Viikon varrelta

Taas on vierähtänyt viikko – ja taas aivan käsittämättömän nopeasti! Maanantaina olin vetämässä oman tottisryhmäni treenejä. Kun nuoriso oli treeninsä treenannut, pääsi Osmokin hetkeksi areenalle. Katseltuaan kateellisena muiden menoa autosta se oli intoa täynnä ja teki töitä loistavalla kontaktilla. Eteenlähetyksen tein kerran suoralla namipurkkipalkalla ja sen jälkeen ilman palkkaa. Ensimmäistä kertaa Osmo meni nopeasti maahan heti ekalla käskyllä! Yleensä sillä on ollut tapana nuuskia kentän reunaa palkan toivossa ja totella vasta toista maahan-käskyä. Tietysti ryntäsin heti koiran luo ja palkkasin kunnon makkara-annoksella.

Samalla kaavalla eteenmeno onnistui myös torstaina, jolloin treenattiin omassa tottisporukassamme eli Hulluissa Lehmissä. Eka kerta suoralla palkalla – ja toisella kerralla erinomaisen nopea maahanmeno! 😀 Otin pitkästä aikaa myös paikallamakuun, kun parkkikselta löytyi sopiva kuiva alue. Osmo pysyi moitteettomasti paikallaan Dynyn treenatessa kauempana. Paikallamakuussa alan luottaa Osmoon jo aika hyvin. Sen sijaan kehäänmeno ja ilmoittautuminen hallitusti ja vapaana muiden koirien lähellä on joka kerta pieni kauhun paikka. Ensi kerralla treenataan kyllä sitäkin! Lainasin Saijalta kilon kapulan, jollaista käytetään avoimen luokan tasamaanoudossa. Normaalia painavampi kapula ei onneksi hetkauttanut Osmoa lainkaan. Saapa nähdä, mitä poitsu tuumaa voittajaluokan kaksikiloisesta jötikästä!

Viikonloppua ollaan vietetty kotona, eilen keväisessä auringonpaisteessa ja tänään vähän kosteammassa säässä. Äsken poikkesimme päivälenkillä metsään, jonne tallasin n. 20×50 metrin esineruutusuikaleen. Osmo sai poukkoilla mukana aluetta tallatessani, mutta esineiden piilottamisen ajaksi laitoin sen puuhun kiinni. Tämä tietysti helpotti harjoitusta olennaisesti, mutta hyvä niin: Osmo löysi ja toi molemmat esineet pikavauhdilla! Vähitellen alan taas vaikeuttaa harjoituksia suurentamalla aluetta, vaihtamalla esineet vieraisiin ja pyrkimällä treenaamaan ruuduissa, joissa joku muu koira on jo tehnyt töitä.

Tokossa vaikeinta on kaukokäskyt. Olen itse tosi laiska harjoittelemaan niitä, koska iänikuisten ja sinällään helppojen istu-, maahan- ja seiso-käskyjen hinkkaaminen tuntuu kuolettavan tylsältä pilkunviilaamiselta. Mutta kai se on uskottava, että homma täytyy aloittaa ihan alusta ja uusin käskysanoin, vaikkapa naksuttimen kanssa. Osmo suorittaa vaihdot innokkaasti, mutta liikkuu samalla aavistuksen eteenpäin. Ja kuuteen asennonvaihtoon mahtuu jo monta aavistusta. Jos koira liikkuu kokeessa enemmän, kuin puolikkaan oman mittansa, liike menee nollille ja ykköstuloksesta on turha haaveilla. Näin ollen voittajaluokka saa toistaiseksi odottaa, vaikka emännällä olisi jo kova hinku kisoihin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: