä. Toisin kuin edellisellä kerralla, jolloin koira sen paremmin kuin emäntäkään ei löytänyt merkkaamattomasta jäljestä jälkeäkään, nyt treeni sujui loistavasti! Pikkuruiselta janan pätkältä koira lähti jäljestämään ripeästi mutta nenä maassa ja ilmaisi hyvin kaikki neljä, ekalle suoralle sijoittamaani keppiä. Korkeaa aluskasvillisuutta oli paikoin paljon, mutta se ei näyttänyt häiritsevän Osmoa yhtään. Loppupalkkana viimeisen kepin alla oli herkkupateeta pakasterasiassa.

Maanantaina aamupäivällä tavattiin pitkästä aikaa pikkuväkeä, tällä kertaa Iivanaa ja Kuismaa. Osmo oli (kenties kipeästä tassusta johtuen) tavallistakin rauhallisempi eikä ollut huomaavinaankaan pikkupoikien touhuamista. Emännän harmiksi se jopa hiukan urahti kipeää tassua lähestyneelle Iksulle (2,5v), mitä ei ole sattunut koskaan aikaisemmin. Urahdus oli todellakin hyvin hillitty ja liittyi selvästi tilanteeseen, jossa Osmo oli epävarma juuri laitetusta tassupaketistaan eikä sen vuoksi mukamas kyennyt itse liikkumaan pois pikkupojan alta. Silti jotenkin harmittaa, että ”pomminvarmasta” pikkulasten kaveristamme irtoaa myös tuollainen varoitusäännähdys, niin luonnollinen reaktio kuin se sinänsä onkin.     

Oman väen kesken Osmo on ollut huomattavan hellyydenkipeä ja viihtynyt pitkiäkin aikoja emännän tai isännän kainalossa. Eikä kumpikaan kaksilahkeisista ole tainnut pistää tätä ollenkaan pahakseen. 🙂

Koiraleiri loppui

Kahden naisen ja kolmen koiran leirimme päättyi eilen ja niin minä ja Marianne jätimme haikeat jäähyväiset. Vielä torstaina rauniotreenien jälkeen laitoimme pihaa ja nukkumaan päästiinkin vasta puolenyön jälkeen.

Raunioilla Osmo harjoitteli umpipiiloja. Se teki innoissaan töitä ja pysyi kuuliaisesti sillä alueella, jonka kulloinkin osoitin etsittäväksi. Itse en vieläkään aina luota koiraan tarpeeksi ja saatan painostaa sitä etsimään tyhjää aluetta turhan pitkään. Pitäisi uskoa, että kyllä se sitten selvästi osoittaa, mikäli maalimies on lähistöllä. 

Umpipiilot Osmo ilmaisi paremmin kuin koskaan. Seuraavaksi voidaankin siirtyä puukansista rautakansiin, kun maalimies on piilossa maanalaisessa kaivossa! Treeneissä oli myös ruoka-, melu- ja savuhäiriöitä, mutta niistä Osmo ei välittänyt tuon taivaallista. Marianne toimi savumestarina ja maalimiehenä ja treenien päätteeksi myös Pimu ja Hohto saivat kokeilla raunioilla toimimista. Kuten arvata saattaa, Marianne innostui pelastuskoiratoiminnasta saman tien ja ottanee lähiaikoina yhteyttä Pirkanmaan pelastuskoiriin!   

Tänä viikonloppuna yritän päästä Osmon kanssa jäjestämään. Muuten vietämme rauhallista kotiviikonloppua Peten kanssa ja nautiskelemme ihanasta pikku pihastamme! Mutta kyllä täällä on omituisen hiljaista, kun koiria on paikalla vain yksi kappale. Osmo lähettää terveiset ja märät pusut Pimulle ja Hohdolle ja toivottaa likat tervetulleiksi taas uudestaan! Kunhan nyt ensin hiukkasen malttaa huilia kaiken remuamisen jälkeen…

