Stadin redu

Kävimme tänään syömässä Peten vanhemmilla, jotka olivat palanneet Sotkamon mökiltä takaisin kaupunkiin. Matkalla kävimme Rajasaaressa, jossa aurinkoista sunnuntaita oli viettämässä muutama muukin koiranulkoiluttaja. Kavereista ei siis ollut pulaa! Osmo ei murissut kenellekään, vaikka hiukan niskakarvojaan välillä nostelikin. 

Jätkän pinna ei palanut edes silloin, kun yksi pikkuterrieri räyhäsi ja hyökkäili tosi häijyn kuuloisesti suoraan sitä päin (Osmo oli bongannut saman ihanan nartun, jonka räyhähenki oli ilmeisesti jo varannut itselleen). Onneksi Osmis tuli kutsusta pois vihaisen pikkumiehen tieltä!

Muutenkin Osmo käyttäytyi mukavan rauhanomaisesti eikä provosoitunut mukaan poikien keskinäisiin kahnauksiin. Tytöthän ovat Osmon mielestä vain ja ainoastaan IHANIA, vaikka kuinka äkäisiä olisivatkin! Nuori bordeauxindoggi (?) taisi olla tämänpäiväisistä peuhukavereista hauskin, vaikkei Osmon yllytyksestä huolimatta intoutunutkaan hippasille. Painikamuna se oli silti saaren paras! 

Tänä viikonloppuna ei mökkeiltykään, kun Pete intoutui golfaamaan ja minä ja Osmo jäljestämään. Tallasin vajaan kilometrin jäljen Espoon ja Kirkkonummen rajametsiin. Harmillisesti Osmo otti taas takajäljen. Seuraavaksi aion alkaa vahvistaa oikeaa suuntaa laittamalla muutaman namin jäljelle metri tai pari janan ylityksen jälkeen. 

<Mummolan partsilta voi vakoilla stadilaisten elämää 

Takajälkeä lukuun ottamatta homma hoitui hienosti. Osmo jäljesti erittäin itsenäisesti eli itse sain roikkua kaukana liinan toisessa päässä. Tavoitin poitsun oikeastaan vain silloin, kun se odotti makuullaan palkintoa löytämästään jälkikepistä. Ja upeasti koira näyttikin kaikki kuusi keppiä! 😀     

Enemmän tällasia viikonloppuja, toivoo Osmo >

Advertisement

Perusviikko

Arki alkaa hahmottua ja tärkeät asiat ovat löytäneet paikkansa lukujärjestyksestäni. Töiden ohella eniten aikaa vie koiraharrastus, mutta toisaalta se on myös kaikkein tehokkain tapa palautua ja irrottautua työkuvioista. Treeneihin minulla riittääkin aina energiaa! Samaa ei voi sanoa koti- ja pihatöistä, jotka jäävät näköjään aina viikonloppuun…

Torstaina oli taas rauniotreenit, joissa Lilli Weckmann toimi kuvaajana. Kiitos! 🙂 Aloitimme kaatosateessa, joka onneksi pian laantui vaimeaksi ripotteluksi. Osmon vuoro oli treenien  loppupuolella, jolloin ei satanut enää yhtään. Maalimiehiä oli kolme ja alueina talot ja yläkasa. Osmolla oli uskomaton vauhti päällä ja kadotinkin sen useampaan otteeseen näkyvistäni.

Aloitimme ykköstalosta, mutta jo parissa sekunnissa Osmo oli tarkistamassa jo seuraavaa taloa. Kutsuin koiran takaisin ekalle talolle. Uskomattoman kuuliaisesti se noudattikin kutsua, vaikka oli kuulemma ollut jo aivan maalimiehen vieressä kakkostalolla eli todennäköisesti hajulla. Nopean ykköstalon tsekkauksen jälkeen päästin Osmon kakkostalolle, josta maalimies siis löytyikin. 

Jatkoimme yläkasalle. Toinen maalimies oli kaivossa vajaan kahden metrin syvyydessä. Kaivo oli suljettu puukannella, joka on hiukan rautakantta helpompi. Osmo bongasi ja ilmaisikin piilon hyvin. Sitten kansi avattiin ja maalimies palkkasi koiran.

Kolmas maalimies olikin aivan vastakkaisessa suunnassa, nimittäin parin metrin korkeudessa muurin päällä. Yläpiiloja emme ole paljoa treenanneet ja tehtävä osoittautuikin huomattavasti edellistä haasteellisemmaksi. Osmo pähkäili hajua kauan, mutta sinnikkäästi. Paikannettuaan viimein maalimiehen koira joutui uuden pulman eteen: Miten ihmeessä tonne pääsee?! 

Kun hyvää ilmaisuasentoa ei löytynyt muurin päältä (jonne koira siis tosiaan ensin kiipesi), niin Osmo haukkui ukon alhaalta käsin ja sai palkkapurkin lentopostina kiitokseksi. Hyvä ja sopivan  haasteellinen treeni rohkaisi emäntää siinä määrin, että ilmoitin meidät raunioiden peruskokeeseen, joka on 21.9.! 

