Stadin redu

elokuu 31, 2008

Kävimme tänään syömässä Peten vanhemmilla, jotka olivat palanneet Sotkamon mökiltä takaisin kaupunkiin. Matkalla kävimme Rajasaaressa, jossa aurinkoista sunnuntaita oli viettämässä muutama muukin koiranulkoiluttaja. Kavereista ei siis ollut pulaa! Osmo ei murissut kenellekään, vaikka hiukan niskakarvojaan välillä nostelikin. 

Jätkän pinna ei palanut edes silloin, kun yksi pikkuterrieri räyhäsi ja hyökkäili tosi häijyn kuuloisesti suoraan sitä päin (Osmo oli bongannut saman ihanan nartun, jonka räyhähenki oli ilmeisesti jo varannut itselleen). Onneksi Osmis tuli kutsusta pois vihaisen pikkumiehen tieltä!

Muutenkin Osmo käyttäytyi mukavan rauhanomaisesti eikä provosoitunut mukaan poikien keskinäisiin kahnauksiin. Tytöthän ovat Osmon mielestä vain ja ainoastaan IHANIA, vaikka kuinka äkäisiä olisivatkin! Nuori bordeauxindoggi (?) taisi olla tämänpäiväisistä peuhukavereista hauskin, vaikkei Osmon yllytyksestä huolimatta intoutunutkaan hippasille. Painikamuna se oli silti saaren paras! 

Tänä viikonloppuna ei mökkeiltykään, kun Pete intoutui golfaamaan ja minä ja Osmo jäljestämään. Tallasin vajaan kilometrin jäljen Espoon ja Kirkkonummen rajametsiin. Harmillisesti Osmo otti taas takajäljen. Seuraavaksi aion alkaa vahvistaa oikeaa suuntaa laittamalla muutaman namin jäljelle metri tai pari janan ylityksen jälkeen. 

<Mummolan partsilta voi vakoilla stadilaisten elämää 

Takajälkeä lukuun ottamatta homma hoitui hienosti. Osmo jäljesti erittäin itsenäisesti eli itse sain roikkua kaukana liinan toisessa päässä. Tavoitin poitsun oikeastaan vain silloin, kun se odotti makuullaan palkintoa löytämästään jälkikepistä. Ja upeasti koira näyttikin kaikki kuusi keppiä! 😀     

Enemmän tällasia viikonloppuja, toivoo Osmo >

Mainokset

Perusviikko

elokuu 30, 2008

Arki alkaa hahmottua ja tärkeät asiat ovat löytäneet paikkansa lukujärjestyksestäni. Töiden ohella eniten aikaa vie koiraharrastus, mutta toisaalta se on myös kaikkein tehokkain tapa palautua ja irrottautua työkuvioista. Treeneihin minulla riittääkin aina energiaa! Samaa ei voi sanoa koti- ja pihatöistä, jotka jäävät näköjään aina viikonloppuun…

Torstaina oli taas rauniotreenit, joissa Lilli Weckmann toimi kuvaajana. Kiitos! 🙂 Aloitimme kaatosateessa, joka onneksi pian laantui vaimeaksi ripotteluksi. Osmon vuoro oli treenien  loppupuolella, jolloin ei satanut enää yhtään. Maalimiehiä oli kolme ja alueina talot ja yläkasa. Osmolla oli uskomaton vauhti päällä ja kadotinkin sen useampaan otteeseen näkyvistäni.

Aloitimme ykköstalosta, mutta jo parissa sekunnissa Osmo oli tarkistamassa jo seuraavaa taloa. Kutsuin koiran takaisin ekalle talolle. Uskomattoman kuuliaisesti se noudattikin kutsua, vaikka oli kuulemma ollut jo aivan maalimiehen vieressä kakkostalolla eli todennäköisesti hajulla. Nopean ykköstalon tsekkauksen jälkeen päästin Osmon kakkostalolle, josta maalimies siis löytyikin. 

