Epäkunnossa

Eläinlääkäristä on tullut Osmolle tuttu paikka. Tänään käytiin näyttämässä tassua, jonka anturasta oli lähtenyt nahka ja jota Osmo myös ontui selvästi. Lääkärin veikkaus oli, että tassun pohjaan on jossain vaiheessa jäänyt jotakin töhnää tai jokin piikki, jota koira on koittanut nuolla pois ja sitten itse nuoleminen onkin aiheuttanut tulehduksen, jota on tietysti pitänyt nuolla lisää ja niin kierre onkin ollut valmis.

Tassua hoidetaan nyt aamuin illoin betadinessa liottamalla sekä ennen kaikkea estämällä herraa itseään enää ”hoitamasta” sitä nuolemalla. Satelliittikaulurissaan Osmo-parka on kyllä ollut tänään kertakaikkisen säälittävä ja huvittava. Uudet mittasuhteet aiheuttivat tietysti aluksi törmäilyä ja suurta hämmentyneisyyttä, mutta lopulta potilas alistui kohtaloonsa ja kävi nukkumaan tötterö päässään. Iltalenkin ajaksi pois otettu kauluri taitaa toimia myös pelkkänä pelotteena, sillä lenkin jälkeen tassu ja suojasukka ovat saaneet olla rauhassa ilman kauluriakin. Yöksi tötterö kyllä laitetaan taas paikoilleen. Muutaman päivän tehokas hoito ja suojaus varmistavat, että juhannuksena Osmis saa taas tepastella ja uida vapaasti.

Osmo on ollut kyllä tosi kiltti potilas ja saanut taas eläinlääkärin ihastelemaan rauhallista ja ystävällistä käytöstään. Ja kun kerran lekurilla jo oltiin, sain viimein aikaiseksi tilata Osmolle ajan lonkkakuvauksia varten. Kannustimena toimi myös snautserikerhon jalostustoimikunnalta saamani viesti, jossa kerrottiin toimikunnan maksavan osan lonkkakuvausmenoista, mikäli ”kyseisen uroksen” saa myöhemmin lisätä jalostustoimikunnan suosituslistoille. Toisin sanoen, mikäli jäpikkä osoittautuu terveeksi ja menestyy vielä näyttelyssäkin, se saattaa vielä jonakin kauniina päivänä päästä naisiin!

Ennen sairaslomaa käytiin mökillä jäljestämässä. Toisin kuin edellisellä kerralla, jolloin koira sen paremmin kuin emäntäkään ei löytänyt merkkaamattomasta jäljestä jälkeäkään, nyt treeni sujui loistavasti! Pikkuruiselta janan pätkältä koira lähti jäljestämään ripeästi mutta nenä maassa ja ilmaisi hyvin kaikki neljä, ekalle suoralle sijoittamaani keppiä. Korkeaa aluskasvillisuutta oli paikoin paljon, mutta se ei näyttänyt häiritsevän Osmoa yhtään. Loppupalkkana viimeisen kepin alla oli herkkupateeta pakasterasiassa.

Maanantaina aamupäivällä tavattiin pitkästä aikaa pikkuväkeä, tällä kertaa Iivanaa ja Kuismaa. Osmo oli (kenties kipeästä tassusta johtuen) tavallistakin rauhallisempi eikä ollut huomaavinaankaan pikkupoikien touhuamista. Emännän harmiksi se jopa hiukan urahti kipeää tassua lähestyneelle Iksulle (2,5v), mitä ei ole sattunut koskaan aikaisemmin. Urahdus oli todellakin hyvin hillitty ja liittyi selvästi tilanteeseen, jossa Osmo oli epävarma juuri laitetusta tassupaketistaan eikä sen vuoksi mukamas kyennyt itse liikkumaan pois pikkupojan alta. Silti jotenkin harmittaa, että ”pomminvarmasta” pikkulasten kaveristamme irtoaa myös tuollainen varoitusäännähdys, niin luonnollinen reaktio kuin se sinänsä onkin.     

Oman väen kesken Osmo on ollut huomattavan hellyydenkipeä ja viihtynyt pitkiäkin aikoja emännän tai isännän kainalossa. Eikä kumpikaan kaksilahkeisista ole tainnut pistää tätä ollenkaan pahakseen. 🙂

2 Responses to Epäkunnossa

  1. Teija sanoo:

    Tervehdys!

    Meikä ei kyl mee syliin, ei kenenkään. Silti mamma on maailman paras otus, sitä tulee ikävä jo postinhakumatkan aikana. Nooh, on niinkin käynyt, et meikä makaa mamman petillä eikä ole tietoakaan, että päivä olis alkanut ja pitäis nousta ylös.

    Ne ei ymmärrä, mikä himo mulla on mamin silmälaseihin – monennetko nää oli – kuljin kyl seiniä pitkin, kun näin, miten kiukkuseks se tuli mun peltitöistä – emme puhuneet pariin päivään.

    Toinen asia, mistä saan harmia, on kynät: etsin repuista ja laukuista kuula-, lyijy- väri- ym. kynät ja syön ne.

    Nyt ne päivittelee, olenko koira vai mikä? Mummuksi sanovat, kun hyppään pallille ja katselen, mitä naapurit tekevät; musta on tullut kyylä…

    Juhannus meni iisisti. Yhden noutajan kanssa sain leikkiä, yritin varastaa sen leluvauvaa, mutta lopulta ymmärsin, että vauvan paikka on noutajan luona, niin pehmo kuin vaavi olikin. Annoin periksi. (Muodon vuoksi, hämäykseksi tietty, en kai tosissaan. Jos toinen luulee, et se on oikea vauva, antaa jätkän olla.)

  2. osmo sanoo:

    Moikka! Ootko sä Topi vai kukako sä oot? Joka tapaukses kiitti viestistä! Meikän tassu on jo parantunu ja nyt oon ihan huippukunnossa taas. Mäkään en nuorempana kehdannu istuu sylissä ku aattelin, et se on niin mamoo. Mut nyt mä oon tajunnu, et noi ihmiset tarvii sitä läheisyyttä joten voin vähän joustaa periaatteistani. Mut en mä kyl viitti olla sylis jos kaverit näkee. Sillon mä pylvästelen kauheena ja oon ihan viilee ja pätevä jätkä. Siis JÄMY, niinku mun kaveri Helka mua aina nimittää. Mahtista kesän jatkoa! Toivoo Osmo

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: