Ufojen hyökkäys

lokakuu 26, 2008

Yöllä heräsimme Osmon epäluuloiseen vuhkimiseen. Kun koira ei hiljentynyt ärähdyksistämme, oli pakko raottaa silmiä ja nousta katsomaan, mitä vahti oli havainnut. Talossamme oli käynnissä mitä omituisin valoshow: siniset ja oranssit valot välkkyivät kaikista seinistä. Lisäksi ulkoa kuului ääniä. Aivan talomme vieressä joku auto oli ajanut ulos tieltä ja paikalla oli poliisi, paloauto ja kaksi ambulanssia. Toivottavasti ihmisiä ei loukkaantunut. Ainakaan emme nähneet, että ambulansseihin olisi viety ketään. Mutta Osmo oli ilmeisen vakuuttunut, että ufot olivat tulleet hakemaan sitä! Kyllä sellaisessa tilanteessa varmaan saakin herättää isäntäväen apuun.

Eilen kävimme Kirkkonummen Laitamaalla, jonne tein Osmolle jäljen. Jälki oli arviolta kilometrin pituinen ja tunnin vanha. Maasto oli mukavaa ja helppokulkuista ja innostuin tekemään jäljelle Osmon ensimmäiset kaksi ”piikkiä” eli terävää kulmaa. 

Jäljen vanhentuessa harjoiteltiin pitkästä aikaa myös esine-etsintää. Molemmat esineet löytyivät, joskin ekalla lähetyksellä Osmo ei irronnut tarpeeksi ja niinpä kävin koiran nähden alueen päädyssä näyttämässä, että tänne asti saisi juosta. Vaikka turhia mutkia ja epämääräistä juoksenteluakin nähtiin jonkin verran, molemmat esineet sentään löytyivät. Pitääpä taas alkaa verrytellä tuotakin lajia!

Jäljellä Osmo oli sopivasti jo hiukan väsynyt, joten vauhtia oli hiukan normaalia vähemmän ja vastaavasti huolellisuutta enemmän. Janalta Osmo lähti loistavasti suoraan oikeaan suuntaan ja eteni nenä kiinni maassa suoraan ensimmäiselle kepille. Olin merkannut jäljen itseäni varten, joten saatoin todeta, että Osmo teki hienoa työtä ja jäljesti joka mutkan mukavan tarkasti.  

Kuten arvata saattaa, piikit aiheuttivat eniten päänvaivaa koiralle. Ekalla piikillä Osmo häkeltyi, kun jälki tuntui katoavan kokonaan. Pienen pyörimisen ja muutaman väärän etenemisyrityksen jälkeen oikea suunta löytyi ja matka jatkui taas reippaasti. Toisella piikillä Osmo oikoi kulmaa hiukan, mutta löysi itsenäisesti oikean suunnan. 

Jäljellä keskityn aina koiraan sen verran tiiviisti, että sekoan laskuissa viimeistään kolmannen löydetyn kepin kohdalla. Silti itse tehdyllä jäljellä yleensä tajuaa, että nyt mentiin ohi tai yli kepistä. Eilen tällaista fiilistä ei tullut, mutta niin vaan jäljen lopussa keppejä laskiessani tajusin, että yksi kuudesta puuttui. En ole vieläkään aivan varma, menimmekö tosiaan kokonaan yhdestä kepistä ohi vai unohtuiko se maahan siinä vaiheessa, kun palkkasin koiraa. Sellaistakin on nimittäin sattunut. Oli miten oli, treeni onnistui hienosti.    

Tänään myrskyää kunnolla. Aamulenkille viimaan ja sateeseen Osmo lähti vähän nyrpeänä, mutta mieli muuttui äkkiä, kun vastaan tuli vanha peuhukaveri Lumi. Sade ei haitannut enää pätkääkään, kun kaksikko rymisteli menemään metsässä, paini likomärällä sammalalustalla ja loiskutteli ojissa!