Jatkoimme yläkasalle. Toinen maalimies oli kaivossa vajaan kahden metrin syvyydessä. Kaivo oli suljettu puukannella, joka on hiukan rautakantta helpompi. Osmo bongasi ja ilmaisikin piilon hyvin. Sitten kansi avattiin ja maalimies palkkasi koiran.

Kolmas maalimies olikin aivan vastakkaisessa suunnassa, nimittäin parin metrin korkeudessa muurin päällä. Yläpiiloja emme ole paljoa treenanneet ja tehtävä osoittautuikin huomattavasti edellistä haasteellisemmaksi. Osmo pähkäili hajua kauan, mutta sinnikkäästi. Paikannettuaan viimein maalimiehen koira joutui uuden pulman eteen: Miten ihmeessä tonne pääsee?! 

Kun hyvää ilmaisuasentoa ei löytynyt muurin päältä (jonne koira siis tosiaan ensin kiipesi), niin Osmo haukkui ukon alhaalta käsin ja sai palkkapurkin lentopostina kiitokseksi. Hyvä ja sopivan  haasteellinen treeni rohkaisi emäntää siinä määrin, että ilmoitin meidät raunioiden peruskokeeseen, joka on 21.9.! 

Muutakin mukavaa on Osmon viikkoon mahtunut: keskiviikkona käytiin koirapuistossa, jossa vauhdikkaana leikkikaverina oli vajaa 2-vuotias bordercollie Elli. Eilen nautittiin upeasta auringonpaisteesta patikoimalla pari tuntia keskuspuiston metsäpoluilla. Tänään lähdetään mökille, kunhan saadaan ensin kotityöt tehtyä.


Kekkereistä koulutuskentälle

elokuu 26, 2008

Eilen oli kummityttömme Stellan 2-vuotissynttärit, joita vietettiin asiaankuuluvin menoin kummien ja mummien kanssa. Myös Osmo oli mukana kemuissa, koska jatkoimme suoraan synttäreiltä BSE-ryhmän tottistreeneihin Luukkiin.

      

Tottiksessa oli paikalla kolme Hullua Lehmää (Jaana, Sanna ja Tuuli) sekä kolme nuorta urosta (Asko, Dyny ja Osmo). Muut treenasivat paikalla makuuta yhden tehdessä liikkeitä. Osmon kanssa otin seuraamisen ja jättävien liikkeiden lisäksi tokon luoksetuloa takapalkalla. Vauhti säilyi takapalkasta huolimatta ja pysäytykset niin seisomaan kuin maahankin olivat harvinaisen napakat. Joka pysäytyksen jälkeen annoin Osmolle ”vapaa”-käskyllä luvan pinkaista takaisin lähtöpaikkaan nakinpalan luo. Lopuksi otettiin vielä pk-noudot molemmilla esteillä. Hyppynouto oli hyvä, A otettiin myös uusintana, kun ekalla kerralla Osmo jäi esteen harjalle kyttäilemään kauempana odottelevaa Askoa…

Sunnuntaina tein Osmolle ekan jäljen sitten kisasuorituksemme. Jälki oli jotakuinkin alokasluokan tasoa eli n. 500 metriä pitkä. Kulmia oli kolme, joista kaksi viimeistä hyvin lähellä toisiaan. Maastopohja oli välillä kuivaa metsämaata ja välillä kosteaa heinikkoa. Viime aikojen takajäljille lähdöistä johtuen ylitin janan viistosti niin, että koira pääsi lähtemään helpossa kulmassa etuvasemmalle. Itse pyrin pysymään nyt selkeästi kauempana kuin kisoissa, joissa tuomari huomautti liian lähellä koiraa kulkemisesta. Toinen keppi jäi Osmolta huomaamatta kenties siksi, etten nyt jarrutellut sen etenemistä ollenkaan. Saldoksi saimme siis 5/6 keppiä, kuten kisoissakin. Hauskaa näytti kyllä taas olevan; jäljestyksestä on tainnut tulla Osmon toinen lempilaji rauniohommien ohella!


Viikonloppuja

elokuu 23, 2008

Torstain rauniotreenit menivät loistavasti. Kuvaajana toimi Lilli Weckmann, KIITOS loistavista otoksista! 🙂 Häiriötekijänä oli tällä kertaa ruokakätköt ja aiheena hallittavuus. Koiraa ei saanut päästää ollenkaan yläkasalle ”räjähdysvaaran” vuoksi ja kesken etsinnän se piti myös kutsua luokse, kuten kokeissa. Alueena meillä oli keski- ja alakasat ja etsittävänä kaksi maalimiestä. Osmo pysyi hienosti hanskassa eikä välittänyt ruokakätköistä yhtään. Luoksetulokin toimi hyvin. Eka ukko oli alakasan reunassa olevassa roskalaatikossa eli umpipiilossa. Osmo porhalsi ensin ohi, mutta palasi itse tarkentamaan hajua ja ilmaisi hyvin.

TUOLLA! haukkuu Osmo katsoen Tuulia, joka keikkuu vielä yläkasalla. Piilosta löytyy Mimi, joka tarjoilee lihapullan murut löytäjälleen.     

Käytyämme koko alakasan läpi siirryimme keskikasalle ja pian Osmo sai taas hajusta kiinni. Piilo oli ylössuin oleva betoniputki, jonka kyljessä oli kurkistusaukko. Osmo tarkensi huolellisesti ja haukkui kurkistusaukosta iloisesti suoraan maalimiehen korvaan (kaikuvassa putkessa ei ehkä kauhean miellyttävä kokemus!). Kaiken kaikkiaan treeni sujui siis tosi hyvin.

Jossain ihan tässä lähellä…                              …LÖYTYI!

Eilen olimme pienellä opeporukalla viettämässä Taiteiden yötä. Koska Pete on vielä reissussa enkä halunnut jättää koiraa työpäivän jälkeen uudestaan yksin, Osmo pääsi yökylään Viherin mummolaan. Iltapala oli maittanut, lenkkiseura kelvannut ja yö mennyt kaikin puolin rauhallisesti. Ilmeisesti koti-ikävä ei siis ollut pahemmin poitsua vaivannut. Kiitokset vielä koiran hoitajille!

Tänään lenkkeilimme Kauniaisissa ja kävimme pitkästä aikaa Ymmerstan koirapuistossa. Paikalla oli vanhoja tuttuja sekä joitain uusiakin kavereita, joiden kanssa kelpasi kisailla. Huomiselle on luvassa metsätreenejä ja illalla isännän kotiinpaluu.


Yksinhuoltajan arkea

elokuu 21, 2008

Pete lähti eilen työmatkalle, joten meikäläinen on nyt koiran yksinhuoltaja. Aika ei kyllä pääse käymään pitkäksi eikä ikävöimäänkään juuri ehdi. Siitä pitävät huolen työkuviot sekä Osmo, joka varmistaa päivittäisen liikunnan ja ulkoilman saantini. Tänään suuntaamme myös rauniotreeneihin Oittaalle.

Osmo on sopeutunut taas hienosti arkeen eli siihen, ettei mamma olekaan koko ajan kotona keksimässä retki- tai treenikohteita, kuten kesälomalla. Koira taitaa viettää päivänsä lähinnä nukkuen. Kotiin tullessani puruluut ovat nimittäin koskemattomina lattialla (poikkeuksena erityisherkulliset hammasharjaluut) ja Osmo haukottelee ja venyttelee makeasti tervehtimislupaa odotellessaan. Tosin nuo lepyttelyeleet liittyvät myös laumajärjestyksen vahvistamiseen: Koira ikään kuin myöntelee, että äippä on alfanaaras vielä työpäivänsä jälkeenkin.