Muutakin mukavaa on Osmon viikkoon mahtunut: keskiviikkona käytiin koirapuistossa, jossa vauhdikkaana leikkikaverina oli vajaa 2-vuotias bordercollie Elli. Eilen nautittiin upeasta auringonpaisteesta patikoimalla pari tuntia keskuspuiston metsäpoluilla. Tänään lähdetään mökille, kunhan saadaan ensin kotityöt tehtyä.

Kekkereistä koulutuskentälle

Eilen oli kummityttömme Stellan 2-vuotissynttärit, joita vietettiin asiaankuuluvin menoin kummien ja mummien kanssa. Myös Osmo oli mukana kemuissa, koska jatkoimme suoraan synttäreiltä BSE-ryhmän tottistreeneihin Luukkiin.

      

Tottiksessa oli paikalla kolme Hullua Lehmää (Jaana, Sanna ja Tuuli) sekä kolme nuorta urosta (Asko, Dyny ja Osmo). Muut treenasivat paikalla makuuta yhden tehdessä liikkeitä. Osmon kanssa otin seuraamisen ja jättävien liikkeiden lisäksi tokon luoksetuloa takapalkalla. Vauhti säilyi takapalkasta huolimatta ja pysäytykset niin seisomaan kuin maahankin olivat harvinaisen napakat. Joka pysäytyksen jälkeen annoin Osmolle ”vapaa”-käskyllä luvan pinkaista takaisin lähtöpaikkaan nakinpalan luo. Lopuksi otettiin vielä pk-noudot molemmilla esteillä. Hyppynouto oli hyvä, A otettiin myös uusintana, kun ekalla kerralla Osmo jäi esteen harjalle kyttäilemään kauempana odottelevaa Askoa…

Sunnuntaina tein Osmolle ekan jäljen sitten kisasuorituksemme. Jälki oli jotakuinkin alokasluokan tasoa eli n. 500 metriä pitkä. Kulmia oli kolme, joista kaksi viimeistä hyvin lähellä toisiaan. Maastopohja oli välillä kuivaa metsämaata ja välillä kosteaa heinikkoa. Viime aikojen takajäljille lähdöistä johtuen ylitin janan viistosti niin, että koira pääsi lähtemään helpossa kulmassa etuvasemmalle. Itse pyrin pysymään nyt selkeästi kauempana kuin kisoissa, joissa tuomari huomautti liian lähellä koiraa kulkemisesta. Toinen keppi jäi Osmolta huomaamatta kenties siksi, etten nyt jarrutellut sen etenemistä ollenkaan. Saldoksi saimme siis 5/6 keppiä, kuten kisoissakin. Hauskaa näytti kyllä taas olevan; jäljestyksestä on tainnut tulla Osmon toinen lempilaji rauniohommien ohella!

Viikonloppuja

Torstain rauniotreenit menivät loistavasti. Kuvaajana toimi Lilli Weckmann, KIITOS loistavista otoksista! 🙂 Häiriötekijänä oli tällä kertaa ruokakätköt ja aiheena hallittavuus. Koiraa ei saanut päästää ollenkaan yläkasalle ”räjähdysvaaran” vuoksi ja kesken etsinnän se piti myös kutsua luokse, kuten kokeissa. Alueena meillä oli keski- ja alakasat ja etsittävänä kaksi maalimiestä. Osmo pysyi hienosti hanskassa eikä välittänyt ruokakätköistä yhtään. Luoksetulokin toimi hyvin. Eka ukko oli alakasan reunassa olevassa roskalaatikossa eli umpipiilossa. Osmo porhalsi ensin ohi, mutta palasi itse tarkentamaan hajua ja ilmaisi hyvin.

TUOLLA! haukkuu Osmo katsoen Tuulia, joka keikkuu vielä yläkasalla. Piilosta löytyy Mimi, joka tarjoilee lihapullan murut löytäjälleen.     

Käytyämme koko alakasan läpi siirryimme keskikasalle ja pian Osmo sai taas hajusta kiinni. Piilo oli ylössuin oleva betoniputki, jonka kyljessä oli kurkistusaukko. Osmo tarkensi huolellisesti ja haukkui kurkistusaukosta iloisesti suoraan maalimiehen korvaan (kaikuvassa putkessa ei ehkä kauhean miellyttävä kokemus!). Kaiken kaikkiaan treeni sujui siis tosi hyvin.

Jossain ihan tässä lähellä…                              …LÖYTYI!

Eilen olimme pienellä opeporukalla viettämässä Taiteiden yötä. Koska Pete on vielä reissussa enkä halunnut jättää koiraa työpäivän jälkeen uudestaan yksin, Osmo pääsi yökylään Viherin mummolaan. Iltapala oli maittanut, lenkkiseura kelvannut ja yö mennyt kaikin puolin rauhallisesti. Ilmeisesti koti-ikävä ei siis ollut pahemmin poitsua vaivannut. Kiitokset vielä koiran hoitajille!