Viikkoraportti

lokakuu 25, 2008

Viikko vierähti jälleen ilman blogipäivityksiä. Tiistaina Osmo peuhasi taas Roosan kanssa. Lisää sähäkkää maastojuoksuseuraa tarjosi tänään aamulenkillä jackrusseli Mimmi. Kyllä olikin taas kakaroilla lystiä ja vauhtia! Räpsin kuvia, minkä kerkesin, mutta suurimmassa osassa näkyi tietenkin vain epämääräinen vilahdus joko valkoista tai harmaata. Onnistuneimmat otokset ovat ohessa.

Osmo vaanii…

Oot muuten aika ihq!

Än-yy-tee NYT!

Hei älä roiskuta!

Keskiviikkona treenattiin pk-tottista Luukissa. Seuraamisessa palkkasin Osmoa aluksi höpöttämällä, kun koira ei ollut yhtä skarppina, kuin yleensä. Siihen Sami totesi, että huolehdin höpötyksellä itse kontaktista, vaikka sen pitäisi olla koiran, eikä ohjaajan tehtävä! Ja totta tosiaan: Kun nostin katseeni koirasta eteenpäin ja kävelin turhia höpöttämättä, Osmo terästäytyi ja alkoi aktiivisesti itse hakea kontaktia! Seurautin sitten monta loistavaa pätkää ja palkkasin välillä kunnon taisteluleikillä.

Jättävissä liikkeissä heitin Osmolle lelun saman tien, kun se oli ottanut oikean asennon. Pyrin pitämään liikkeet nopeina sillä, etten tee niitä loppuun asti juuri koskaan. Kuitenkin tiedän, että koira pysyy asennossa juuri niin kauan, kunnes saa vapauttavan käskyn. Pari noutoakin otettiin. Ekalla kerralla Osmo otti varaslähdön, mutta tokalla kerralla homma meni hienosti ja nopeasti. Palautusvauhtia yritän parantaa palkkaamalla koiran saman tien, kun se saavuttaa minut. Luovutusta hiotaan sitten erikseen.

Rauniotreeneihin emme torstaina päässeet koulun vanhempainillan vuoksi. Ensi viikolla on kauden viimeiset treenit ja silloin haetaan taas motivaatiota onnistumisten ja ilon kautta. Viime treeneissä sama resepti toimi loistavasti ja koira oli taas vauhdikas ja itsenäinen oma itsensä. Kaivolle teimme myös yhden näkölähdön, jotta koira saisi varmuutta umpipiilojen ilmaisuun. Pete on tämän viikonlopun kalastusreissulla ja Osmo viihdyttää emäntää kotosalla (tai toisin päin). Tänään lähdetään vielä jälkimetsään ja huomenna tokoillaan EKK:n hallivuorolla.


Märkä mutta onnistunut jälkitreeni

lokakuu 20, 2008

Osmo pääsi taas eilen jälkimetsään. Aluksi tein sille kaksi janaharjoitusta, joissa kummassakin lyhyt jälki päättyi yhteen keppiin. Laitoin myös makkaraa jäljelle. Hyvistä suunnitelmista ja huolellisista ennakkovalmisteluista huolimatta treeni meni yli-innokkaaksi hötkyilyksi. Osmo tarjosi taas janalta oikealle lähtevää takajälkeä eikä oikein malttanut keskittyä uuteen yritykseen. Kepit kyllä löytyivät.

Varsinainen jälki oli n. 500 metrin pituinen ja vanhentunut vajaan tunnin. Koko reissun ajan satoi taas kaatamalla, mutta se ei Osmon tahtia haitannut. Tosin kepit se ilmaisi pysähtymällä, kuopimalla tai ottamalla niitä suuhun – siis kaikin mahdollisin tavoin PAITSI menemällä maahan, kuten on opetettu… On se vaan kumma, ettei hienohelma voi mennä makuulle märkään maahan. Kyllähän se muutenkin läträä kaikissa mahdollisissa lätäköissä ja ojissa ihan tahallaan! Joka tapauksessa jäljestys sujui erittäin hyvin (jopa oikealle lähteneen takajäljen koira korjasi tällä kertaa itse!) ja kaikki kuusi keppiä löytyivät! 🙂


Mökillä bongattua

lokakuu 19, 2008

Mökkireissulla bongattiin 17 peuraa, 4 jälkikeppiä, 3 komeasti ilmaistua maalimiestä sekä tietysti muutamat riehakkaat juoksuhepulit. Peurat havaittiin autosta käsin, joten ajojahteja ei tarvinnut seurata. Pete oli hyvä ”eksymään” niin valoisalla kuin pimeälläkin ja Osmo oli aina yhtä innokas etsijä. Intoa oli tosin niin paljon, ettei nenä aina pysynyt vauhdissa mukana. Ylimääräisistä mutkista huolimatta isäntä kuitenkin löytyi joka kerta ja ilmaisut (10-20 haukkua) toimivat hienosti.

Tähystäjä Sherwoodin metsässä> 

 <Hyvin tarkeni vielä vedessäkin!

Eilen tein metsään jäljen, jonka oli tarkoitus olla helppo, koska Osmo ei ole jäljestänyt moneen kuukauteen. Metsämaasto loppui kuitenkin yllättävän lyhyeen ja niinpä poikkesin ojan yli muhkuraiseksi kynnetylle pellolle. Vaikeakulkuinen pelto olikin Osmolle hankalampi ajettava, etenkin, kun sää oli erittäin tuulinen. Monen mutkan jälkeen jäljen pää löytyi kuitenkin uudestaan pellon reunasta ja loppujälki menikin hienosti. Pelto-osuuden lisäksi myös alussa oli ongelmia. Janalta koira otti jälleen takajäljen ja sen jälkeen se hötkyili iloisesti ensimmäisen kepin ohi.

Saarilenkillä maisemia ihailemassa>

Tänään aion tehdä Osmolle oikeasti helpon jäljen, jonka aion myös merkata. Janalähtöjä ajattelin ottaa useamman siten, että oikea suunta on aina kunnolla vahvistettu. Olen huomannut, että Osmis lähtee takajäljelle etenkin silloin, kun jälki ylittää janan oikealta vasemmalle. Ennen talvitaukoa olisi hyvä saada varmuutta lähtöihin. Siitä olisi sitten mukava lähteä treenaamaan keväällä kohti 2-luokan kisoja!


Syysloma

lokakuu 15, 2008

Espoon kouluilla on tämän viikon torstai ja perjantai syyslomaa ja ainakin tämä maikka pomppisi riemusta, jos vaan jaksaisi! Syksy on kulunut vauhdilla, mutta pari vapaapäivää tulevat kyllä todella tarpeeseen.

Tänä iltana menemme tokoilemaan koulun kentälle. Toivottavasti saamme seuraa ja häiriötä muutamasta EKK:n treenikaverista. Muita lomasuunnitelmia ei vielä ole, mutta mökkiviikonloppu jälkitreenien ja saunomisen merkeissä voisi toimia! Ja huomenna Osmo pääsee raunioille motivaatiotreeneihin eli tankkaamaan onnistumisia, hauskuutta ja herkkuja!

Osmis linssiludena (Mika Koskimies kävi testailemassa uutta kameraansa)


Tokoa ja temmellystä

lokakuu 10, 2008

Viikko vierähti jälleen vauhdilla. Peuhuhetki Roosan kanssa kuuluu jo viikko-ohjelmaan, sen verran säännöllisiä tiistaiset tapaamisemme alkavat jo olla!  