Kokemusta karttui, pisteitä ei

elokuu 16, 2008

Tänään oli snautserikerhon järjestämä tokokisa Hyvinkäällä. Olin ilmoittanut Osmon mukaan, vaikka tiesin, etteivät voittajaluokan liikkeet ole vielä kisakunnossa. Nämä mittelöt saivat siis luvan toimia omistajan hermorakenteen testauksena sekä väliarviona tämänhetkisestä tasostamme.

< Kehään meno. Taustalla Eetu-snautseri (VOI2-tulos!).

Kolmen VOI-ryhmän paikallamakuut suoritettiin luokan aluksi, mutta sen jälkeen saimmekin odotella omaa vuoroamme useamman tunnin ajan. Odotusajan Osmo vietti suurimmaksi osaksi autossa ja minä kanttiiniteltassa tuttujen kanssa jutellen ja lämpimikseni hypellen. Iltapäivän mittaan sade yltyi ja lätäköt kentällä laajenivat. Kauhulla odotin, millaiset märkäpartahepulit Osmo tällä kertaa kehässä saisikaan!

1. PAIKALLA MAKAAMINEN.  Paikallamakuuta jännitin kaikkein eniten, koska voittajaluokassa kehään mennään koirat vapaana ja pelkäsin, että Osmo lähtisi moikkaamaan muita kilpailijoita ennen ryhmäliikkeen alkua… Helpotuksekseni poitsu pysyi kuitenkin hanskassa eikä yrittänytkään lähteä omille teilleen. Myös itse liike meni hienosti ja siitä irtosikin ainoa kymppimme tänään.

2. SEURAAMINEN TALUTTIMETTA. Tässä vaiheessa satoi siis jo oikein kunnolla. Seuraaminen oli ensimmäisen suoran ajan onnettoman löysää jätättämistä, mutta sitten Osmo terästäytyi ja teki paikallaan käännökset ja sivuaskeleet hienosti. Myös juoksu- ja hidasosuus menivät hyvin. Lopputulos seuraamisesta oli 7.   

3. ISTUMINEN SEURAAMISEN YHTEYDESSÄ. Liikkeestä istuminen oli ainoa liike, josta odotin täysiä pisteitä, mutta toisin kävi: Jostain syystä (ehkäpä märkä kenttä??) Osmo ei istunutkaan vaan jäi seisomaan, minkä huomasin vasta kääntyessäni itse ympäri. Onneksi liikkeenohjaaja vinkkasi, että uuden käskyn voi antaa vieläkin (en olisi tajunnut tehdä mitään, koska luulin liikkeen menneen jo nollille). Tokalla käskyllä Osmo istui ja jostain syystä tuomari verotti kaksoiskäskystä vain yhden pisteen eikä kahta, kuten kuuluisi (?). Lopputulos istumisesta siis 9. 

4. LUOKSETULO. Luoksetulossa pysähdykset menivät pitkiksi, kuten ounastelinkin. Pitää kuitenkin olla iloinen, että Osmo ylipäätään meni makuulle märkään hiekkaan! 🙂 Arvosanamme luoksetulosta oli 6,5.    

5. LÄHETTÄMINEN MÄÄRÄTYLLE PAIKALLE, MAAHANMENO JA LUOKSETULO. Ruutuun lähettäminen alkoi tosi lupaavasti: Osmo pinkaisi suoraan oikeaan suuntaan ja löysi heti ruudun keskelle. Valitettavasti loppuliike meni pipariksi. Osmo ei selvästikään halunnut mennä makuulle ruutuun (märkä kenttäkö jälleen?!) vaan käskyn saatuaan tuli hitaasti takaisin päin ja lopulta ulos ruudusta. Niinpä liike meni nollille. 😦

6. NOUTAMINEN ESTEEN YLI HYPÄTEN. Hyppynoudossa kävi sama, kuin pk-kokeessa torstaina. Osmo lähti hyvin, otti kapulan – mutta jäi sitten seisoskelemaan kapula suussaan ja vaati lisähoukuttelua suorittaakseen liikkeen loppuun. Onneksi se sentään hyppäsi esteen yli myös takaisin tullessaan. Arvosana oli 7.