Tänään lenkkeilimme Kauniaisissa ja kävimme pitkästä aikaa Ymmerstan koirapuistossa. Paikalla oli vanhoja tuttuja sekä joitain uusiakin kavereita, joiden kanssa kelpasi kisailla. Huomiselle on luvassa metsätreenejä ja illalla isännän kotiinpaluu.

Yksinhuoltajan arkea

Pete lähti eilen työmatkalle, joten meikäläinen on nyt koiran yksinhuoltaja. Aika ei kyllä pääse käymään pitkäksi eikä ikävöimäänkään juuri ehdi. Siitä pitävät huolen työkuviot sekä Osmo, joka varmistaa päivittäisen liikunnan ja ulkoilman saantini. Tänään suuntaamme myös rauniotreeneihin Oittaalle.

Osmo on sopeutunut taas hienosti arkeen eli siihen, ettei mamma olekaan koko ajan kotona keksimässä retki- tai treenikohteita, kuten kesälomalla. Koira taitaa viettää päivänsä lähinnä nukkuen. Kotiin tullessani puruluut ovat nimittäin koskemattomina lattialla (poikkeuksena erityisherkulliset hammasharjaluut) ja Osmo haukottelee ja venyttelee makeasti tervehtimislupaa odotellessaan. Tosin nuo lepyttelyeleet liittyvät myös laumajärjestyksen vahvistamiseen: Koira ikään kuin myöntelee, että äippä on alfanaaras vielä työpäivänsä jälkeenkin.

Kokemusta karttui, pisteitä ei

Tänään oli snautserikerhon järjestämä tokokisa Hyvinkäällä. Olin ilmoittanut Osmon mukaan, vaikka tiesin, etteivät voittajaluokan liikkeet ole vielä kisakunnossa. Nämä mittelöt saivat siis luvan toimia omistajan hermorakenteen testauksena sekä väliarviona tämänhetkisestä tasostamme.

< Kehään meno. Taustalla Eetu-snautseri (VOI2-tulos!).

Kolmen VOI-ryhmän paikallamakuut suoritettiin luokan aluksi, mutta sen jälkeen saimmekin odotella omaa vuoroamme useamman tunnin ajan. Odotusajan Osmo vietti suurimmaksi osaksi autossa ja minä kanttiiniteltassa tuttujen kanssa jutellen ja lämpimikseni hypellen. Iltapäivän mittaan sade yltyi ja lätäköt kentällä laajenivat. Kauhulla odotin, millaiset märkäpartahepulit Osmo tällä kertaa kehässä saisikaan!

1. PAIKALLA MAKAAMINEN.  Paikallamakuuta jännitin kaikkein eniten, koska voittajaluokassa kehään mennään koirat vapaana ja pelkäsin, että Osmo lähtisi moikkaamaan muita kilpailijoita ennen ryhmäliikkeen alkua… Helpotuksekseni poitsu pysyi kuitenkin hanskassa eikä yrittänytkään lähteä omille teilleen. Myös itse liike meni hienosti ja siitä irtosikin ainoa kymppimme tänään.

2. SEURAAMINEN TALUTTIMETTA. Tässä vaiheessa satoi siis jo oikein kunnolla. Seuraaminen oli ensimmäisen suoran ajan onnettoman löysää jätättämistä, mutta sitten Osmo terästäytyi ja teki paikallaan käännökset ja sivuaskeleet hienosti. Myös juoksu- ja hidasosuus menivät hyvin. Lopputulos seuraamisesta oli 7.   

3. ISTUMINEN SEURAAMISEN YHTEYDESSÄ. Liikkeestä istuminen oli ainoa liike, josta odotin täysiä pisteitä, mutta toisin kävi: Jostain syystä (ehkäpä märkä kenttä??) Osmo ei istunutkaan vaan jäi seisomaan, minkä huomasin vasta kääntyessäni itse ympäri. Onneksi liikkeenohjaaja vinkkasi, että uuden käskyn voi antaa vieläkin (en olisi tajunnut tehdä mitään, koska luulin liikkeen menneen jo nollille). Tokalla käskyllä Osmo istui ja jostain syystä tuomari verotti kaksoiskäskystä vain yhden pisteen eikä kahta, kuten kuuluisi (?). Lopputulos istumisesta siis 9. 

4. LUOKSETULO. Luoksetulossa pysähdykset menivät pitkiksi, kuten ounastelinkin. Pitää kuitenkin olla iloinen, että Osmo ylipäätään meni makuulle märkään hiekkaan! 🙂 Arvosanamme luoksetulosta oli 6,5.    