 

Keskiviikkona treenattiin tokoa, joka sujuikin varsin mukavasti. Tunnarissa Osmolla on edelleen liikaa vauhtia, mikä johtaa väärien palikoiden liikutteluun. Minulle koira tuo kyllä aina oikean palikan, joten ilmeisesti liikkeen perimmäinen tarkoitus on sentään selvillä. Ruutu löytyi toisella lähetyksellä tosi näppärästi, samoin ruutuun seisomaan jääminen toimi hyvin.

Roosan isosisko Nana ei kakaroiden meuhkaamisesta välitä!

Torstaina käväisimme Luukissa ampumassa (eli leikkimässä kentällä sillä aikaa, kun Sami ampui pari lipasta starttipistoolilla). Tottiksessa liikkeestä maahanmeno meni pariin kertaan istumiseksi, syynä ilmeisesti ällön märkä maa… Muuten treeni sujui ihan mukavasti. Tottistelun lomassa ehdittiin herkutella Jaanan ja Askon BH-kakulla (ONNEA VIELÄ KERRAN!) sekä Marin kuuluisilla broilerileivillä.


Osmo Omituinen

lokakuu 4, 2008

Kävimme tänään raunioilla kokeilemassa uudestaan peruskoetta, joka jäi viimeksi niin nolosta ohjaajan unohduksesta kiinni. Viime kerralla Osmo teki upeaa työtä ja oli selvästi koevalmis. Tänään koira ei kuitenkaan ollut ollenkaan oma itsensä ja siksi päädyin itse keskeyttämään suorituksemme. 

Meidän vuoromme koittaessa satoi kaatamalla. Alussa testattiin koiran suoriutuminen esteistä. Se jäikin ainoaksi koeosuudeksi, josta koira innostui kunnolla. Kaikkein korkein lankkusilta oli jätetty pois kokeesta, koska se on sateella vaarallisen liukas. Mutta Osmopa suoritti esteen ihan itse (eli omin lupinensa) peräti useita kertoja peräkkäin… 😉

Jo siirtymisessä etsintäalueelle Osmo reagoi tavallista enemmän ampumisiin. Kun paikallaolokin suoritettiin aivan melukaiuttimien lähellä ja edelleen rankkasateessa, koira-parka taisi pitää koko hallittavuusosuutta jonkinsortin rangaistuksena! Päästessään töihin Osmo oli jo selvästi epävarma eikä irronnut juuri yhtään mamman helmoista. 

Ensimmäinen maalimies löytyi melko pian, mutta ilmaisu ei ollut ollenkaan niin ponteva, kuin yleensä. Seuraava maalimies oli alakasan päädyssä olevassa kaivossa. Osmo jäi haistelemaan ja kiertelemään kaivoa, muttei oma-aloitteisesti aloittanut haukkua. Arvasin, että maalimies on kaivossa, mutten viitsinyt painostaa koiraa enempää. Kun Osmis oli tämänkin jälkeen ihan perskärpänen eikä ollenkaan oma innokas itsensä, keskeytin suorituksen.

Lopuksi Osmo sai vielä ”etsiä” osoittamastani suunnasta viimeisen maalimiehen. Avopiilolla koiran ilmaisussa olikin taas ripaus tuttua energiaa. Kävimme uudestaan myös kaivolla, mutta siellä mammanpoika tarvitsi suullista kannustusta, ennen kuin aloitti haukun ja sai palkkansa.

Oudon epävarmuuden syy voi olla oikeastaan mikä vain: Koiran nuoruus, koeväsymys, rankkasade tai kaikki nämä yhdessä. Mahdollista on myös se, että Osmon tassu oli vähän kipeä. (Osmo loikkasi torstaina metsälenkillä hurjan näköisesti alas kalliolta, minkä jälkeen se aristi hiukan toista etutassuaan.) Joka tapauksessa nyt on edessä kunnollinen koetauko ja treeneissä paljon helppoja ja hauskoja piiloja itsevarmuuden ja motivaation takaisin saamiseksi.

Kolmas kerta toden sanoo – mutta vasta ensi kaudella!