7. METALLIESINEEN NOUTAMINEN. Metallinoudossa Osmo kyllästyi lopullisesti tottelemiseen. Se lähti hyvin ja tarttui esineeseen, mutta pudotti kapulan paluumatkalla ja sitten alkoikin vimmattu kieriskely ja parran pyyhkiminen kapulan ympärillä… Lopulta otin kapulan ja tein Osmon kanssa lyhyen pitotreenin, koska tässä vaiheessa tuomari oli jo antanut pisteensä tai siis jättänyt ne antamatta! 😉

8. TUNNISTUSNOUTO. Tunnari meni paljon paremmin, kuin odotin. Poitsu lähti hienosti ja haisteli esineitä suhteellisen siististi. Se otti oman palikan suuhunsa heti, kun osui sen kohdalle, mutta pudotti sen ja kävikin vielä tarkastamassa loput esineet. Sitten se poimi oikean esineen uudestaan suuhunsa ja lähti tulemaan takaisin päin – vain jäädäkseen taas aarteensa kanssa kauemmas makoilemaan. Edes uusintakäsky ei tepsinyt vaan jouduin itse liikkumaan saadakseni tunnarikapulan itselleni. Ihan kelvollisesta alusta huolimatta saimme siis tästäkin liikkeestä arvosanan 0. 

9. KAUKO-OHJAUS. Kaukokäskyt menivät kaikki kerrasta perille ja Osmo otti oikeat asennot ripeästi. Samalla se kuitenkin liikkui eteenpäin yli sallitun rajan, joten taas tulos oli 0.

10. KOKONAISVAIKUTUS. Yhteistyöstä, suorituksen yleisilmeestä jne saimme arvosanan 8, jonka tuomari Harri Laisi antoi ”iloisesta ja sinnikkäästä työskentelystä”. Yhteispisteet 136 p. eli VOI0.

Snautsereiden tokomestaruuden voittivat tänä vuonna TUIJA ja BALETTI, jotka taituroivat avoimessa luokassa 165p. eli YKKÖSTULOKSEN arvoisesti! ONNEA molemmille ja kiitos Tuijalle myös tämän jutun kisakuvista! 

Vaikkei tulosta tänään tullutkaan, oli hyvä, että päätin kuitenkin osallistua. Sain todeta, että kehään meno vapaana on sittenkin mahdollista. Huomasin, missä asioissa on eniten petrattavaa. Kokemusta karttui, vaikka pisteitä ei paljon ropissutkaan!

^ Mutta nyt rentoudutaan kunnolla ja ollaan tyytyväisiä kaikkeen jo opittuun ja saavutettuun! 😀


Koulari kolahti!

elokuu 15, 2008

Ensimmäinen jälkikokeemme on onnellisesti ohi. Osmo sai 255p. eli 2-tuloksen ja siten koulutustunnuksen JK1! 😀

     

               Ilmoittautuminen ja paikallamakuu

Koe alkoi maasto-osuudella eli heti koirien tarkastamisen ja kilpailunumeroiden arpomisen jälkeen ajettiin autoilla janoille. Janalta Osmo lähti ensin takajäljelle (-6p.) ja itse kuljin liian lähellä koiraa (-1p.). Tuomari käski meidät takaisin janalle, jolloin Osmo lähti reippaasti jäljestämään oikeaan suuntaan. Eka keppi tuli vastaan aika pian ja intoa piukalla oleva Osmo juoksenteli sen ympärillä jonkin aikaa, ennen kuin tarkensi kunnolla ja meni maahan. Sitten jatkettiin jo hiukan järkevämpää vauhtia. Osmo teki hyvää työtä ja sitä oli helppo lukea. Kuitenkin yksi keppi jäi löytymättä (-20p.). Olisi pitänyt jarrutella koiraa enemmän yhdessä kohdassa, jossa se näytti hiukan valpastuvan…

