Tylsän viikon reipas päätös

Osmo kahlaili innoissaan jääkylmässä merivedessä.

Alkuviikosta Osmo oli vuorokauden verran ripulissa, todennäköisesti pitkästä aikaa kerralla hotkaisemansa ydinluun vuoksi. Myös emäntä on ollut hiukan kipeänä; kurkku oli kipeä ja lämpöäkin oli sen verran, että keskiviikon rauniotreenit piti jättää väliin. Missasimme myös torstain tottistreenit, koska työkiireitä riitti iltaan saakka. Viikonloppua Osmo vietti ensin Peten kanssa kahdestaan emännän viipyessä opettajien koulutusseminaarissa lauantai-iltapäivään saakka ja keskittyessä palattuaankin univeloista selviämiseen.

Kotipihalla on melkein kesä!

Vasta tänään sunnuntaina koitti paluu koiramaisen aktiiviseen normaali-elämään. Aamulenkillä kävimme Porkkalan mökin metsässä. Osmo sai viilettää kiitolaukkaa kallioilla ja rantahiekalla ja tulipa talviturkkikin melkein heitettyä koiran kahlaillessa meressä. Ruoan ja kahvin jälkeen tein Osmolle lyhyen jäljen metsään. Jälki vanheni tunnin ja sitten lähdimme koiran kanssa töihin. Intoa riitti, mutta erittäin tuulinen sää vaikeutti selvästi etenkin kulmien tarkkaa havaitsemista.  Kaikki kuusi keppiä onneksi löytyivät ja ryynimakkara teki hyvin kauppansa.

Vinha tuuli toi kevään tuoksut suoraan nenään!

Kotona ja koulun kentällä olemme treenailleet hiukan tokoa. Kaukokäskyjen vaihdot seiso-maahan ja seiso-istu Osmo on oppinut väärin (ope katsoo vain kovasti peiliin…) ja niihin olen keksinyt uudet käskysanat (taa ja hissi) sekä vaihtanut myös käsimerkkejä. Toistaiseksi oikeita liikeratoja harjoitellaan vielä siten, että olen aivan Osmon vieressä ja ohjaan sen namin avulla oikeaa reittiä asennosta toiseen. Olemme lupautuneet mukaan snautserikerhon joukkueeseen tokon joukkue-SM:iin, joten harjoitusmotivaatio on kummasti lisääntynyt! Kunpa vain aikaa olisi yhtä paljon, kuin intoa…