Porttivahdit

Puutarhurit vauhdissa

< Oksasilppurit tauolla

Koiraleirimme on jatkunut kahden naisen ja kolmen koiran voimin täällä Espoossa. Treenien ja lenkkeilyn lisäksi olemme urakoineet myös puutarhassa. Marianne on varsinainen viherpeukalo ja hänen visionsa ja intonsa taisi hiukan tarttua meikäläiseenkin. Nyt takapihamme villiintynyt viidakko on jotakuinkin taltutettu, kukkapenkeissä on kukkia ja syreenin kuolleet oksat on sahattu pois. Mariannen hartiavoimin irtosi maasta myös siinä reilun vuoden jumittanut katajan kanto. Yhden taimikauppareissun aiomme vielä tänään tehdä, sen verran tuli innostuttua!

Arvokuljetus saapuu – kieli keskellä suuta >

Pyysin jengiä jäämään vielä yhdeksi yöksi, koska illalla on taas rauniotreenit, joita Marianne tulee (kai) mielellään ihmettelemään. Eilen kävin Osmon kanssa myös EKK:n tokotreeneissä, joissa harjoittelimme ruutuun lähettämistä kosketusalustan avulla, askelia taakse, vasemmalle ja oikealle sekä paikallamakuun sateessa. Osmolla riitti ihmeesti intoa, vaikka reenejä ja reuhaamista on riittänyt! Ainoastaan kehään siirtyminen VAPAANA tuottaa päänvaivaa: Osmo saattaa karata kierrokselle muiden koirien sekaan ihan yhtäkkiä, vaikka olisi aivan rauhassa odottanut perusasennossa vieressäni. Näitä hallittuja siirtymisiä vapaana muiden koirien viereen pitää todellakin treenata, muuten ei ole voittajaluokan kisoihin mitään asiaa!

Partaset ja Hohto mökillä

< Pimu ja Osmo saarilenkillä

Lauantaina olin snautsereiden erikoisnäyttelyssä kerhotuotteita kauppaamassa. Illaksi ajoin takaisin mökille, jonne olin kutsunut myös Mariannen, Pimun ja Hohdon.

Marianne ja Hohto olivat sunnuntaina rotweilereiden erikoisnäyttelyssä, jossa Hohto oli pentuluokan neljäs ja mukana parhaassa pentuluokan kasvattajaryhmässä! Näyttelyreissun ajan minä ulkoilin mökillä Osmon ja Pimun kanssa. Illalla mökille saapuivat näyttelytähtien lisäksi myös Leena, Rita ja Ronja. Leena ja Rita olivat olleet samana päivänä ensimmäisessä voittajaluokan tottelevaisuuskokeessaan, jossa he olivat urakoineet kertakaikkisen upean ykköstuloksen; 286,5 pistettä ja luokkavoitto! ONNEA VIELÄ MAHTAVASTA TULOKSESTA! Mökillä meitä olikin sitten koolla melkoinen joukkio, jonka voimin saatoimme toteuttaa ihan ikioman treenileirin!              

Rita ja Ronja>

Myrskyisän tuulen vuoksi jäljestäminen jäi, mutta esineruutua päästiin harjoittelemaan. Ronja ja Hohto ensikertalaisina saivat leikkiä lippalakilla puhtaassa (eli tallomattomassa) metsässä, mutta Pimulle ja Osmolle tallattiin pieni kaistale, jonne vietiin /  piilotettiin pari esinettä. Ekalla kerralla kummatkin näyttivät ekan esineen poimimatta sitä suuhunsa, mutta tokalla kerralla homma toimi jo paljon paremmin ja esine tuotiin ohjaajalle asti. Seuraavana päivänä Osmo kävi hiukan isommalla alueella etsimässä kokonaista kolme esinettä, jotka kaikki nousivat hyvin. Tarttumiseen ja kantamiseen Osmo kaipaa vielä mamman kannustushuutoja, mutta irtoaminen ja nenän käyttö toimivat hienosti. Illalla herkuteltiin ja kummasteltiin kovaa tuulta koirien lepäillessä läjässä kuistilla. Ronja bongasi ekana naapuritontin rajalta tuulessa (?) auenneen puuceen luukun ja seisovaan pöytään suunnistivat sitten vielä Pimu ja Hohtokin. Näköjään harmaat partaset eivät ole yhtä persoja paskapateelle, kuin nuo mustat… Tätä tuoksahtavaa välikohtausta lukuun ottamatta koiraleirimme sujui mukavasti ja ihmeen rauhallisestikin elikoiden lukumäärään ja mökin kokoon nähden!

                                        Onnen hetkiä Osmon elämässä!

Istuskelijat vasemmalta: Hohto, Ronja, Rita ja Osmo, edessä makuulla Pimu. >

Puoli viideksi ajoimme Leenan ja koirat junalle ja minä, Marianne ja loput koirat jatkoimme matkaa sivistyksen pariin Espooseen. Tänään satelee ja tuuli on hiukan laantunut – toisin sanoen on mitä parhaimmat olosuhteet jäljestystä ajatellen. Päivän ohjelmassa onkin jälkitreenit sekä tottista koulun kentällä. Ja jatkuvaa käkätystä, hihitystä, jutustelua, pohdiskelua ja koirien edesottamusten seurailua.  Erityisesti Osmo ja Hohto jaksavat painia ja leikkiä ihan loputtomiin ja ovat tosi hyvää pataa keskenään. Eikä edes luista tai leluista ole tarvinnut tapella.

Hohto 6 kk 

Hellettä raunioradalla

Eilen oltiin Osmon lempitreeneissä eli raunioilla. Entinen automme on.. ..no, entinen ja viimeiset pari viikkoa ollaan odoteltu uutta menopeliä (joka noudetaan TÄNÄÄN!). Niinpä myös raunioille mentiin bussilla ja omaa vuoroaan Osmo joutui odottamaan puun alla hihnassa. Autossa Osmis odottaa aina ihan rauhassa, mutta ulkosalla odottaminen oli ihan pönttöä ja niinpä radan laidalta kuului vähän väliä sydäntä riipaiseva valitus: MIKS NOI SAA MENNÄ RADALLE JA MÄ EN?!?!? Sitä suurempi oli riemu sitten, kun Osmo pääsi töihin.

 

 

Ilta oli todella helteinen ja siksi jokainen koira sai etsiä vain 2 maalimiestä. Osmo teki hienosti hommansa. Jopa saapuminen vapaana etsintäalueelle sujui ihan oikeasti hallitusti! 🙂 Ukot löytyivät melko ripeästi, ensimmäinen puisesta laatikosta, jonka kannen Osmo läväytti alas hyppäämällä sen päälle. Kansi keikahti liukumäeksi ja Osmo liukui alas ja ilmaisi maalimiehen sitten maasta käsin. Toinen ukko löytyi pressun alta betoniröykkiöstä. Haukut tulivat molemmilla piiloilla hienosti ilman epäröintiä tai apuja. Lilli Weckmann toimi kuvaajana, KIITOS hauskoista otoksista taas hänelle! 🙂

 

Rajasaaren rellestäjät

Tiistaina menimme Rajasaareen tapaamaan ihmis- ja koirakavereita. Tietämättömille tiedoksi, että Rajasaari on Helsingin edustalla sijaitseva saari, joka on kokonaan pyhitetty koirapuistoksi. Osmolle käynti oli aivan ensimmäinen, emäntä on sen sijaan viettänyt useampiakin kesäpäiviä saaressa Lusi-vainaan kanssa. Hilpeään seurueeseemme kuului pari työkaveriani, Eevis ja Jasu, sekä Jasun amerikancockeri Jali. Osmo ja Jali tulivat nuorina uroksina ihmeen hyvin toimeen keskenään, ainoa rähähdys sattui, kun Jali köllötteli runsaan eväsröykkiömme edessä ja Osmon mielestä sillä oli aivan liian omistavainen katse. Muutaman sekunnin tiivistä tuijottelua seurasi kovaääninen rähinä, jota Osmo jatkoi, kunnes otin sitä niskasta kiinni ja heitin kyljelleen. Sitten olikin taas ihan rauhaisaa ja mukavaa. No, ymmärrän entistä paremmin, miksi koirapuistoissa ei saa ruokkia koiria (nuokin eväät olivat siis meidän IHMISTEN, eivätkä suinkaan hauvojen).