5. LÄHETTÄMINEN MÄÄRÄTYLLE PAIKALLE, MAAHANMENO JA LUOKSETULO. Ruutuun lähettäminen alkoi tosi lupaavasti: Osmo pinkaisi suoraan oikeaan suuntaan ja löysi heti ruudun keskelle. Valitettavasti loppuliike meni pipariksi. Osmo ei selvästikään halunnut mennä makuulle ruutuun (märkä kenttäkö jälleen?!) vaan käskyn saatuaan tuli hitaasti takaisin päin ja lopulta ulos ruudusta. Niinpä liike meni nollille. 😦

6. NOUTAMINEN ESTEEN YLI HYPÄTEN. Hyppynoudossa kävi sama, kuin pk-kokeessa torstaina. Osmo lähti hyvin, otti kapulan – mutta jäi sitten seisoskelemaan kapula suussaan ja vaati lisähoukuttelua suorittaakseen liikkeen loppuun. Onneksi se sentään hyppäsi esteen yli myös takaisin tullessaan. Arvosana oli 7.

7. METALLIESINEEN NOUTAMINEN. Metallinoudossa Osmo kyllästyi lopullisesti tottelemiseen. Se lähti hyvin ja tarttui esineeseen, mutta pudotti kapulan paluumatkalla ja sitten alkoikin vimmattu kieriskely ja parran pyyhkiminen kapulan ympärillä… Lopulta otin kapulan ja tein Osmon kanssa lyhyen pitotreenin, koska tässä vaiheessa tuomari oli jo antanut pisteensä tai siis jättänyt ne antamatta! 😉

8. TUNNISTUSNOUTO. Tunnari meni paljon paremmin, kuin odotin. Poitsu lähti hienosti ja haisteli esineitä suhteellisen siististi. Se otti oman palikan suuhunsa heti, kun osui sen kohdalle, mutta pudotti sen ja kävikin vielä tarkastamassa loput esineet. Sitten se poimi oikean esineen uudestaan suuhunsa ja lähti tulemaan takaisin päin – vain jäädäkseen taas aarteensa kanssa kauemmas makoilemaan. Edes uusintakäsky ei tepsinyt vaan jouduin itse liikkumaan saadakseni tunnarikapulan itselleni. Ihan kelvollisesta alusta huolimatta saimme siis tästäkin liikkeestä arvosanan 0. 

9. KAUKO-OHJAUS. Kaukokäskyt menivät kaikki kerrasta perille ja Osmo otti oikeat asennot ripeästi. Samalla se kuitenkin liikkui eteenpäin yli sallitun rajan, joten taas tulos oli 0.

10. KOKONAISVAIKUTUS. Yhteistyöstä, suorituksen yleisilmeestä jne saimme arvosanan 8, jonka tuomari Harri Laisi antoi ”iloisesta ja sinnikkäästä työskentelystä”. Yhteispisteet 136 p. eli VOI0.

Snautsereiden tokomestaruuden voittivat tänä vuonna TUIJA ja BALETTI, jotka taituroivat avoimessa luokassa 165p. eli YKKÖSTULOKSEN arvoisesti! ONNEA molemmille ja kiitos Tuijalle myös tämän jutun kisakuvista! 

Vaikkei tulosta tänään tullutkaan, oli hyvä, että päätin kuitenkin osallistua. Sain todeta, että kehään meno vapaana on sittenkin mahdollista. Huomasin, missä asioissa on eniten petrattavaa. Kokemusta karttui, vaikka pisteitä ei paljon ropissutkaan!

^ Mutta nyt rentoudutaan kunnolla ja ollaan tyytyväisiä kaikkeen jo opittuun ja saavutettuun! 😀

Koulari kolahti!

Ensimmäinen jälkikokeemme on onnellisesti ohi. Osmo sai 255p. eli 2-tuloksen ja siten koulutustunnuksen JK1! 😀

     

               Ilmoittautuminen ja paikallamakuu

Koe alkoi maasto-osuudella eli heti koirien tarkastamisen ja kilpailunumeroiden arpomisen jälkeen ajettiin autoilla janoille. Janalta Osmo lähti ensin takajäljelle (-6p.) ja itse kuljin liian lähellä koiraa (-1p.). Tuomari käski meidät takaisin janalle, jolloin Osmo lähti reippaasti jäljestämään oikeaan suuntaan. Eka keppi tuli vastaan aika pian ja intoa piukalla oleva Osmo juoksenteli sen ympärillä jonkin aikaa, ennen kuin tarkensi kunnolla ja meni maahan. Sitten jatkettiin jo hiukan järkevämpää vauhtia. Osmo teki hyvää työtä ja sitä oli helppo lukea. Kuitenkin yksi keppi jäi löytymättä (-20p.). Olisi pitänyt jarrutella koiraa enemmän yhdessä kohdassa, jossa se näytti hiukan valpastuvan…

  Seuraaminen (oikeanpuoleinen kuva ihmisryhmästä)

Jäljeltä ajettiin esineruudulle, jossa saatiin taas odotella aika kauan omaa vuoroa. Auton luona nostatin Osmolla yhden esineen, jotta se tietäisi, mitä se on seuraavaksi menossa tekemään. Esineruudussa lähetykset toimivat ja muutenkin Osmo oli hyvin kuulolla. Tosin yhden pissapaikan se bongasi ja jätti tietysti oman puumerkkinsä sen päälle (-2p.). Esine löytyi kolmannella pistolla alueen takalaidalta. Osmo toi löytämänsä pienen kengän tosi upeasti eli täysillä juosten ja tuli eteeni istumaan. Yhteispisteemme maastosta olivat 171/200p.

                     Liikkeestä maahan meno

Sitten koitti kaikkein jännittävin vaihe eli tottelevaisuusosuus. Eniten jännittämäni ilmoittautminen (kaksi koirakkoa yhtä aikaa, koirat vapaana) meni hienosti ja muutenkin Osmo pysyi koko ajan kuulolla eikä yrittänyt karata omille teilleen tai toisen koiran luo. Me aloitimme paikallamakuusta, jossa ei ollut ongelmia. Seuraamisissa Osmo kesti tosi hyvin sen, ettei palkkaa tullutkaan, kuten treeneissä. Välillä se jätätti hiukan, mutta otti sitten taas hyvin kontaktia. Jättävät liikkeet ja luoksetulo menivät tosi upeasti!

 

          Hyppynouto ja estenoudon alkuasento

Tasamaa- ja hyppynoudossa Osmo hidasteli palautuksessa ja aikoi selvästi jopa mennä makuulle kapulan kanssa, mikä on aivan uusi ilmiö! Niinpä jouduin antamaan tehostekäskyn ja hiukan vartaloapuja houkutellakseni Osmon palautusasentoon. Hyppynoudossa Osmo myös kiersi esteen takaisin tullessa. Sen sijaan estenouto meni täysin puhtaasti surkean vinosta heitostani huolimatta! Viimeisenä liikkeenä suoritetaan aina eteen lähetys. Osmo irtosi upeasti ja eteni vauhdilla maahan-käskyyn asti. Eka käsky vain hidasti vauhtia ja sai koiran haistelemaan ympäriinsä (eli etsimään Pingviiniä!). Onneksi toinen käsky toimi ja niin pääsimme kuuntelemaan tuomarin arviota. Tottiksesta irtosi yhteensä 84/100 pistettä, mistä olen kyllä tosi tyytyväinen!

   

                  Estenouto ja kapulan luovutus

Itseäni kyllä hiukan harmittaa sen yhden kepin jääminen jäljelle, sillä sen kanssa oltaisiin saatu 1-tulos! Mutta valittaa ei sovi, sillä tavoite eli koulutustunnus JK1 saavutettiin! Kaiken lisäksi sijoituimme kahdeksan koirakon joukosta toisiksi ja saimme komean pokaalin! Osmo ei välittänyt pokaalista eikä koulutustunnuksestakaan, mutta oli vähintään yhtä tyytyväinen kuin mamma saadessaan autossa maksalaatikkoa ja päästessään pitkän kisapäivän jälkeen hiekkakuopalle kaahailemaan lempilikkojensa Hohdon ja Pimun kanssa! 😀

 

                    Arvostelu ja palkintojen jako

Kiitos kuvista, tsemppauksesta ja täyshoidosta Mariannelle!

Kenraaliharjoitus

Hullut Lehmät kokoontuivat tänään Halkolammelle treenaamaan. Aluksi teimme toinen toisillemme jäljet metsään. Jälkien vanhentuessa tallasimme esineruudun valmiiksi ja pidimme lyhyet tottistreenit parkkipaikalla. Ja tietysti joka välissä myös höpötettiin ja herkuteltiin Marin tuomilla loisteliailla eväillä! 😀

^ Epätarkkoja yrityksiä kuvata Osmon vauhdikasta menoa esineruudussa

Tottistreeneissä Osmo esitti loistavat pikkupätkät seuraamista, täsmälliset jättävät liikkeet sekä oikein riemukkaan eteenmenon pingviinilelulle. Taktisesti laitoin sen takaisin autoon siinä vaiheessa, kun meno oli vielä parhaimmillaan ja vire korkealla. 

Tottisten jälkeen mentiin maastoon. Osmolle Jaana oli tehnyt lyhyen mutta poluista johtuen melko hankalan jäljen. Jälki oli merkkaamaton ja kisatyyliin ajoin sen yksin Osmon kanssa. Janalta Osmo lähti taas takajäljelle ja alussa se pyöri muutenkin kaikkien mahdollisten harhajälkien perässä. Homma alkoi toimia paremmin, kun opin näkemään koirasta, milloin se tarkisti harhajälkeä ja milloin ajoi oikeaa. Epävarmasta alusta huolimatta kaikki kepit (4/4) löytyivät, joten ihan hyvä fiilis treenistä lopulta jäikin.

