Päiväosuus hyväksytty!

syyskuu 28, 2008

Olimme eilen pelastushaun peruskokeessa Kirkkonummella. Koealue osoittautui hieman hankalaksi hahmottaa ja etsintäsuunnitelmani olikin jotakuinkin epämääräinen… Onneksi taitava koira paikkaili emännän epävarmuutta irtoamalla mukavasti ja etsimällä kaksi ensimmäistä maalimiestä erittäin itsenäisesti ja varmasti. Ilmaisutkin olivat hyvät ja kestivät tarpeeksi pitkään. Sitten etsittiin melko kauan tyhjää ja ehdin jo hiukan hermostua. Päätin ottaa Osmon odottelemaan ja lepuuttamaan nenäänsä siksi aikaa, kun varmistin sijaintimme kartalla ja mietin seuraavaa siirtoani. Totesin, että alueen yksi reuna oli käyty vain osittain läpi ja niin lähetin koiran tiheään pöpelikköön alas kalliolta. Ja vihdoin viimein pusikosta kajahti taas ilmaisuhaukku: kolmas maalimies oli löytynyt!

Päiväkoe hyväksyttiin yleisarvosanalla HYVÄ. Koiran ohjattavuus ja ilmaisut arvioitiin ERINOMAISIKSI, mikä kompensoi mukavasti ohjaajan TYYDYTTÄVÄKSI arvioitua toimintaa. Erinomainen koira + tyydyttävä ohjaaja = HYVÄ tiimi! 😀

Pimeäkokeeseen lähdimme vielä pienemmin odotuksin, kuin päiväkokeeseen. Olimmehan harjoitelleet etsintää pimeässä vain pari kertaa. Koe alkoi kuitenkin lupaavasti: Osmo irtosi hyvin ja ilmaisi hienosti ensimmäisen maalimiehen. Toisen ukon Osmo haistoi todella kaukaa ja suunnisti itsenäisesti aivan alueen toiseen kulmaan, yli 100 metrin päähän lähetyspaikasta. Kuten hiukan pelkäsinkin, poitsu ei jaksanut haukkua koko sitä aikaa, joka mammalta kului paikalle kompuroimiseen. Osmis siis kyllästyi ilmaisemaan ja tuli meikäläistä vastaan. Sain patistaa väsynyttä ja turhautunutta jätkää moneen kertaan, ennen kuin se suostui näyttämään, mistä oli ukon löytänyt.

Pimeäosuutta ei siis hyväksytty, koska koira jätti maalimiehen kesken ilmaisun. Ihan vain treenin vuoksi Osmo sai kuitenkin vielä näyttää kolmannen maalimiehen sijainnin, vaikka apua vähän tarvitsikin. Testaaja Juha Löytöläinen antoi hyvää ja hyödyllistä palautetta ja tuumi, että pimeäetsintäämme tulee luultavasti varmuutta ihan vain koiran iän karttuessa.

Vaikka pimeäosuus ei läpi mennytkään, olen hurjan tyytyväinen Osmoon, joka jaksoi hienosti kaksi peräkkäistä etsintää ja pärjäsi pimeässäkin treenien määrään nähden ihan mukavasti. Iltapalaksi reipas poitsu sai ykkösherkkuaan maksalaatikkoa ja tänään ostin sille agilityn MM-kisoista ihan uuden, ihanan pörröisen lampaannahkalelun. Jospa Pingviinilelu pääsisi vihdoinkin eläkkeelle?!

Mainokset

Odotettavissa iltaan asti: JÄNNITYSTÄ!

syyskuu 27, 2008

Tykkään aamukokeista, koska silloin jännitystä ei tarvitse sietää kovin pitkään. Joka tapauksessa jännittäminen nimittäin alkaa heti kisa/koepäivän aamuna. Tänään menemme Kirkkonummelle pelastushaun peruskokeeseen. Päiväosuus alkaa klo 18, pimeäosuus sitten, kun on pimeää. Kokeen jälkeen menemme Porkkalan mökille yöksi. Huomenna taas olen hurraamassa agilityn MM-katsomossa, joten raportti pelastuskokeen sujumisesta ehtii blogiin vasta sunnuntai-iltana.  

<^Keskiviikkona käväistiin tokotreeneissä.

Torstain rauniotreeneissä saimme kokeilla pimeäetsintää maastossa. Osmo löysi kaksi ekaa maalimiestä hienosti ja ilmaisi hyvin. Kolmannen kohdalla tarvitsimme lisäohjeita ”testaajilta”, joten tässä tapauksessa koe ei olisi mennyt läpi… Maalimies oli todella tiheän kuusen uumenissa ja kokonaan havujen peitossa. Osmo sai hajun muutamaan kertaan, mutta hukkasi sen sitten taas ja kysyi meikäläiseltä neuvoa. Kuusta jouduttiin kiertämään useampaan kertaan ihan läheltä, ennen kuin Osmis tajusi, missä ukko lymyää. Sitten koira tunkikin aivan kiinni maalimieheen ja jaksoi haukkua hienosti raskaasta urakastaan huolimatta.

Tänään voi siis käydä ihan kuinka hyvänsä. Taitojen ja voimien lisäksi tarvitaan vähän tuuriakin – suotuisat sääolot nyt ainakin! Siispä peukut pystyyn ja eikun kokeilemaan!


Etsintävermeet koekäytössä

syyskuu 23, 2008

Mikä on parrakas ja juoksee kilisten metsässä? Joulutonttu etuajassa? Ei, vaan snautseri, joka testaa uusia etsintävaljaitaan! Pelastuskoirien maastokokeet suoritetaan aina sekä päiväsaikaan että pimeällä. Pimeässä metsässä koiran liikkumista on helpompi seurata, kun sen valjaisiin on kiinnitetty heijastimia, valoja ja kulkusia. Tuunasin eilen Osmon etsintävaljaat uuteen uskoon ja niitä kokeiltiin tietysti heti iltalenkillä.

Metsälenkillä Mynttilän maastoissa Pete meni piiloon ja Osmo pääsi kokeilemaan, miten etsintä sujuu valjaissa, kulkusten kilinän säestyksellä. Ilmeisen hauskaa tuntui metsässä juoksentelu taas olevan, erityisesti, kun maalimiehenä oli oma isäntä! Kilinää enemmän Osmoa taisi häiritä selässä keikkuva lamppu, joka sekin kyllä unohtui heti, kun koira pääsi tositoimiin. Ensi viikonloppuna testaamme taitojamme ja hiukan onneammekin pelastuskoirien hakukokeessa Kirkkonummen suunnalla. Saapa nähdä, kuinka kaksikon käy… Etenkin pimeässä suunnistaminen jännittää emäntää aika tavalla!


Koira osasi, ohjaaja mokasi…

syyskuu 21, 2008

Osmiksen blogissa on ollut hiljainen kausi, koska tietokoneemme tilttasi viime viikonloppuna. Blogin kirjoittaminen Peten työläppärillä (mokomakin mäkki!!) ja kuvien editoiminen vieraalla ohjelmalla on ärsyttävän hidasta ja vaikeaa, mutta yritänpä nyt silti!

Käytiin tänään raunioilla peruskokeessa. Koe alkoi erittäin lupaavasti; Radalle saapuminen meni hyvin (koira seuraa vapaana n. 50 m matkan, jonka aikana ammutaan ensimmäinen häiriölaukaus) ja pysyi moitteettomasti paikallaan etsintäsuunnitelman esittämisen ajan (koira jätetään n. 3 minuutiksi odottamaan töihin pääsyä). Peruskokeessa radalle on piilotettu 3 maalimiestä ja etsintäaikaa on 15 minuuttia.

Suunnitelmani mukaisesti lähetin Osmon aluksi taloille. Eka ukko löytyikin melkein saman tien toisen talon seinustalla olevasta ”sukellusveneestä”, joka oli suljettu umpipiiloksi. Ennen ensimmäisen viisiminuuttisen loppua Osmo oli löytänyt ja ilmaissut jo toisenkin maalimiehen! Tämä piileskeli ”teletapissa” eli metalliputkista koostuvassa sokkelossa. Sitten alkoi pitkä ja piinaava tyhjän alueen hinkkaus – joka jatkui, kunnes aika loppui.

Testaaja kertoi, että radalle jäi yksi ainoa paikka, jossa en edes käynyt koiran kanssa! Ja totta tosiaan, olin kokonaan unohtanut yhden kaivon aivan alakasan reunasta! Koska aamu oli aivan tyyni, koira ei voinut myöskään saada hajua kaukaa ja niinpä ohjauksen merkitys oli tavallistakin suurempi. Muut kaivot olin käynyt tarkistamassa useampaankin kertaan ja joka kerta Osmo oli todennut ne tyhjiksi, mutta tämän yhden kaivon lähellä emme tosiaan käyneet ollenkaan! Kyllä muuten otti päähän, että upeasti alkanut suoritus kaatui ohjaajan mokaan ja unohdukseen!

Osmo oli tietysti aivan kuitti tsekattuaan tyhjää aluetta 13 minuuttia, mutta se teki erittäin hyvää työtä kokeen alusta loppuun saakka. Testaajakin totesi, että koira oli loistava ja teki upeaa työtä, mutta harmillisesti ohjaaja mokasi. Osmo sai kiitosta paitsi motivaatiostaan, myös tarkoista ilmaisuista sekä tottelevaisuudesta. Ja kyllä tämä mokaileva ohjaajakin sai osansa kehuista: Luen koiraa hyvin ja pidän iloista työskentelyvirettä yllä silloinkin, kun mitään ei löydy. Kuulemma kävin myös hienosti ja järjestelmällisesti alueen läpi – sitä YHTÄ kaivoa lukuun ottamatta!!

Toisin sanoen tämä koe ei siis jäänyt koirasta kiinni, vaan Osmo oli kerrassaan loistava. Se saikin kokeen jälkeen kunnon annoksen herkkupateeta kiitokseksi sekä palauttavan lenkin ojajuoksuineen päivineen… Ei siis muuta, kuin lisätreeniä ohjaajalle ja uutta yritystä kehiin! 😀


Hippasilla

syyskuu 16, 2008

Tänään kävi aamulenkillä hyvä tuuri: Vastaan tuli suursnautseri Helga ja Osmo pääsi tavanomaisten aamupisujen lisäksi leikkimään hippaa! (Ja emännän riisenikuume pääsi taas vähän yltymään…) Tapaamisen miinuspuoli oli se, että Osmo tunnisti Helgan jo kauempaa ja otti varaslähdön leikkimään paikka-käskystäni huolimatta! Ja juuri, kun olin alkanut luottaa Osmon pysähtymiseen ja paikalla pysymiseen toisen koiran ilmaantuessa näköpiiriin. Onneksi päiväkävelyllä pysäytykset toimivat taas moitteettomasti.

Myös iltalenkille on luvassa peuhuseuraa. Silloin leikittäjänä on Osmiksen lapsuudenystävä, leonbergi Roosa.

Eilen kokeiltiin pitkästä aikaa hiukan esine-etsintää. Osmo lähti molemmille pistoille sata lasissa ja tuli saman tien yhtä täysillä takaisin – esine hampaissaan. Toisin sanoen paremmin ei olisi treeni voinut sujua! 😀


Autoilun viehätyksestä

syyskuu 13, 2008

Tänä aamuna nukuttiin viikonlopun kunniaksi oikein pitkään. Aito aamu-look ikuistettiin tietysti ennen parran kampaamista! 