Päivä ei ollut mitenkään helteinen, vaan puolipilvinen ja melko tuulinen. Silti tarkenimme jutustella ja herkutella tuntikausia tukikohdassamme saaren korkeilla kallioilla. Jali köllötteli kanssamme viltillä, mutta Osmo teki omia retkiään lähimaastoon, bongaili tyttöjä, peuhasi, paini, nylkytti ja valvoi saaren elämää kallionnyppylällä istuen. Kaupungista kantautuviin paloauton ääniin se vastasi tapansa mukaan kunnon susiulinalla, joka oli ilmeisen tehokas: Salamana paikalle ryntäsi neljä koiraa melkein jonossa! 

Viime viikonlopun mökkireissusta Osmolle oli jäänyt muistoksi ”hotspot” eli märkivä ihottuma poskeen. Tänään kävimme näyttämässä poskea eläinlääkärissä, joka määräsi antibioottia sekä viikon uimakiellon. Hotspotti kun tulee nimenomaan siitä, kun koiran iho muhii vähän väliä kostean turkin alla. Uimakielto voi olla aika kova koitos tulevana viikonloppuna, kun lähdemme mökkeilemään ja säätiedotuksissa ennustetaan miltei 30 asteen helteitä! 

Onneksi ihottuma ei näytä häiritsevän Osmoa itseään yhtään. Sen sijaan siihen ensiavuksi sivelemästäni betadinesta oli lähinnä haittaa, koska Osmo rapsutti voiteen aina pois ja samalla ihokin aukesi aina uudestaan. Tänään, kun betadinea ei olla laitettu, ihottuma onkin alkanut kuivua jo hienosti, kuten kuvasta näkyy. Lääkärissä Osmo oli reipas poika ja antoi hienosti tutkia ja puhdistaa ihon. Vain silloin, kun kipeästä kohdasta ajettiin karvat, piti hiukan rimpuilla ja peruutella pöydällä, mutta heti toimituksen jälkeen häntä heilui taas riemukkaasti. Lääkäri totesikin Osmosta, että taitaa olla aika peruspositiivinen kaveri.

2 vuotta ja kesäloma!

Viime sunnuntaina 1.6. Osmo täytti 2 vuotta! Koska merkkipäivä osui viikonlopulle ja koulujen päättäjäistohinaan, päivänsankari lähti isännän kanssa jo edellisenä päivänä mökille ja jätti mamman remuamaan töiden loppua ihan keskenänsä. Mutta mikäpä sen mukavampi tapa viettää 2-vuotissynttäreitä, kuin nautiskella mökkielämästä eli uida ja juosta rantakallioilla riemuhepulin vallassa. Synttäreitä olivat olleet viettämässä myös Dino-serkku, Minna sekä Peten vanhemmat. Kääretorttukakku oli tehnyt hyvin kauppansa kaikille!

 

  

Illalla, kun päivänsankari tuli kotiin, se sai vielä pienen lahjan – itse asiassa ystävältäni Satulta. Nalle-parka sai tietysti heti köniinsä, kuten asiaan kuuluu. Mutta Osmon mielestä parasta pehmoleluissa onkin pumpulisisusten viskominen ympäri asuntoa!

Viime viikkojen hurjan hulinan jälkeen emännällä koitti nyt hyvin ansaittu loma. Osmon kannalta se tarkoittaa pidempiä aamulenkkejä, retkeilyä, treenejä ja muuta mukavaa. Tänään on tiedossa retki Rajasaareen parin työkaverin ja parin koiran kera. 🙂