Esineruutuun Osmolle piilotettiin yksi vieras esine alueen takaosaan. Ekalla pistolla se kävi ilmeisesti esineen luona, muttei ottanut sitä suuhunsa. Tokalla lähetyksellä se toi hanskan vauhdikkaasti suoraan minulle ja sai siitä kunnon palkan. Treenisessio toimi samalla Osmon  kenraaliharjoituksena kisaa varten, sillä huomenna pidämme hyvin ansaitun lepopäivän. Tai siis Osmo pitää; koulut ovat alkaneet ja siten meikäläisenkin kesälomailu on taas tältä erää loppu. 

Sukukokous

Tänään meillä oli ilo tavata Osmon sukulaisia perheineen. Astan ja Ekin luo Turenkiin oli kokoontunut yhteensä seitsemän snautseria, kaksi kääpiösnautseria sekä 12 ihmistä. Päivää vietettiin kuulumisia vaihtaen ja grilliherkuista ja kahvipöydän antimista nauttien. Koska Vilmalla oli juoksut, Osmo vietti osan ajasta autossa (muut urokset olivat leikattuja). Välillä vaihdettiin vuoroja eli Vilma huilaili alakerrassa Osmon päästessä muiden seuraan. 

Suvun kuopukset Luru ja Osmo>

Erityisen mukava juttu oli se, että rähinöitä ei tarvinnut kuunnella. Toki pojat äijäilivät aluksi kulkemalla jonossa hännät ja niskakarvat pystyssä toinen toisiaan mittaillen. Ja toki mimmit antoivat välillä äänekkäät lähtöpassit liian innokkaille ihailijoilleen. Isoveli Frekkoa (=Frekko Leevi, 4v) Osmo väisteli loppuun asti, mikä oli taatusti fiksu veto. Frekko kun on melkoisen terävä ja omanarvontunoinen macho, joka nytkin pörisi pikkuveljelle aina, kun tämä kehtasi kulkea liian läheltä ohi. 

Sen sijaan kolmen kopla Nalle (11v), Juni (9v) ja Osmo tulivat ihmeen hyvin juttuun keskenään, vaikka äijiä kaikki ovatkin. Milloin oli Juni rakastunut Osmoon, milloin Osmo Nalleen ja milloin Nalle vähän jokaiseen vastaantulijaan.

Äijäilyä^          Juni-eno>

Lopuksi yritettiin saada koko koirakööri ryhmäkuvaan, mikä osoittautui lähes mahdottomaksi. Sattuneesta syystä Osmo ja Vilma-täti ovat kuvassa rivin ääripäissä. Sainpa aikaiseksi ihan hyvän kurinpalautustreeninkin, kun Osmo karkasi käskyn alta Vilman luo ja meikäläinen raahasi sen sitten niskapers-otteella takaisin. Kisoihin on alle viikko ja mamin huumorintaju alkaa olla erittäin vähissä käskyn alta karkailevan pojanklopin suhteen!

Kuvassa vasemmalta: Tuuli & Osmo, Juni, Asta & Viivi, Pirkko & Kessu ja Luru, Outi & Nalle ja Frekko sekä Eki & Vilma.   

KIITOS ASTALLE JA EKILLE HERKUISTA JA KOKO PORUKALLE HAUSKASTA TAPAAMISESTA!

Noudot pelaa!

Hurraa, Osmo! Pk-noudot alkavat sujua! Käväisin tänään kauppareissun yhteydessä Talinhuipun kentällä. Lämmittelylenkin jälkeen tehtiin yksi nouto loivalla A-esteellä (helppo nakki) ja heti perään jyrkällä eli kisamittaisella A:lla. Ja nytpä Osmo kipusi reippaasti jyrkän esteen molempiin suuntiin, haki kapulan ja tuli se suussa takaisin eteeni istumaan. Ja kaikki tämä ilman ainuttakaan lisäkäskyä tai muuta avustusta! Tokalla kerralla kapula lensi niin kauas, ettei Osmo löytänyt sitä ilman lisäapuja, mutta kolmas kerta meni jälleen täysin tyylipuhtaasti!

Sitten otettiin yksi hyppynouto, muttei metrisellä vaan yhtä lautaa matalammalla esteellä. En viitsi hyppyyttää Osmoa turhan päiten täysimittaisella esteellä, koska haluan, että koira varmasti onnistuu joka kerta, jolloin hommassa säilyy ilo ja varmuus. Kuitenkin tiedän, että käskystä poitsu noutaa kyllä metrisenkin esteen yli. Myös hyppynouto meni puhtaasti, joten kinkun palojen ja huimien kehujen saattelemana Osmo pääsi autoon lepuuttelemaan koipiaan.

Itse menin vielä takaisin tyhjälle kentälle ja treenasin järkevän pituisia heittoja esteiden yli. Mahtoipa olla taas fiksun näköistä hommaa! Loppuhuipennukseksi kuivaharjoittelin koko pitkän pk-tottiksen käskyineen kaikkineen läpi – ilman koiraa siis. Meni muuten tosi upeasti! 