Viime päivinä autoilu on viehättänyt Osmoa omituisen paljon. Lenkille lähdettäessä se suunnistaa saman tien auton takaluukulle. Treeneistä tullessa koiran on saanut oikein käskyttää pois autosta. Aloin jo hiukan ihmetellä, kunnes tajusin syyn autorakkauteen: Rottweiler Hohto nukkui viime viikonloppuna Osmon häkissä. Ja Hohdolla oli juoksut! Osmon mielestä autossa siis tuoksuu vastustamattoman ihanalta! Ehkä myös tällä viikolla kuullut kaihoisat vikinät ja rasittava piippailu juontavat juurensa auton sulotuoksuihin. Autoilumatto joutaa siis saman tien pesuun!

Treenejä tyttötuoksut eivät ole onneksi häirinneet. Keskiviikkona alkoi tokokausi EKK:n ryhmässä.  Harjoittelimme ruutua (erittäin jees) ja luoksetulon pysäytyksiä (takapalkka toimii hyvin, mutta myös läpijuoksuja pitää muistaa ottaa). Kokeilin myös tunnaria, mutta varomattomasti käsittelemäni vanhat ja monissa treeneissä käytetyt palikat saivat Osmon hutiloimaan epävarmana ja niinpä päädyin treenaamaan vain oikean palikan etsimistä ruohikosta. Yksi kollega lupasikin jo sahailla minulle uusia tunnaripalikoita puutyöluokan jämäpaloista. 😀

Raunioilla Osmolle tehtiin mukava ja helppo treeni, kuten luonnetestin jälkeen on tapana. Häiriönä oli savua ja aiheena lähekkäin olevat maalimiehet. Osmolla oli kaksi avopiiloa, joilla oli tarkoitus treenata pitkiä haukkusarjoja ja sitä, että palkka ei tulekaan maalimieheltä vaan ohjaajalta eli minulta. Osmo ilmaisi tosi hyvin ja malttoi myös haukkua tarpeeksi pitkään. Ensi kerralla onkin jo peruskokeen ”kenraaliharjoitus”!


Luonnetestissä

syyskuu 7, 2008

Osmo oli eilisessä luonnetestissä oma iloinen itsensä, toimi ja reagoi kuten arvelinkin ja palautui kaikesta nopeasti. Tuomareina testissä olivat Kai Tarkka ja Lea Haanpää.

  1. Toimintakyky +1 kohtuullinen
  2. Terävyys +3 kohtuullinen ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua
  3. Puolustushalu +1 pieni
  4. Taisteluhalu +2 kohtuullinen
  5. Hermorakenne +1 hieman rauhaton
  6. Temperamentti +3 vilkas
  7. Kovuus +1 hieman pehmeä
  8. Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
  9. Laukauspelottomuus ++ laukauskokematon

Yhteensä 172 p.

Testin jälkeen ajoimme Mariannen kanssa Porkkalan mökille yöksi. Mariannen laumaan on liittynyt (ainakin koeajaksi) Romu-rottweiler, 1,5-vuotias hellyttävä jässikkä. Tosin Osmon mielestä ei ollut kauhean hellyttävää, että sen reviirillä haisi vieras uros! Pidimme tietysti pojat eri tiloissa, mutta Osmo ilmaisi mielipiteensä ihan riittävän selvästi oven raostakin… Saimme organisoida yhteiselämää aika tavalla myös siksi, että Hohdolla oli juoksut. Toisin sanoen pojat piti pitää erossa paitsi toisistaan, myös Hohdosta! Yön Romu nukkui autossa, Osmo ja Pimu alkovissa ja Hohto tuvan puolella häkissä.

Kaikesta säätämisestä huolimatta viikonloppu oli yllättävän rentouttava. Oli ihanaa jutella mukavia ja nauttia viinilasillinen Mariannen kanssa sateen ropistessa kuistin kattoa vasten…