  Seuraaminen (oikeanpuoleinen kuva ihmisryhmästä)

Jäljeltä ajettiin esineruudulle, jossa saatiin taas odotella aika kauan omaa vuoroa. Auton luona nostatin Osmolla yhden esineen, jotta se tietäisi, mitä se on seuraavaksi menossa tekemään. Esineruudussa lähetykset toimivat ja muutenkin Osmo oli hyvin kuulolla. Tosin yhden pissapaikan se bongasi ja jätti tietysti oman puumerkkinsä sen päälle (-2p.). Esine löytyi kolmannella pistolla alueen takalaidalta. Osmo toi löytämänsä pienen kengän tosi upeasti eli täysillä juosten ja tuli eteeni istumaan. Yhteispisteemme maastosta olivat 171/200p.

                     Liikkeestä maahan meno

Sitten koitti kaikkein jännittävin vaihe eli tottelevaisuusosuus. Eniten jännittämäni ilmoittautminen (kaksi koirakkoa yhtä aikaa, koirat vapaana) meni hienosti ja muutenkin Osmo pysyi koko ajan kuulolla eikä yrittänyt karata omille teilleen tai toisen koiran luo. Me aloitimme paikallamakuusta, jossa ei ollut ongelmia. Seuraamisissa Osmo kesti tosi hyvin sen, ettei palkkaa tullutkaan, kuten treeneissä. Välillä se jätätti hiukan, mutta otti sitten taas hyvin kontaktia. Jättävät liikkeet ja luoksetulo menivät tosi upeasti!

 

          Hyppynouto ja estenoudon alkuasento

Tasamaa- ja hyppynoudossa Osmo hidasteli palautuksessa ja aikoi selvästi jopa mennä makuulle kapulan kanssa, mikä on aivan uusi ilmiö! Niinpä jouduin antamaan tehostekäskyn ja hiukan vartaloapuja houkutellakseni Osmon palautusasentoon. Hyppynoudossa Osmo myös kiersi esteen takaisin tullessa. Sen sijaan estenouto meni täysin puhtaasti surkean vinosta heitostani huolimatta! Viimeisenä liikkeenä suoritetaan aina eteen lähetys. Osmo irtosi upeasti ja eteni vauhdilla maahan-käskyyn asti. Eka käsky vain hidasti vauhtia ja sai koiran haistelemaan ympäriinsä (eli etsimään Pingviiniä!). Onneksi toinen käsky toimi ja niin pääsimme kuuntelemaan tuomarin arviota. Tottiksesta irtosi yhteensä 84/100 pistettä, mistä olen kyllä tosi tyytyväinen!

   

                  Estenouto ja kapulan luovutus

Itseäni kyllä hiukan harmittaa sen yhden kepin jääminen jäljelle, sillä sen kanssa oltaisiin saatu 1-tulos! Mutta valittaa ei sovi, sillä tavoite eli koulutustunnus JK1 saavutettiin! Kaiken lisäksi sijoituimme kahdeksan koirakon joukosta toisiksi ja saimme komean pokaalin! Osmo ei välittänyt pokaalista eikä koulutustunnuksestakaan, mutta oli vähintään yhtä tyytyväinen kuin mamma saadessaan autossa maksalaatikkoa ja päästessään pitkän kisapäivän jälkeen hiekkakuopalle kaahailemaan lempilikkojensa Hohdon ja Pimun kanssa! 😀

 

                    Arvostelu ja palkintojen jako

Kiitos kuvista, tsemppauksesta ja täyshoidosta Mariannelle!