< Kotona isäntä pakotettiin ottamaan kuva saavutetun työvoiton kunniaksi. Kuten yleensä, Osmolla on homma hanskassa, mutta emäntä on vähän höyrähtäneen oloinen…

Jaanan jäljillä

Eilen kävimme Kattilajärventien maastoissa jäljestämässä Jaanan (treenikaveri Hulluista Lehmistä) kanssa. Minä tein jäljen Askolle (Jaanan pitkäkarvainen hollanninpaimenkoira) ja Jaana Osmolle. Jälkien painuttua noin tunnin lähdimme töihin. Asko selvisi omasta työstään tosi mallikkaasti ja vauhdilla. Yhdestä kepistä se meni ohi, koska jäljesti sillä kohtaa hiukan sivussa. Siten saldoksi tuli hienosti 5/6 keppiä.

Ennen eilistä Osmo ei ollut jäljestänyt vieraan tekemää jälkeä kuin kaksi kertaa (ja toinen niistäkin oli Peten eli ei kovin vieraan tekijän tallaama). Osmo ei myöskään ollut IKINÄ ennen etsinyt muita, kuin omia jälkikeppejämme. Siksi kokeilin ennen varsinaista jäljestystä paria keppi-ilmaisua parkkipaikalla. Suureksi huojennuksekseni Osmo ei epäröinyt yhtään vaan iski saman tien maihin Jaanan pikku tikkujen kohdalla. Niinpä lähdin luottavaisin mielin maastoon.

Janalta Osmo lähti kerran aivan ihmeelliseen suuntaan (ei edes takajäljelle), mutta tuli sitten takaisin ja lähti jäljestämään oikeaa reittiä. Se rymisteli hankalassa maastossa sellaista vauhtia, että liinan perässä roikkuva emäntä ja emännän perässä kulkeva jäljentekijä kompuroivat ja hikoilivat kilvan. Jaanan pienet jälkikepit Osmo ilmaisi tosi hienosti ja varmasti, vaikka joutui niitä välillä hiukan etsimään. Itse jarruttelin melko paljon ja Jaana saikin komentaa minua useampaan kertaan ”antamaan siimaa” eli enemmän työtilaa koiralle. Lopputulos oli upeasti kaikki 6 keppiä ja niin jälkikoira sai saaliinsa eli iltapalan pakasterasiasta. Tiistaina tehdään viimeinen treeni ennen kisoja ja silloin tehtäväni on ainoastaan LUOTTAA KOIRAAN merkkaamattomalla jäljellä. Osmo osaa kyllä homman! 😀

Hullut lehmät ja pingviinin paluu

Treeniporukkamme on saanut uuden nimen. Entinen BH-ryhmä on muuntautunut BSE-ryhmäksi, mikä viittaa tietysti hulluihin lehmiin eli meihin ohjaajiin. 😉 Ennen tottistreenejämme kävin Osmon kanssa Talinhuipun PK-esteillä. Hyppynouto sujui  hienosti, mutta A:lla oli taas hiukan hankaluuksia. Kiipeily on Osmosta selvästi hauskaa, mutta mamman kannustusta tarvitaan edelleen alastulon ja noutokapulan kanssa. Ensi kerralla aion ottaa avuksi Pingviinin, joka löytyi eilen kaapin perukoilta. Eiköhän Osmo sen perässä kipua myös alaspäin, vaikka mami jäisikin esteen toiselle puolelle!

Pingviinilelu oli loistava apulainen myös illan tottistreeneissä. Pitkään aikaan Osmo ei ole seurannut yhtä reippaasti ja intensiivisesti, kuin tänään Pinkun innoittamana! Jättävät liikkeet, luoksetulo ja eteen lähetys toimivat kaikki komeasti, kun palkkana oli tuo vanha tuttu ja kovia kokenut pehmolelun raato. Onneksi en heittänyt sitä keväällä pois, kuten jo kavalasti ehdin suunnitella. Eläinkauppojen motivaatiopatukat (mokka- juuttikangas- tai nahkapäällysteillä), narupallot tai vinkulelut eivät  nimittäin paini edes samassa sarjassa Pinkun kanssa, jos Osmolta kysytään! 

Viime keväisen kuvan Pinkkua heittelevästä Osmosta otti Leena Inkilä.

Lonkka- ja kyynärtulokset

Tänään sain postissa Osmon lonkka- ja kyynärkuvausten viralliset tulokset. Tuomio oli kyynärnivelten osalta hiukan yllättäen 1, joka merkitsee ”lieviä muutoksia” eli sitä, että nivelen ja nivelkuopan väliin jää pieni, mutta kuitenkin enintään 2 mm rako raajan ollessa ääriasennossaan. Lonkkien suhteen oma ennusteeni piti paikkansa: oikea lonkka oli A ja vasen B. 

Pääasia on, että treenit ja lenkkeilyt saavat näillä nivelillä jatkua entiseen malliin. Myöskään mahdollista jalostuskäyttöä lausunnot eivät tule rajoittamaan. Kyynärät pitää kyllä ottaa huomioon silloin, kun treenataan PK-esteitä. Korkealta pelkkien etutassujen varaan hyppääminen kun ei tee hyvää edes täysin terveille nivelille! Alku- ja loppuverryttelyt kannattaa tehdä huolella ja koiran painoa ei saa päästää kasvamaan mihinkään tankkilukemiin.

