Työpaikallani vietettiin tänään jo perinteeksi muodostunutta harrastepäivää. Koululle oli järjestetty monenlaisia työpajoja ja näytöksiä, joissa luokat kiersivät. Markkinatunnelmaa nosti upea auringonpaiste, arpajaiset ja puffetti hattaranmyyjineen. Skeittauksen, purjehduksen, judon, tanssin, satusedän, kitaransoiton, kauko-ohjattavien autojen, pesiksen ja nukketeatterityöpajan lisäksi lapset pääsivät tutustumaan pelastuskoirien koulutukseen.
Osmo oli tietysti mukana, samoin Anette Bailen ja Kuran kanssa sekä Anne Tuukan kanssa. Kiitos vielä tätäkin kautta vapaaehtoisesta panoksestanne näytösten onnistumiseen! Kolmessa työpajassamme kävi yhteensä seitsemän oppilasryhmää opettajineen sekä suuri joukko vanhempia, sisaruksia ja muita uteliaita. Kerroimme pelastuskoirien koulutuksesta ja käytöstä tosielämän etsintätilanteissa. Koirat esiintyivät kaikin puolin edukseen ja herättivät paljon ihastusta ja uteliaisuutta. Maalihenkilöiksi oli jokaisessa näytöksessä tarjolla lukuisia vapaaehtoisia lapsia ja pienintä eskarilaista myöten lapset toimivat hienosti ohjeidemme mukaan.
Osmolla oli todella hauska päivä, mutta selvästi myös rasittava: Nyt se vetää sikeitä olohuoneen lattialla, löydettyään ja ilmaistuaan yhteensä peräti kahdeksan ”kadonnutta” lasta! Etsintähommien lisäksi se sai tietysti nauttia myös runsaista rapsutuksista ja esittää oravaa… Viikonloppu jatkuu siis lepäilyn merkeissä. Huomenna sunnuntaina menemme Talinhuipun kentälle ihmettelemään, miten estenoudot ja eteenlähetys sujuvat.
Hei!
Voin kuvitella, että sekä Osmolla että lapsilla oli mukavaa.”Oi jospa oisin saanut olla mukana!”