Osmon viikonloppu on kulunut lenkkeillessä ja kyläillessä ystävien luona. Innokkain rapsuttaja eilisessä kyläpaikassa oli vuoden vanha kummipoikamme Kuisma, joka ei arastellut koiraa ollenkaan. Osmo istuskeli jaloissani ja otti kaikki huomionosoitukset vastaan tyynen rauhallisesti. Välillä sen olisi kyllä tehnyt kovasti mieli lipaista Kuismaa, jonka naama oli niin sopivasti kielen korkeudella…
Tänään ohjelmassa on ollut kauneudenhoitoa eli kynsien leikkuu ja turkin kampaaminen. Sitten treenattiin hetki kaukokäskyjä olohuoneessa. Haasteena on edelleen eteenpäin hivuttautuminen, jota olen nyt alkanut korjata laittamalla Osmon eteen harjanvarren tai muun nimellisen etenemisesteen. Etenkin asennonvaihdot seisomisesta istumiseen tai seisomisesta maahan ovat hankalia. Myös kaikennäköisiä sirkustemppuja Osmo tekee kovalla tohinalla ja usein varsin oma-aloitteisesti.
Illalla suuntaamme metsään etsintätreeneihin. Saapa nähdä, miten ukot löytyvät ja ilmaisut sujuvat pilkkosen pimeällä.
Osmo & Vire 
Hienoja videoita! Olet Osmo idolini 😀 Onnellinen poika, kun emäntäsi jaksaa upeasti kanssasi treenata!
Toista se on meikäpojalla – leikittävät kyllä oikein koko suureperheen voimin, mutta kyllä sitä aivojumppaakin vois joskus treenata lisää. Näin teininä taidan vinkata isäntäväelle että kun ”muutkin saa kunnon opetusta, niin mulle kans” 😛
Hauskaa kevättä ja tsemppiä treeneihin!
// Norris