Aavistus oikeaan suuntaan

Noudoissa riittää haastetta, mutta onneksi edistystäkin tapahtuu! Tänään kävin EPK:n treenivuorolla Talinhuipun kentällä ja Osmo hyppäsi metrisen esteen ja kiipesi ensimmäistä kertaa jyrkän A-esteen kisakokoinen kapula suussaan! Ekoilla yrityksillä poitsu kiersi esteet, mutta kannustamalla, yllyttämällä ja itse rinnalla juoksemalla sain sen viimein tekemään, mitä toivoin. Hyppynouto saatiin kerran läpi ilman ylimääräisiä käskyjäkin, mutta jyrkällä A:lla mamin apu oli vielä enemmän kuin tarpeen.

Jos jäin paikalleni seisomaan ”kiipee” -käskyn jälkeen, Osmo kiipesi esteen harjalle ja jäi sinne patsastelemaan ja ihmettelemään, että mitäs seuraavaksi pitikään tehdä. Seuraavaksi äippää tarvittiin avuksi noutokapulan etsimiseen, se kun lensi aina paljon kauemmas, kuin Osmo oletti. Viimeinen vaihe eli kapula suussa takaisin kiipeäminen oli kuitenkin kaikkein haastavin. Milloin ei kapula pysynyt suussa, milloin ei vauhti riittänyt ja milloin kyllästytti muuten vain… Mutta lopulta Osmo päätti tehdä, mitä pyysin. 😀 Tänään ei tahkottu yhtään enempää, vaan se yksi avustettu onnistuminen jyrkällä esteellä sai riittää. Lopuksi otin vielä yhden noudon loivemmalla A:lla, jotta viimeiseksi koiralle jäisi fiilis onnistumisesta ja oikeasta suorituksesta. Kuten jäikin.

Hidasta mutta varmaa etenemistä on tapahtunut myös tokoliikkeiden suhteen. Eilen otin kotipihalla yhden tunnistusnoudon, joka meni ihan nappiin. Osmo haisteli tosi nätisti eli ei liikutellut vääriä esineitä. Oikean esineen löydettyään Osmo toi sen reippaasti ja pureskelematta minulle. Nyt poitsu on siis selvästi hoksannut, mistä tunnarinoudossa on oikein kysymys. Jonkin aikaa harjoitellaan vielä hajuttomilla esineillä, mutta vähitellen pitäisi totuttaa koira siihen, että vaikka kaikki esineet haisevat ihmiseltä, vain oman mamman hajuinen on se oikea.

Ukkoja, esteitä, esineitä

Torstaiset rauniotreenit sujuivat helteestä huolimatta hienosti. Osmolle upotettiin kaksi maalimiestä ja alueiksi saimme keski- ja yläkasat. Eka ukko oli melko ylös sijoitetussa suljetussa betoniputkessa. Osmo tarkensi aika kauan ja haukahti kerran viereistä puulaatikkoa, mutta tarkensi onneksi vielä lisää ja haukkui kunnolla vasta tarkennettuaan oikeaan kohtaan. 

Toinen piilo oli yläkasalla sijaitseva kaivo, joka oli suljettu rautakannella. Osmo tarkensi ripeästi oikeaan kohtaan, mutta haukkui hassusti hiukan vinoon, vaikka rautakannen päällä seisoikin. Ehkä se kuvitteli, että namit tulevat viereisen puuritilän raoista, kuten jollain muulla piilolla joskus… Ensi kerralla pitää ottaa taas sellaisia piiloja, että Osmo pääsee hajua tarkentaessaan kunnolla maalimiehen luokse. Muuten se saattaa ottaa tavaksi tuollaiset ”melkein tässä se on” -ilmaisut. Syksyn tavoitteeksi olen asettanut peruskokeen suorittamisen raunioilla! 

Ennen rauniotreenejä otin Osmon kanssa estenoudot radan viereisillä esteillä. Hyppynouto sujui hieman alle metrisellä esteellä hienosti ilman lisäkäskyjäkin! 🙂 Samoin loivalla A-esteellä nouto meni kertalaakista ihan nappiin! Vielä kun saadaan esteet ja noutokapula kisamittoihin, niin olemme valmiit yrittämään pk-tottiksen läpivientiä tositilanteessa parin viikon kuluttua!

Aamulenkillä otettiin tänään pari vierasta, mutta muuten helppoa esinettä ylös metsästä. Osmo sai katsella ja kerätä kierroksia tallatessani maastoa ja olikin sitten töihin päästessään niin innoissaan, että pk-liivin päälle saaminen tuotti hankaluuksia! Esineet löytyivät vauhdikkaasti kahdella pistolla ja luovutuskin oli oikein nätti. Hyvä, Osmis!

Kuvat: Lilli Weckmann