Rauniokausi alkoi

Osmo lempityössään vuosi sitten. Kuva: Lilli Weckmann

Keskiviikkona aloitettiin uusi rauniokausi. Sekä koira, että emäntä olivat aivan fiiliksissä päästessään pitkästä aikaa tutun porukan kanssa pelästyshommiin. Viime keväänä Osmo paineistui ampumisista ja niinpä paukkujen kanssa on edetty koko syksy tosi varovasti. Olemme yrittäneet saada koiran yhdistämään laukauksen radalle pääsemiseen eli hauskuuteen. Nyt teimme pari näkölähtöä, joiden yhteydessä ammuttiin. Maalimies otti kontaktin koiraan ja kipaisi piiloon. Heti maalimiehen kadottua näkyvistä ammuttiin kauempaa laukaus, minkä jälkeen lähetin koiran etsimään. Homma sujui hienosti eikä Osmo reagoinut pamauksiin kuin kääntämällä päätään. Etsintä sujui vauhdikkaasti (ekalla kerralla intoa oli niin paljon, että elukka pinkaisi riemuissaan piilon ohi…) ja ilmaisut olivat paremmat, kuin pitkiin aikoihin! 😀

Kahden näkölähdön lisäksi oli kaksi valmiiksi piilossa olevaa maalihenkilöä, toinen kaivossa (ilmaisu tosi hyvä!) ja toinen kiviröykkiön alla (pitkähkö tarkennus ja ilmaisu katkesi välillä koiran yrittäessä ängetä piiloon sisälle). Kaiken kaikkiaan treeni oli kuitenkin niin onnistunut, että innostuin jo kyselemään paikkaa syyskuun rauniokokeesta. Tarkoitus olisi saada myös maastokokeen pimeäosuus suoritettua tänä syksynä. Sitä varten pitäisikin alkaa jo järjestellä pimeätreenejä jollain porukalla!

Soveltuvuuskokeessa 6.10.07. Koe on 2 vuotta voimassa, joten peruskoe pitäisi saada tänä syksynä suoritettua! Kuva: Lilli Weckmann