Mammanpojan pääsiäinen

stella-001Viime sunnuntaina kummityttömme Stella kävi virpomassa. Osmo sai näyttää temppuja ja hakea palloa, jota Stella innokkaasti sille heitteli. Muutama vähän isompikin pääsiäisnoita kävi soittamassa ovikelloa. Osmo ei haukkunut ovikelloa (kuten ei yleensäkään), mutta sen verran kummalliselta tulijat näyttivät, että niitä piti muutama kerta olohuoneen puolelta haukkua. Ovelle asti Osmolla ei ollut lupaa tulla.

Pääsiäislomaa edeltävällä viikolla ei aika käynyt pitkäksi. Siitä pitivät huolen maanantain nappulaliiga (oma varttuneiden pentujen tottisryhmäni), tiistai-illan esinetreenit Sannan ja Dynyn kanssa sekä keskiviikkona alkanut rauniokausi. Maanantaina tehtiin taas onnistunut eteenlähetys, ensin suoralla palkalla ja toisella kerralla maahanmenon kanssa. Lisäksi näytin Osmon kanssa, miten noutoa voi alkaa opettaa nuorelle koiralle. Muuten Osmis sai lepuutella autossa. Treenin jälkeen kävimme iltalenkillä metsässä.

Mammanpojan elkeitä koira osoitti tiistain esinetreeneissä. Alueella oli kaksi vierasta esinettä (kurahanska ja silmälasikotelo). Osmis tarkisti alueen rajat Dynyn jälkiä seuraillen, löysi esineet, mutta ei mokoma kelpuuttanut niitä suuhunsa. Sanna kävi näyttämässä kurahanskan sijainnin, minkä jälkeen Osmo ymmärsi tuoda hanskan emännälle. Silmälasikotelo ei vaan meinannut kelvata ollenkaan. Vasta, kun oma mamma oli käynyt nostamassa kotelon ylös ja tartuttamassa samalla siihen tuttua ja turvallista tuoksuaan, sai koira esineen tuotua. Varsinainen mammanpoika, kun suuhun sopivat vain pehmoiset ja oman mamin hajuiset esineet! 

Raunioilla Osmo sai etsittäväkseen kaksi helppoa avopiiloa ja ilmaisi molemmat hienosti. Kauden tavoitteeksi asetin vauhdin ja ilon uudelleen löytymisen ja laukauksiin tottumisen. Osmohan reagoi viimeisimmässä kokeessamme selvästi paukkuihin ja oli niiden jälkeen ujo mamman helmoissa nysvääjä. Aloitamme ampumiset niin, että avustaja ampuu laukausen kauempana pellolla aina juuri ennen, kuin koira pääsee etsimään. Tarkoitus olisi, että vähitellen paukuista tulisi koiran mielessä etsintää eli hauskanpitoa ennakoiva merkki, joka ennemmin nostaisi kuin laskisi sen viretilaa. Sitten, kun paukut ovat taas koiran mielestä kiva asia, suoritamme peruskokeen ”pois kuleksimasta”.    

Monenlaisia haasteita on siis täksikin treenikaudeksi luvassa – niin tokon, pk-hommien, kuin pelastuskoirailunkin merkeissä. Emäntä yrittää tolkuttaa itselleen, että ”hiljaa hyvä tulee” . Toisin sanoen koetan välttää liian isojen palojen haukkailua. Pääasia on koiran motivaatio eli se, että sillä on treeneissä hauskaa! 😀

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: